Miksei ihmiset mene _ennen_ lasten saantia naimisiin??

Me myös haluttiin vihille ennen lapsia. Mutta pitäskö kaikilla olla sama juttu?

Turhan päiväistä hössötystä, koko homma. Meidän elämää ei ainakaan naimisiin meno muuttaisi suuntaan eikä toiseen. Hyvä olla näin.

kannattaa mennä naimisiin ennen lapsia. Jos ei sitä sitoumusta kykene tekemään, ei kannata lapsiakaan hankkia.

En tarvitse miehen omaisuutta, rakastan häntä puhtain sydämin.

Siis olen naimisissa mutta meillä ei ollut mitään hääjuhlaa.

En ymmärrä miksi aiheuttaa itselleen hirveä stressi ihan turhan takia.

Mentiin miehen kanssa kahdestaan naimisiin maistraatissa ja sen jälkeen ihanalle matkalle (mentiin siis naimisiin ennen lapsia:) ja saatiin nauttia ihan kunnolla toisistamme ja olis rentoa ja mukavaa.



Ystävien ja sukulaisten kanssa käytiin sitten syömässä hyvässä ravintolassa.

mies 22... nyt olen 24v. ja mies 28 ja meillä 2 ihanaa lasta ja vuokrakämppä... Mitään tarvetta ei ole ainakaan vielä mennä naimisiin... eletään päivä kerrallaan ja häät pidetään kun muksut isompia ja rahatilanne parempi.. (ei haluta nyt mitään nyyttikestihäitä vaan sen takia et pitäs olla naimissa kun on lapsia)

ollaan tänä kesänä oltu neljissä häissä, kahdet kavereiden, kahdet sukulaisten ja kellään heistä ei ollut omia lapsia. Kun tarkemmin muistelen, en ole koskaan ollut häissä joissa pariskunnalla olisi ollut jo lapsia, yksissä häissä olen ollut joissa sulhasella oli edellisestä suhteesta lapsi.

Vierailija:

Ei nyt jäädä pyörittelemään asiaa siltä kannalta, että " kaiki ei aina mene niin kuin suunnittelee" .

Me mentiin naimisiin noin 4-5 v seurustelun jälkeen. Oli ihana viettää häät, kun omat lapset ei itkeny kirkonpenkissä " äitiiiii" ja sai todella viettää oman prinsessapäivän miehen kanssa. Vaikka oltiin jo oltu pitempään yhdessä, moni asia oli vielä niin " uutta ja jännää" ; ei tarvinnu lasten kasvatusriitojen ja arjen seassa suunnitella häitä.

Lasten synnyttyä ei tarvinnu mennä nöyryyttävästi(?) tunnustaan isyyttä, kuten kaverini asiaa kuvaili.

Jotkuhan tekee häistään vain bileet kavereille. Mä en ymmärrä tätä logiikkaa! Bileitä nyt voi järkätä vaikka synttäreiksi tai muuten vaan ja häät on hääparin juhla!

1. Lapset eivät liity naimisiinmenon kanssa mitenkään yhteen. Myös lapsettomat menevät naimisiin.

2. Joidenkin lapset osaavat käyttäytyä; eivät huutele kirkonpenkeillä.

3. Ei kaikilla ole kasvatusriitoja, arki pyörii rutiinilla ja sen sekaan mahtuu muutakin (kuten erilaisten asioiden suunnittelua, jopa toteutusta).

4. Lapsen tunnustaminen ei ole nöyryytys, hyi niitä jotka noin ajattelevat. Jos sen kokee nöytyyttäväksi niin ongelma on kyllä oma asenne/ajattelutapa.

5. Häitä ei tarvitse ylipäätään järjestää, ihan turhanpäiväistä itsensä tärkeäksi tekemistä. Rinkulan saa sormeen muutenkin ;-)

Musta taas ihmiset menee liian helpolla kihloihin! Mikä pointti siinä on että ollaan 16- kesäsiä ja kihloissa viidettä kertaa?



Me nyt VAAN ollaan susipari ja lapsia saatu. Tämä on meijän tapa olla ja elää! Jos sää haluat naimisiin ennen lapsia niin hyvä, minä en ole niin tehnyt eikä tunnu missään.



Pysyy erotilastotkin kauniimpina jos ihmiset ei mene naimisiin ja eroa vaan se tehään avoliitossa. Liiton pituus ratkasee. Monta vuotta sulla avioliittoa takana? 2 vuotta? Meillä 10 vuotta avoliittoa.

Jos kaikki menis naimisiin niinkun joskus aikanaan " että saa pesää" niin johan siinä oltais: erot kasvais, jos ei sais erota niin vaimoja hakattais minkä kerittäis.

että sitten häiden jälkeen _pitää_ hankkia lapsia. Eikä siihen, että osaako lapset käyttäytyä vai ei; monet menee naimisiin, kun lapset on pieniä ja ikävissään ne sitten itkevät äitiään. Ja kasvatusriidat nyt oli esimerkki vain, mutta juuri tuota _arjen pyörimistä rutiinilla_ tarkotinkin! On ihanaa viettää hääpäivää -näin pienten lasten äitinä aatellen- niin huolettomasti ;)







1. Lapset eivät liity naimisiinmenon kanssa mitenkään yhteen. Myös lapsettomat menevät naimisiin.



2. Joidenkin lapset osaavat käyttäytyä; eivät huutele kirkonpenkeillä.



3. Ei kaikilla ole kasvatusriitoja, arki pyörii rutiinilla ja sen sekaan mahtuu muutakin (kuten erilaisten asioiden suunnittelua, jopa toteutusta).

Siis jos sulla on vaikeuksia jossain kasvatuksessa niin automaattisesti muillakin on niitä? Me ollaan vissiin joku ihme perhe kun on kaksi lasta ja samaa mieltä kasvatuksesta! Ja kun mennään naimisiin niin mennään naimisiin. Ei todellakaan " odottelemassa" että lapset osaa istua hiljaa kädet ristissä että voidaan sanoa tahdon. Lapset on lapsia ja saa hihittää ja olla itsensä häissäKIN. En käsitä miten yksi päivä muka estää elämisen: naimisiin meno on sitä samaa elämistä kun käydä kaupassa tai synnyttää lapsi.



Pääasia että rakastaa ja on onnellinen. Ei mikä siviilisääty on ihmisellä ja onko lapsi tai osaako se käyttäytyä 2- vuotiaana kuten aikuinen!



11

tarvitse hääpäivää miehen kiristämiseen.

Se oli meille vain pieni muodollisuus. Ollaan molemmat jännittäjätyyppiä ja oltais vaan stressaannuttu isoista häistä. Siksi pikkukirkossa pienet häät, vain lähisuku paikalla. Eikä se silti ollut elämäni upein päivä. Vain muodollisuus. Sen sijaan lasten syntymät oli elämäni upeimpia päiviä. Naimisiin mentiin sitten kun koettiin että niin olis tehtävä eli kun oli jo lapsi.

Mentiin sovittuna aikana lastenvalvojalle. Kun asuimme yhdessä, niin meitä pyydettiin vaan lukemaan paperit lävitse ja allekirjoittamaan.



Turhalta keikka kyllä tuntui, sillä mielestäni tuon voisi hoitaa kyllä sairaalassakin, kun isä on mukana synnytyksessä.