Lue keskustelun säännöt.
Millä pääsee morkkiksista eroon?
10.05.2007 |
Mulle tulee aina ja kaikesta morkkis. Sanon lapselle liian vihaisella äänellä jotain, ja kadun sitä viikkoja (jopa vuosia). Juttelen jonkun vanhan tutun kanssa, ja mietin myöhemmin ikuisuuden, mitä oikein sanoin, miten hän reagoikaan ja meninkö nyt toimimaan jotenkin hölmösti.
Samoin jos teen duunissa jotain vähän keskinkertaisesti, harmittelen sitä vuosia. Ja anna olla, jos oikeasti mokaan. Nämä asiat palaavat mieleen nukkumaanmenoaikaan ja hiertävät ja mahaan sattuu ja ahdistaa.
Onkohan tämä enää normaalia?
Siis koko elämäni ei kulu näiden asioiden jauhamiseen, mutta tuntuu, että normaalin ihmisen kuuluisi unohtaa eikä edes välittää kaikesta.
Neuvoja?
Kommentit (5)
Mä kärsin samasta ongelmasta. Tsemppiä vaan. Yritän monesti tehdä jotain muuta, johon joutuu keskittymään, kun morkkikset iskevät - mutta harvemmin se kunnolla toimii... Olen aina kuvitellut, että minulla on ihan ok itsetunto, mutta ehkä se ei olekaan ihan totta. Vai olisko sitten, että olen ihan liian ankara itselleni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleensä mokaile, pelkään mokailevani. Kelaan mitä ja miten sanoin asioita töissä ja mitä toinen nyt ajattelee. Toisaalta järki sanoo että mitä siitä mitä muut ajattelevat ja toisaalta junnaan näitä asioita päässäni.
Mahalihakset on jäykkinä ja uni ei tule illalla kun kelaan asioita.
Eikä yhtään helpota se että työni on äärimmäisen vastuullista. Olen jopa puhunut miehelleni alan vaihdosta. Onneksi minulla on mies joka jaksaa kuunnella hölmöjä juttujani ja joka jaksaa kannustaa ja tsempata.
Mä en kehtaa enää edes puhua miehelle ja ystäville näistä, pitävät mua ihan idioottina hysteerikkona (eli näin siis oletan). Ymmärtävät ja tukevat kyllä, mutta ajattelen koko ajan, että eivät jaksa kuunnella kun jauhan mitättömistä ja lapsellisista pikkujutuista koko ajan :) Sitten onkin kiva märehtiä yksin ja tehdä kärpäsistä härkäsiä. Hyvä logiikka!
Mulla kanssa vastuullinen duuni, jossa tulee koko ajan uusia tilanteita ja täytyy olla luova. Joskus tosiaan tuntuu, että olis ihanaa mennä vaikka tehtaalle töihin johonkin liukuhihnahommaan. Tuntuus, että väsytän itseni ihan turhaan stressaamalla ei mistään, mutta kun ei noille tuntemuksille voi mitään vaikka kuinka yrittää!
ap
En muista kirjoittajaa, mulla auttoi tuohon , ja moneen muuhunkin ongelmaan.
Täällä AV:lla sitä joku suositteli aiemmin, että kiitos vaan : )
Kun luin otsikkosi, mietin, että olen töpeksinyt oikein kunnolla :).
Itselläni oli alkuviikosta morkkis, kun ensimmäsen kerran sitten nuoruusvuosien join liikaa ja bongasin baarista miehen ja sitä rataa.
Mutta nyt morkkis on jo ohi menossa, lähinnä huvittaa jo.