Miten auttaa ystävää ymmärtämään, että hänen lapsellaan on ADHD? Kaikki muut näkevät tilanteen, mutta äiti kieltää.

ja sun täytyy puuttua muiden asioihin? Antaiit koulunja vanhempien hoitaa asian! Kyllä ne koulusta saa sen testeihin ja ADHD ei todellakaan voi olla selvä " kaikille muille" ilman diagnoosia, mikä vaatii testejä. Voi olla ADD, asperger ja vaikka mikä muu neurobiologinen häiriö!!!

lapsella tosiaan on kaikki ADHD:n piirteet. Ei ole As eikä ADD, sillä nimenomaan tuo hyperaktiivisuus on eniten näkyvissä.



ap

Ennen oli paremmin. Oli kyläyhteisö, joka laittoi rajoja koko porukalle yhteisesti. Saatiin tukea ja turvaa myös.



Tämäkin äiti varmaan kamppailee riittämättömyydentunteiden kanssa yksin.

Jos olet ammattilainen, niin varmaan sulla on vastaus tai pari kysymykseesi.

Jos kieltää ongelman, et voi tehdä mitään. Tavattoman yleistä.

Olen aina tykännyt siitä, että en ole yhtä kuin ammattini vaan olen tälle äidille toinen ihminen/ystävä, jonka kanssa meillä ei ole työrooleja.



Tiedän, että hän on todella säserä tämän asian kanssa. Onhan se hankalaa, kun on koko elämänsä tavallaan taistellut lapsen puolesta (kieltämällä lapsen ongelmat). Hyvää hän tarkoittaa, mutta tulos ei välttämättä ole hyvä.



Oma huoleni on se, että en käytännössä uskalla sanoa asiasta mitään hänelle. Hän ei kysy neuvoani, hän haluaa vaan kertoa tilanteen ja tulla kuulluksi ja pelkään, että hän suuttuu myös minuun, jos alan olla ns. opettajan puolella.



Silti tiedän, että tälle lapselle voisi olla hyödyllistä saada diagnoosi ja erityistukea, jonka turvin hän voisi menestyä paremmin. Nyt on vaarana lipsuminen alisuoriutujaksi ja kaikenlaisen epäolennaisen touhuaminen, mikä vie pohjan tulevaisuudelta.



ap

Kyllä kuule siinä " kyläyhteisömeiningissä" on tasan ne varjopuolensakin! Mutta sehän on tietty joidenkin toisten asioita repostelevien kyttääjien unelmaa... On todella tyhmää alkaa " ystävänä" diagnosoimaan muita ihmisiä, kai sen itsekin pohjimmiltasi tajuat! Ja vaikka olisitkin jollakin alalla mainostamasi ammattilainen, niin hoitosuhdetta sulla tuskin on tähän kyseiseen ihmiseen? Niin että jätä kuule diagnoosien teko niille joille se _oikeasti kuuluu_.

10

Miten tämä voi olla susta noin loukkaavaa?



Olen aidosti huolissani lapsen tulevaisuudesta ja mietin keinoja vaikuttaa siihen myönteisesti.



Mikäli ongelma kielletään vielä vuosia, uhkakuva on se, että lapsi syrjäytyy koulunkäynnistä (nyt jo oppimisvaikeuksia, vaikka on ihan älykäs lapsi), alisuoriutuu ja joutuu mahdollisesti väärään seuraan ja alkaa tunneilla tehdä kaikkea muuta kuin pitäisi ja opettajat hermostuvat häneen ja leimautuu vaikeaksi tapaukseksi.



Nyt olisi vielä paljon tehtävissä. Ennaltaehkäisy on parasta.



ap

Ei ole pidetty rajoja, ei ole rajoitettu pleikan peluuta, ei ole rankaistu kun lapsi riehuu, ei ole opetettu miten muiden lasten kanssa toimitaan.

instanssit ja testit ja lääkärit ja neurologit, neuropsykologit ja koulupsykologit lävitse eikä yhdessäkään ollut viitteitä ADHD:stä.

Se, että jotkut tekevät " diagnooseja" toisista ihmisistä, vaikka ei ole mitään oikeutusta/oikeaa koulutusta/hoitosuhdetta siihen. Ja vaikka mitä siellä selität, niin tuota tosiseikkaa et voi kumota. Ei sulla ole " ystävänä" tollaseen mitään oikeutta.



10

samankaltaisi oireita kun mitä adhd:ssä ilmenee voi ilmetä niin monesta muustakin syystä, joita voivat olla esim. unen puute, vääränlainen ravinto (lisäaineet), rajojen ja kasvatuksen puute, verensokerin heilahtelut. liiallinen pleikan pelaaminen jne. Oletko ihan varma etteivät lapsen " oireet" mahdollisesti johdu mistään muusta syystä?

Koska todennäköisesti hän loukkaantuu. Mutta sinuna miettisin, kumpi on mielestäsi tärkeämpää: pieni mahdollisuus saada ystäväsi ymmärtämään ja hakemaan pojalleen apua tai sivusta katsominen puuttumatta siihen mitenkään?



Itse todennäköisesti puuttuisin. En vain tiedä, miten sen tekisin tai miten jutun aloittaisin. Ehkä aloittaisin kysymällä, että vieläkö opettaja on sitä mieltä, että lapsella saattaisi olla ADHD? Sitten kysyisin, että oletko aivan varma, etteikö opettaja voisi olla oikeassa? Ja sitten sanoisin, että itse asiassa olen tässä jonkin aikaa tuumannut, että voisihan siinä olla perääkin. Erittelisin lapsen käytöksen piirteitä jne. Jos ystävä nousisi takajaloilleen, yrittelisin rauhoitella ja sanoa, että eikö itse asiassa olisi hyvä saada selitys lapsen käytökselle. Sillä jossain vaiheessa myöhemmin, jos lapsi joutuu hankaluuksiin, syytetään vanhempia huonosta kasvatuksesta tms. Ja jos ystävä loukkaantuu ja syyttää sinua, miten voit tuollaista mennä sanomaan, voithan aina vedota ammattiisi. Että et vain voi katsoa sivusta, kun lapsi voi huonosti.



Aika rankkoja juttuja siis. Ja välit tosiaan voi mennä. Mutta jollei mene, niin ystävyytenne todennäköisesti vain lujittuu.

testeihin ilman muuta, että voi sitten näyttää opelle todistuksen, että lapsella EI ole ADHD:tä.

ihme vöyhötystä täällä, kyllä se siitä

Koululla pitäisi olla tästä tietoisia. Lapsi voidaan huostaanottaa jos vanhemmat kieltäytyy lapsen terveyden kannalta tärkeistä tutkimuksista, tehdään hoidollinen huostaanotto.

Raju toimenpide, mutta on rajua jättää lapsi ilman tarvitsemaansa apua.

voithan sanoa että kannattaahan lapsi tutkia jos koulussa on kerran vaikeata, ainakin opettajakin sen jälkeen sitten uskoo jos mitään ei löydy.



Tutkimuksiin kuuluu se, että vanhempia tuetaan diagnoosin alkaessa löytyä. On se sitten mikä hyvänsä. Sinun ei tarvitse saada äitiä ymmärtämään asiaa. Tutkimushenkilökunta tekee sen kyllä.



Sen sijaan voit toki ohimennen kertoa äidille, ettei adhd mikään vankilatuomio ole, vaan oikealla tuella adhd-ihminen voi saada oikeat kykynsä käyttöönsä.