mistä olette luopuneet puolison takia?

yleisellä tasolla koko omasta itsestäni.

nainen, 29 v. Aviossa kohta 6 vuotta. Lapsia kohta 2. Olen joutunut luopumaan



- aamu-unista, koska mies on niin aamuvirkku ja meillä pieni asunto

- vihreistä verhoista, koska ne oli miehelle kauhistus

- lastulevykirjahyllystä, koska puuta sen olla pitää. Tämä on minustakin hyvä asia :)

mutta menin sitten rakkaan kanssa naimisiin, saatiin lapsia ja myin hevoseni

Mieheni työpaikka (hyvät tulot) vaikutti muuttoomme. Haikailen takaisin entiselle paikkakunnalle.

Minä vapaa-ajasta (mies ei edes roskapussia vie vapaaehtoisesti) ja omantunnonarvostani (koska en saa tuolle töiden epätasa-arvolle mitään).

Lapsia 2, nainen ikä 28

kotikaupungista, ystävistä, työpaikasta ym. kaikesta mitä minulla siellä oli.. nainen olen 23-vuotias..

Mieheni on niin allerginen, ettemme voi ajatellakaan mitään eläintä kotiimme. Tämä oli minulle tosi kova paikka kun sen tajusin, aina on kotonani ollut koira, minullakin kaksi saksanpaimenta. Mutta minkäs teet, pidän kuitenkin äijän. Mutta jos ero tulee niin kennelistä mut löytää...

t. Nainen

Mieheni on ujo ja hiljainen, kärsinyt sosiaalisista peloista vähässä määrin koko ikänsä.



Kuin automaattisesti olen jättänyt yhteyden pidon sellaisiin ihmisiin, joita mieheni luonne vaivaa, eivätkä jaksa tai halua odottaa, että mieheni saa rauhassa tutustua heihin ja avautua omaa tahtiaan.



Empä ole paljoa menettänyt.

Omasta asunnosta kun hankittiin yhteinen. Lasten myötä olen luopunut enemmästä kuin mistä silloin kun yhdessä alettiin olla.



Ja nainen olen.

...meillä ei pussailla koskaan :-(

En oikeastaan mistään, kovasti yritän miettiä, mutta en oikein mitään keksi.

Joskus kirvistelee, sillä todella haluaisin toisen koiran ja miksei vaikka kolmannenkin. Mies periaatteessa pitää koirista, mutta inhoaa niiden tuomaan likaa ja muutakin vaivaa.



No, aika pieni luopuminen hyvän ja pitkän avioliiton ja perhe-elämän vuoksi. Yhdessä ollan oltu jo 20 vuotta ja lapsia kolme.

örveltämisestä. muutamasta liikakilosta.

nainen 30v.

Mies halusi että minäkin muutan maaseudulle omakotitaloon ja täällähän nyt olen. On oma talo, nätti tontti pensaineen päivineen, pihasaunat ja grillit. Kuka tykkää, minä en!

Siispä näen tämän uhrauksena, vaikka moni muu kt-asukas varmaan näkisi okt:n haaveena. En minä kyllä ymmärrä mitä ihmeellistä omakotitaloissa on. Kauempana sivistyksestä, joka paikkaan mentävä autolla, lähikauppa puolen tunnin kävelymatkan päässä. Kaupungissa kaikki oli niin lähellä... *muistelee haikeana*

Nyt on sotku ainainen ja koti tuppukylässä. Niin ja tietysti flirttailusta ja komeiden urosten iskemisestä, mutta se ei ole suuri menetys.

Lasten myötä (2 kpl) olen luopunut kaikesta mistä ennen sain nauttia rauhassa, ihan perustarpeita myöten. Tarkoitan nukkumisesta ja syömisestä, lomamatkoista ja oman vapaa-ajan käyttöön liittyvästä päätöksenteosta. Ehkä joskus saan ne takaisin...

Ikää jo lähempänä 40 kuin 30.

rakkautta teille! eihän sitä tiedä, jospa ukkos vaikka innostuis joskus kaupunki asukiksi :)

Vierailija:

Mies halusi että minäkin muutan maaseudulle omakotitaloon ja täällähän nyt olen. On oma talo, nätti tontti pensaineen päivineen, pihasaunat ja grillit. Kuka tykkää, minä en!

Siispä näen tämän uhrauksena, vaikka moni muu kt-asukas varmaan näkisi okt:n haaveena. En minä kyllä ymmärrä mitä ihmeellistä omakotitaloissa on. Kauempana sivistyksestä, joka paikkaan mentävä autolla, lähikauppa puolen tunnin kävelymatkan päässä. Kaupungissa kaikki oli niin lähellä... *muistelee haikeana*

Mulla on ollut aina paljon eläinsuojeluyhdistyksen hoitokissoja , mut mies ei niistä perusta joten on vaan omat 2 kissaa ja 2 koiraa . Empä muusta , baari illat ja muut menot on jääny ihan omaa laiskuutta ei miehen takia .

mieheni on pahasti allerginen.