Tukistin tuota vajaa 3v äsken kunnolla että tuntui

Kuulostaa, että jaksamisesi on todella tiukoilla. Oletko puhunut asiasta neuvolassa? Tietävätkö sukulaiset/ystävät, että olette väsyneitä?

ja b) steriloitavaksi.



Et sovi äidiksi.

Mutta ethän ihan oikeasti hyväksy tukistamista?

En hyväksy tukistamista, mutta ymmärrän niin hyvin miten voi tehdä mieli. Siinä ei ole mitään omituista.

Aikuisen terveen ihmisen pitää kyetä erottamaan tunteet ja toiminta. Ap ei kykene.



Ei ole terve, eikä sovi äidiksi.



4

Olen myös sitä mieltä, että sinun tässä on katsottava peiliin. Noin pieni lapsi toistaa vanhempiensa esimerkkiä - hyvässä ja pahassa.



Ja kyllä: minulla on kokemusta uhmaikäisistä.. useammastakin, mutta enpä ole edes harkinnut tukistamista.



En vaan voi ymmärtää, miten toisen ihmisen satuttaminen jonkun mielestä olisi a) tehokas b) hyväksyttävä kasvatuskeino.



Ilmeisesti hyväksyt itsekin, että miehesi/ystäväsi tukistaa tai läppäisee sinua, kun sinä teet jotain, mikä toista ei miellytä?



Mietipä sitä...

kerro, MITEN tukistit " niin että tuntui" ?

Siis lapsi on pitänyt muuta perhettä kiukkuisena ja hermostuneena??

Ja perhekö on tehnyt kaikkensa, että lapsen ei tarvitsisi huutaa ja hermostuttaa.. antanut huomiota ja rakkautta, hellyyttä ja huomiota.

Ihan varmasti...

Uskomatonta, että joku ihan oikeasti voi syyttää lasta omasta epäonnistumisestaan. Tai rankaista tätä sen vuoksi, että temperamentti ei satu vanhempia miellyttämään.

Säälin pienokaistasi, säälin todella!

Vierailija:

Joo tiedän. Kivittäkää vaan. Jossain se stoppi tultava, kun tuo vaan huutaa ja kiukuttelee, eikä mikään passaa. Elämä nykyään yhtä huutoa ja hammastenkiristelyä. Herttainen lapsi, mutta saatanan temperamenttinen tapaus. Kolme vuotta kohta pitänyt koko muuta perhettä kiukkuisena, univelkaisena ja hermostuneena tuon jatkuvan itkun, huutamisen ja kiukuttelun vuoksi.

niin että tuntuu!

Onkohan lastasi tutkittu, jos on jatkuvasti huonotuulinen - ei kuulosta normaalilta.



Mutta eihän sitä nyt apua lapselle haeta, kun voidaan alistaa lapsi väkivallalla. Hakeudu ap hoitoon.

Vierailija:

Olen myös sitä mieltä, että sinun tässä on katsottava peiliin. Noin pieni lapsi toistaa vanhempiensa esimerkkiä - hyvässä ja pahassa.

Ja kyllä: minulla on kokemusta uhmaikäisistä.. useammastakin, mutta enpä ole edes harkinnut tukistamista.

En vaan voi ymmärtää, miten toisen ihmisen satuttaminen jonkun mielestä olisi a) tehokas b) hyväksyttävä kasvatuskeino.

Ilmeisesti hyväksyt itsekin, että miehesi/ystäväsi tukistaa tai läppäisee sinua, kun sinä teet jotain, mikä toista ei miellytä?

Mietipä sitä...

Jos kerran tuo logiikka on hyväksyttävä, miten ketään voidaan rankaista ylipäätään pahoinpitelemisestä tai murhaamisesta tai yhtään mistään.



" Uhri ärsytti, minä kimpaannuin" on ok selitys ihan kaikkeen. Ei kai sitä nyt mitään tyhmää itsehillintää keneltäkään voi vaatia?

eikä uskonut mitään. Veti kavereita turpaan ja piti hauskana leikkinä, jäähyt eikä muut eivät tehonneet yhtään. Kerran sitten vedin häntä kunnolla tukasta heti kun oli lyönyt yhtä kaveriaan kengällä päähän ja sanoin että tältä se suunnilleen tuntuu. Ja kumma kyllä, siihen loppui kavereiden satuttaminen. Jos se ei ole tehokasta, niin mikä sitten?

kiva sulle, ettei tarvinnut oikeasti miettiä, mistä lapsen käytös johtui.



Kätevä tapa joillakin ratkaista ongelmat ;-)

Meidän perheessä se toimii. Viime kesänä meillä oli kaksi lasta, jotka uhmasivat oikein tosissaan. Tilanne päätyi yllättäen niin hirveäksi, että minä, varsinainen viilipytty, olin aivan kerta kaikkiaan raivon vallassa kun oikein tuli vääntöä. Silloin päätin kerran, että nyt en enää kertaakaan raivostu, en huuda, en ota olkapäästä kiinni, en taluta lasta väkisin minnekään. Vein kiukuttelevan lapsen yhden komennon jälkeen kantaen jäähypenkille (oikeastaan yhteen pieneen huoneeseen).



Ja se tehosi. Itku meinasi päästä minulta kun jo seuraava (!) päivä oli helpompi. Olin kantanut kummankin lapsen ties kuinka monta kertaa sinne jäähylle, joskus monta kertaa peräkkäinkin ja sitten yhtäkkiä lapset tuntuivat oivaltavan jotain ratkaisevaa. Ja mikä parasta, minun ei itse tarvinnut suuttua ja raivota ollenkaan - sekin teki päivistä paljon helpompia kestää.



Toivottavasti löydät itsekin jonkin ratkaisun!

meilläkin asuu kotoa melkoinen terrori. Minua pelottaa, että mitä nyky yhteiskunnan lapsista tulee kun ne mätkii toisiaan ja äitejään turpaan eikö kukaan koskaan näytä niille miltä se tuntuu. Oma tempperamenttinen poikani saa luunapin jos lyö minua. Loppui lyömiset lyhyeen...

Minusta se opettaa todellisuutta. Jos menet kadulla lyömään jotakuta niin kyllä se lyö sua takaisin. Kiva törmäillä tuolla niihin kakaroihin jotka on tottunut siihen että teki ne mitä vain niin heille ei koskaan käy mitään.... no aikuisena on pikkaisen hankala enää oppia totutta.

Hermo voi mennä kellä vaan, myös sillä miehellä, joka läpsäisee nalkuttavaa vaimoaan. Miettikää sitä kaikki, jotka hyväksyvät lapsen ruumiillisen kurituksen.

Jotkut lapset ovat tosi kovapäisiä, ja luulen että monet näistä yyber-äideistä eivät ole hankalaa lasta tavanneetkaan.

Jos lapsesi on jatkuvasti huonolla tuulella, niin olet luultavasti sinäkin. Hae ongelmaa ensin omasta käytöksestä ja katso sitten, kuinka vaikuttaa lapseen. Uskomatonta, mutta totta.

Täällä taas jaetaan neuvoja " kokemuksen ja vankan tietotaidon" pohjalta. Suurimmalla osalla kokemusta tasan yhdestä, korkeintaan kahdesta uhmaikäisestä :)



Arvostelkaa sitten, kun olette selvinneet vaikka 100 uhmaikäisen kanssa asioista puhumalla. Näette ehkä pari poikkeustakin tuossa määrässä.



t: 2 helppoa, 1 erittäin vaikea