Lue keskustelun säännöt.
Sanokaapa taas totuus persoonastani! Kumpi valinta osoittaa enemmän itsekyyttä ja vääriä valintoja:
24.01.2007 |
A) Keskittyä ensisijaisesti työpaikan hakuun ja työkokemuksen keräämiseen ja unohtaa lastenteko pariksi vuodeksi. Työnhakuun voi mennä monta kuukautta, sillä niitä ei ole joka oskalla. Tarjolla varmaan pätkää ja ketjutettuja sijaisuuksia, joten työelämään osallistuminen ei kohdallani käy ihan noin vaan että menen töihin.
B) Keskittyä ensisijaisesti lasten saamiseen ja perhe-elämään unohtaen työnhaun ainakin 2-3 vuodeksi silläkin uhalla että töitä on silloin vielä vaikeampi saada kuin nyt. Tällöin perheemme elatus on täysin miehen kontolla eikä minulla lasten takia ole niin hyvää mahdollisuutta ottaa tilapäisiä töitä muualta Suomea, jos ne vaativat viikkoasumisen muualla tai useamman tunnin työmatkat.
Olen 28,5-vuotias vastavalmistunut, naimisissa 1,5-vuotta, miehellä vakityö, omakotitalo valmistui juuri. Ärhäkkä sukuni antaa kommenttia tilanteesta harva se päivä ja kummatkin suunnat ovat edustettuina. Ja kumpikin vaihtoehto on yhtälaisesti leimattu itsekkääksi ja tyhmäksi ja vaihtoehdoksi, jota tulen varmasti katumaan.
Kun neuvojat ovat itse 50+, haluaisin kysyä että, mitäs mieltä te olette, kun olette varmaan konkreettisesti lähempänä tällaisia valintoja ihan oikeassakin elämässä.
Kommentit (19)
hankkia keinolla millä hyvänsä edes vuoden verran työkokemusta, ei siis mistä tahansa (sillä ei tee mitään) vaan koulutustasi vastaavasta työstä, arvostetussa työpaikassa, vaikka sitten surkealla palkalla ja asuen viikot eri paikkakunnalla.
Kun se olisi takataskussa, voisit olla sen 3 v kotona tarvittaessa. Muuten voi käydä niin kuin kurssikaverilleni, joka vastavalmistuneena tuli raskaaksi, sitten ei saanut töitä, tuli uudestaan raskaaksi jne. 10 vuotta ja kolme lasta. On nykyään kyllä alan töissä, mutta valinnanvaraa ei kyllä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omassa tilanteessani koko suku yhteistuumin suositteli tätä. Nykyään olen onnellisesti äiti, vakivirassa haluamallani paikkakunnalla.
Paljon yli 30 en suosittele lykkäämään kuitenkaan lapsen yritystä. Ole puoli vuotta töissä ja ala sitten yrittää. Ehdit silti saada mainittavan työkokemuksen.
Lapsia ei voi tuosta vaan " hankkia" , voi olla, että menee vuosia ennen kuin esikoisen saatte tai sitten raskaus napsahtaa saman tien.
Jos olisin sinä, hakisin töitä ja yrittäisin hankkiutua raskaaksi. Kyllä Suomessa töitä riittää kaikille, odottakaa vaan kun isot ikäluokat jäävät eläkkeelle.
Sitten, kun vakkarityöpaikka on plakkarissa, niin ei muuta kuin lapsia tekemään ja hoitovapaalle 3 vuodeksi. Siinä samalla sitten tulee sitä " työkokemusta" ainakin CV:n lisää.
Työelämä on kovaa ja naisia muutenkin sorsitaan. Ihan turha miettiä, et tekee kurjan tempun työnantajalle.
oa, lääkärin mukaan hoitojenkin onnistumisprosentti oli nuoremmilla parempi. Adoption kautta saimme oman lapsen sitten kun päätimme lopettaa hoidot tuloksettomina.
Joten jos tiedät, että haluat lapsia, kannattaisi antaa heille mahdollisuus. Hae töitä samalla, kuka estää yhdistämästä molempia... Sitten jos saat paikan, jäät äitiyslomalle ja palaat sitten joskus töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkokemusta minulla on nyt omalta alalta 6 kk (työharjoittelua ihan vakuuttavan oloisissa paikoissa ja tehtävissä, esimiehet olivat kummatkin tyytyväisiä ja lupasivat suositella) ja melkein omalta alalta 3 kk (työnantaja oman alan työpaikka, mutta tehtäväni toimistotehtäviä, myöskin hyvät suositukset sieltä).
Kummatkin paikat on hankittu muuttamalla 300-500 km päähän kotoamme. Mahtaako noille suosituksille voida laskea mitään arvoa, kun eivät ole paikkakuntalaisten suosituksia? Jos joku on pieneltä nurkkakuntaiselta paikalta, ymmärtää tyhmän kysymykseni :D
Ovatko kotirouvatätejä, joilla ei ole muuta mainittavaa kuin aviomiehensä ura? Haluavat joko kertoa kavereilleen että meidän siskon tyttö on oikein henkilöstösihteeri siinä ja siinä Tosi Arvostettu Yritys Oy:ssä. Tai että minun veljen pojan poika rakensi komean omakotitalon ja lapsia on jo kaksi ja kolmas tulossa.
