Mua jannittaa taas tarhasta kotiin tulo.. Joka paiva, jostakin aiheesta uhmaikainen saa raivarin, joka ei lopu, ei sitten millaan..

Meillä lapset on pieniä pirulaisia, kun ovat olleet mummoilla hoidossa.. Hoidossa ovat enkeleitä..

niitä, joiden mielestä on luonnonvastaista laittaa lapsi päiväkotiin ja sitten vielä " valittaa siitä vähästä yhteisestä vapaa-ajasta" .



ap

jos lapsi on hoidossa, niin ei siinä kovin montaa tuntia päivässä tule lapsen kanssa oltua lapsen valveillaolo aikana.

Lapsi hakee huomiota, vaikka sitten negatiivista jos ei muuta saa.

siellä jaksaa huutaa aikansa ja sitten käy leikkimään ja kohta tulee ulos rauhoittuneena. Toimii meillä.

Jos väsyneenä ja itsensä satuttaneena huutaa niin silloin pidän sylissä ja rauhoittelen, mutta jos ihan ilma syytä (?) huuta ja kiukuttelee ja viskoo tavaroita niin heti vaan omaan huoneeseen. Poika saa kyllä itse oven auki joten mistään vangitsemisesta ei ole kyse :)

T:3

Vierailija:

niitä, joiden mielestä on luonnonvastaista laittaa lapsi päiväkotiin ja sitten vielä " valittaa siitä vähästä yhteisestä vapaa-ajasta" .

ap

ei se nyt oo mitään huvittelua se päivä yleensä ennen sitä seesteistä koti-iltaakaan.

mukaan, älä anna pompottaa, ota vaikka halaukseen tai ainakin päättäkää kiukkusessio halaukseen.



Voisit myös miettiä, miksi sinua jännitää lapsen kiukunpurkaus.

herättää kuitenkin mielenkiintoa puolin ja toisin ja av:n tuntien enemmän saa paskaa niskaansa. Kiitos sinulle kommentista ja muillekin asiallisille, jotka eivät ala heti rivien välistää nokkimaan.



ap

tenava ei pysy siellä vaan avaa heti oven ja kävelee perässä kirkuen ja lahkeessa roikkuen. Syliin kun ottaa niin kirkuminen entistä kovempaa ja selkä kaarella ollaan niin, että otetta on vaikea saada...

Aina kun tultiin päiväkodista kotiin, vietin HETI aikaa lapsen kanssa vähintään vartin, leikin ja touhusin. Siis ihan ensimmäiseksi, heti kun ulkovaatteet on riisuttu, ei mitään kotihomia tai syömisiä tms sitä ennen. Meillä myös tosi raivopäinen oli sitä ennen. Tämän tavan myötä on rauhoittunut huomattavasti kun heti kotiin tullessa saa täyden huomion.

Kokeile!

Joka päivä kun tultiin päiväkodista ja saatiin vaatteet pois, niin herra heittäytyi lattialle ja alkoi huutamaan. Joskus riitti 5 minuuttia ja joskus piti huutaa puoli tuntia. Tätä jatkui pari kolme kuukautta ja loppui itsestään. En vain kiinnittänyt poikaan mitään huomiota tämän huutojen aikana. Liittyy tiettyyn ikään.

laps itarvitsee huomiota omalta vanhemmaltaan, ja jos lapsen hoitopäivän päätteksi äidiltä menee hermo, aika ikävä juttu lapselle.

Lapsen kun ei tarvitse eikä lapsi edes osaa ajatella äidin raskasta työpäivää.

ikäväänsä se kiukuttelee. Pelaa, leiki tai katso vaikka lastenohjelmia lapsi sylissäsi niin lapsi tuntee olevansa tärkeä äidille. Ja kaikki ylimääräiset iltamenot pois (kyläilyt ym) viettäkää se aika kotona ja lapsen kanssa.

Kaikkea em. ollaan kyllä kokeiltu ja tullaan jatkossakin kokeilemaan.. Mutta se jo auttaa, että on muillakin samanlaista :-) Se mikä siinä jännittää on just se oman hermon kestäminen, mulle tulee niin huono omatunto siitä, että sorrun itse huutamaan ja kiukuttelemaan ts. menen itse mukaan siihen omalla tavallani.. Blääh. Mutta ehkä aika kuluu ja tää päivittäinen show loppuu ja sit varmaan saa jo jotain muuta tilalle..



ap

meillä pojalla oli tuota reilu 2 vuoden iässä pitkän aikaa, mut siihen autto usein jos heti kun autosta noustaan pihalla niin siinä jo yrittää luoda hyvää ilmapiiriä esim. kutittelemalla tai leikisti ajamalla takaa lasta, kun jo kotiovelle tullessa nauretaan niin helpommin unohtuu kiukutuksetkin, ja sitten sisälle tullessa antaa aikaa lapselle vaikka sen 10min ihan vaan leikkii tai höpisee lapsen kanssa päivästä niin lapsella ei ole syytä kiukuta kun saa heti ylenpalttisesti huomiota äidiltään. (mutta kyllä se ohi menee, meillä nyt 3-vuotias poika ja kotiintulokiukkuja ei enää ole).

