Pelottavat unet; normaalia vai varoitusmerkki esim. synnytyksenjälkeisestä masennuksesta?
Olen viime aikoina nähnyt paljon lapsiini liittyviä painajaisia. Unissani lapset ovat olleet vaarassa tai heille on käynyt jotain kamalaa ja en ole päässyt auttamaan. Esimerkiksi viime yönä näin unen, jossa 13-vuotiaamme oli hukkumaisillaan ja minä vain seisoin tönkkönä vieressä osaamatta/pystymättä auttamaan.
Synnytyksestä on kulunut kohta kuukausi ja päivät menevät ihan hyvin, enkä ole erityisen väsynyt tai ahdistunut, ennemminkin kaikki on mennyt paljon paremmin kuin pelkäsin. Edellinen vauva-aika oli minulle hyvin vaikea ja vaikka synnytyksenjälkeistä masennusta ei ikinä diagnosoitukaan, niin jotain sen suuntaista saattoi olla tai sitten kyse oli vain tavallista vaikeammasta äitiyteen asettumisesta, en tiedä. Näkemissäni unissa pahat asiat ovat tapahtuneet useammin isommille lapsille, vauvat ovat olleet vaarassa vain yhdessä unessa, jossa kuoleman kielissä (tulipalossa) olivat myös isommat pojat ja mieheni ja jopa koiramme. Yleensä en muista uniani kovin tarkasti, mutta näihin herään, enkä oikein pysty unohtamaan niitä, vaikka yritän.
Onko teille muille hormonimyllerrys aiheuttanut tällaisia oireita vai pitäisiköhän tässä oikeasti huolestua omasta mielenterveydestään?
Kommentit (7)
tyypillisiä putoamis- tai takaa-ajettunaolojuttuja. Aiemmin olen vain ihan pari kertaa nähnyt painajaisia, jossa lapsilleni olisi käynyt jotain pahaa ja ne ovat olleet ajallisesti aika kaukana toisistaan ja joskus myös selvästi liittyneet johonkin selvään huoleen lapsen puolesta. Nyt näen painajaisia melkeinpä joka yö ja ne kaikki oikeastaan koskevat poikiani.
Kaikesta.
Juuri pari päivää sitten totesin miehelleni, että onneksi en muista uniani viime yöltä. Olen nähnyt todella ahdistavia unia runsaasti reilun viikon ajan, vauva on noin kuukauden vanha.
luonto varmistaa että tuoreet äidit hoitavat lapsiaan. Kysyin tätä aikoinani psykiatrituttavaltani.
Itse kyllä olen sitä miettinyt että miksi näin on usein niiden äitien kohdalla, jotka ovat muutoinkin tunnollisimpia? Ovatko muutenkin herkempiä?
Minullakin on tuollaisia unia silloin tällöin. Yleensä 4-v. kuopukseni putoaa tai hyppää niissä veteen ja uppoaa, ja minä sukellan perään yrittäen pelastaa häntä. Joskus hän myös putoaa kalliolta tms. 5-v. esikoisesta näen näitä unia harvemmin.
Usein olen unia nähdessäni väsynyt tai stressaantunut. Hyvin väsyneenä minulle iskee muutenkin usein hallinnan menettämisen pelko. Pelkään, että koska olen väsynyt, en pysty huolehtimaan lapsistani ja jotain sattuu. Tämä heijastuu sitten uniinkin. Jotain kertoo sekin, että useimmiten unissa on vaarassa kuopus, joka on esikoista huomattavasti vilkkaampi ja vahdittavampi.
Minusta nämä unet ovat ihan normaalia " äidin huolta" . Jos ne eivät jatku tolkuttoman pitkään tai häiritse elämää, niin en ole huolissani. Yleensä kun ajoittainen väsymykseni hellittää, unetkin jäävät pois.
Perustasolla kun ajatellaan, niin sun piilotajunta tuo sulle esille jotain, mistä et saa vielä kiinni. Siis jotain pelkoja, jotain kaikuja ehkä lapsuudesta. Oman lapsen syntymä herättää henkiin myös äidin oman vauva-ajan ja äiti-lapsisuhteen - sinulla on jo kyseessä monimutkaisempi prosessi, koska lapsia on enemmän. Yleisluontoisesti, jos haluat lähteä tulkitsemaan, niin voisit miettiä, onko näissä lastesi ikävaiheissa ja unissa jotain yhteyttä omaan lapsuuteesi. Siis tapahtuiko sinulle tai jollekin perheenjäsenellesi silloin jotain. Tosi vaikea ulkopuolisena lähteä tunnustelemaan...tai sitten se voi kertoa nykyajasta, isot lapsesi ovat tosiaan jo aika isoja, silti lapsia. Pelkäätkö kenties vauvan vievän huomion, vaikka näitä isoja tulisi hirvesti varustaa aikuisuuteen, turvata heidän polkunsa? Nuorten itsenäistyessä heidän reviirinsä laajenee ja vaaroja on enemmän, sinä et voi niitä kontrolloida. Täten kyse saattaa olla myös sinun oman murrosiän kokemuksista, ainahan ihminen peilaa itseään toisen kokemuksiin.
Musta noita kannattaa lähteä työstää. Voisit vaikka kokeilla kirjoittaa niitä ylös tai maalata, keskustella kavereiden kanssa jne.
Jos ne tosiaan alkavat ahdistaa tai pelottaa sinua, niin ota ehdottomasti esille. Neuvolasta voit päästä neuvolapsykologille esimerkisi. Tai jos rahaa on, niin yksityiselle suoraan. Intuitiivisesti neuvoisin psykoanalyyttiselle psykoterapeutille, joka on myös psykiatri hakeutumaan.
Mutta ehkä kyse tosiaan on vain siitä, että esimerkiksi pelkään alitajuisesti, että kaksoset monopolisoivat minut niin, että minusta ei enää riitä hyväksi äidiksi meidän isommille pojille. Varsinkaan kun pojat eivät ole olleet erityisen innoissaan vauvoista. Pienempi on useasti ehdottanut heidän palauttamistaan ja isompi on ollut epätavallisen kiltti, mikä ei ikinä ole kovin hyvä merkki. Totesipa yksi päivä, kun vein häntä harrastukseen ja kiroilin tila-auton paikoitushankaluuksia ja sitä kuinka paljon inhoan sitä autoa, että tila-autoakaan ei tarvittaisi, jos hän ei asuisi meillä. On siis epävarma asemastaan muuttuneessa perhetilanteessa, enkä ole varma, sainko hänellä kuinka hyvin tehtyä selväksi, että vauvoja tai ei, hän ei ole millään tavoin ylimääräinen tai ei-toivottu osa perhettämme.
Äsh, tää on välillä niin tätä :/
Minä näen aina pelottavia ja erikoisia unia ja paljon! Monesti en varmasti vielä nuku kun alkaa jo näkyä kuvaa !
En tietääkseni ole masentunut ja synnytyksestä kohta 13v!