Tuli vaan oma suku mieleeni. Yritin tempoilla heidän peittämättömien omien toiveidensa verkossa koskaan olematta riittävän hyvä kenellekään ja aina tuli vaan ohjeita ja arvostelua. Lopetin juuri suunnilleen ap:n iässä muuttamalla töihin 700 km päähän sukupitäjästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni työnantajat arvostavat aika paljon edellisen työnantajan näkemystä. Vai epäiletkö, että siellä kotipaikallasi aletaan epäilemään että miten voi olla joka paikasta hyvä työtodistus?
Ota huomioon, että ihmiset vaihtavat työpaikkoja. Sinuna hakisin ensin töitä ja sitten aloittaisin heti vauvaprojekstin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta puolitoista vuotta työkokemusta voi olla todella iso ero verrattuna vaikka jos sitä ei olisi lainkaan. 1,5 vuoden päästä sinulla on työkokemusta jo 2 vuotta. Se on kuitenkin jotain jo se!
ii vuoden tai kaksi työkokemusta, on jo kolmenkympin raja rikki ennen raskauden YRITTÄMISTÄ, varmaa ei liene senkään onnistuminen heti. Ehkäisy pois ja työnhakuun, kohtalo ratkaisee, kumman aika on ensin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kääntää sen edes osittain hyödyksesi? Vai onko tilanne tosiaan se, ettei mitään työkokemusta ole tarjolla, tai sitten se on aivan eri tasoa kuin koulutuksesi?
En osaa enää sanoa, mikä olisi unelma-ammatti, sillä minulla on ollut niin suuria vaikeuksia saada töitä. Haluaisin vain päästä töihin. Suunnittelu, kehittäminen ja ongelmanratkaisu kiinnostavat. Töissä olen ollut kunnalla ja valtiossa, erään toimialan hallinnossa valmistelutehtävissä, yhdessä maakuntakehitysprojektissa ja järjestön toimistossa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet pitkään opiskellut, niin ehdottomasti hakisin töitä. Sitten, kun on lasten aika ei ole niin kiire palata töihin ja paniikissa ajatella, ettei nyt sitten ikinä työllisty.
Kukin tavallaan tietenkin tavallaan ja unohtaisin täysin sukulaisten typerät kommentit. He eivät elä teidän elämäänne.
Itse olen juuri tällainen 32v kahden lapsen äiti, joka ensiksi opiskeli, hankki vakityön ja työkokemusta ja se talo nyt tietty. Nyt ei ole kiire lähteä töihin, kun tiedän töiden odottavan valmiina.
Hae töitä ja yritä samalla tulla raskaaksi. Se kumpi ensin onnistuu, on sinun lähitulevaisuutesi.
Molemmat vaihtoehdot ihan yhtä hyviä...
Et voi tietää saatko töitä tai tuletko raskaaksi. Älä siis satsaa vain toiseen.
Uskomattomia nuo sukulaisesi, mutta yritä sivuuttaa heidän kommenttinsa ja tee niinkuin itse tykkäät. Itsekin olen tässä vuosien varrella joutunut selittelemään omia ratkaisujani ja lopetettuani selittelyn, ovat ihmetelleet keskenään. Jäin töistä pois heti raskauden alkuvaiheessa pois ja olen ollut vuosia (nyt 5 v)kotiäitinä. Sitä eivät kaikki ymmärrä. Ja kun olen siinä sivussa lukenut itselleni akateemisen tutkinnon valmistautuessani työelämään siirtymistä varten, niin ei sekään tunnu kelpaavan.
Jos haluat perheen perustaa, niin ilman muuta annat lapsen tulla, jos on tullakseen.
Sinulla on joka tapauksessa yli 30v aikaa tehdä töitä. Mahdollisesti 35 vuottakin. Jos ei muutaman tai vaikka 10 vuoden kuluttuakaan (jos päätätte hankkia enemmänkin lapsia) töitä löydy, sulla on vielä kevyesti aikaa opiskella uusi ammatti ja tehdä sitä työtä, vaikkapa 15v.
Lapsia ei voi saada loputtomiin, ja kun on läheltä nähnyt sekä vuosikausia kestävää, lohdutonta lapsettomuutta että niitä, jotka eivät ole edes löytäneet sopivaa miestä perheenperustamiseen (kuten allekirjoittanut) niin sinun tilanteessasi (ikä ok, et ole liian nuori, mies on vakavissaan kanssasi kun on naimisiinkin mennyt, ja opiskelutkin olet saattanut päätökseen), sinuna en miettisi hetkeäkään!
Mutta olenkin aina toivonut saavani perheen. Enemmän kuin mitään muuta elämässä. Vaan sellaista ei elämä minulle (ainakaan vielä) ole suonut. Ihan hienon, kansainvälisen uran kyllä. Nytkin asun ulkomailla ja juuri (taas) sain valita uudelleen missä haluan olla ja mitä tehdä, työtarjouksia on tullut muutamakin viime vuosina.
Ja silti, luopuisin heti tästä jos minulla olisi mies joka haluaa perheen kanssani.
yst. terv. N36
Koska kumpikaan vaihtoehto ei ole noin vain kaupan hyllyltä haettavissa. Ihan turhaa valita kumpaa YRITTÄÄ. Voihan olla ettei saa kumpaakaan.
et elä elämääsi ketään toista varten. Jos lapset ovat sinulle tärkeitä, yritätte niitä, jos työ tuntuu nyt mielekkäämmältä, sitten sitä. Ei sekään olisi lapsille reilua että syntyisivät kotiin jossa haluttaisiin elää vielä ilman lapsia mutta kun sukulaiset pakotti.
Ja kaikki ihmiset ovat itsekkäitä. Teidän tilanteenne on vaan helpompi kun ette ole kenestäkään vastuussa, eli saatte olla itsekkäitä.