Meillä jompi kumpi vanhemmista antaa tarhapäivän jälkeen lapselle jakamattoman huomionsa ennen ruokailua. Usein jäämme ulos omalle pihalle lapsen niin halutessa. Toinen vanhemmista saa lepohetken ja alkaa sen jälkeen tehdä ruokaa (jota on usein valmisteltu viikonloppuna pakastimeen tai edellisenä päivänä). Sitten seuraavana päivänä vaihdetaan. Jos jommalla kummalla on menoa heti töiden jälkeen, on tähän yleensä varauduttu tekemällä ruoka valmiiksi (tai sitten syödään valmisruokaa). Kaikkien jaksamisen takia viikolla iltamenot on karsittu melkolailla minimiin. Lapsi on tarhapäivän jälkeen väsynyt ja huomion tarpeessa, vaikka viihtyykin tarhassa erinomaisesti. Meillä ainakaan se ei kertakaikkiaan onnistu, että molemmat vanhemmat levähtäisivät töitten jälkeen. Postit katsotaan ja muut omat hommat tehdään sitten illalla sen mukaan miten jaksetaan.

Joku tuota holding-tekniikkaa ehdottikin ja sitä minäkin ehdottelisin kokeilemaan ekaks noihin holtittomiin raivareihin. Jossain netissä on varmaan ohjeetkin miten se sylissä pitäminen oikeaoppisesti tapahtuu. Sitten kun tilanne näyttäis olevan hallinnassa niin vois siirtyä soveltamaan noita ehdotuksia jakamattomasta huomiosta päiväkodin jälkeen. Toivottavasti näillä saat apua tilanteeseen. Itsellä vähän vastaavia uhmamerkkejä jo näkyvissä ja muutaman kerran mummo on joutunut käyttämään holdingia. Kyllä siinä saa moneen kertaan laskea sataan, ettei pinna katkea. Tsemiä!

Holdingissa näkyy käytettävän erilaisia otteita ihan tapauksesta, lapsen koosta ja omista voimista riippuen. Ajatuksena on löytää sellainen ote, jossa lapsi sylissään ollessaan ei pysty vahingoittamaan sinua tai itseään. Lapsi voidaan ottaa syliin selkä sinuun päin niin että saat omat kätesi kiedottua hänen edessään " ristiin" . Lapsi voi myös istua kasvot sinuunpäin ja taas sidot käsilläsi lapsen syliisi. Usoisin että nämä riittävät uhmaikäiselle. Joskus oikein rajuissa tapaukssissa voidaan omilla jaloilla vangita lapsen jalat. Nämä vain esimerkkejä.



Idea oon siis se, että lasta pidetään niin kauan kiinni kuin rauhoittuu. Ja siis ote on oltava tiukka (ei kuitenkaan missään tapauksessa väkivaltainen), sillä lapsella on leijonan voimat rimpuillessaan. Lapsi saattaa huutaa kiinnipitämisen aikana tyyliin " minä tukehdun, älä tapa, sattuu jne.." , mutta näinhän asia ei ole, vaan lapsi koittaa tällä tavoin päästä otteestasi irti. Kiinnipitämistä ei saa lopettaa, ennenkuin lapsi on rauhoittunut eli aikaa voi mennä jopa tunti. Rauhoituttuaan lapsi on tosiaan rauhallinen, haluaa jäädä syliin, haluaa hellittelyä jne. Holdingin aikana lapselle kannattaa puhua rauhoittavalla matalalla äänellä, että äiti rakastaa sinua ja päästää irti kun raujoitut ja sinulla varmasti paha olo voit purkaa sen tässä pois jne..



Tämä siis tiivistetysti :)

Jokainen voi soveltaa omalla tavallaa

Mutta ap.



Lapsesi vaistoaa, että sä jännität ja pelkäät teidän kotiin paluuta. Joten ensiksikin rauhoitu. Lapsesi on aivan normaali lapsi.

Kuten olet saanut täältä jo lukea, monella muullakin ollut vastaavanlaista.



Nuo neuvot olla lapsen kanssa, leikkiä, sylitellä jne heti kotiin tultua ovat hyviä.

Pysyttele itse noissa tilanteissa rauhallisena. Kun tiedostat, että lapsesi käyttäytyy kyseisellä tavalla siksi, että on ollut äitiä ikävä, auttaa se tieto sinua pysymään rauhallisena ja tilanteen herrana.





Tsemppiä!