Kuinka usein tapaat omia isovanhempiasi? (Jos siis ovat vielä elossa.)

Kerran vuodessa vierailemme heidän luonaan. Tapaan heitä sen lisäksi muissa sukutapaamisissa. Kerran tai kaksi vuodessa kutsumme heidät meille.

Välimatkaa kolme kilometriä. Toisen puolen isovanhemmat kuolleet, muttei oltu heidän eläessäänkään niin läheisiä kuin tämän mummon kanssa.

Yksi mummo asuu samassa kaupungissa. Toiset isovanhemmat 50 kilsan päässä. Samassa kaupungissa asuvaa piipahdan tervehtimässä jonain arki-iltana, liki joka viikko, joskus saattaa jäädä viikko välistä.



Kauempana olevia ajellaan katsomaan jollain kokoonpanolla 2-3 kertaa kuukaudessa viikonloppuna. Yleensä la- aamupäivällä jolloin voidaan mennä kaupan kautta ja kokata ja syödä isovanhempien luona lounas.



Sitten satunnaisesti käydään suvun muita vanhuksia tervehtimässä.



Omien vanhempiemme luona emme juuri käy vaan katsomme, että koska he ovat terveitä 55-65- vuotiaita ja on autot käytössä, niin he joutavat käymään meillä, jos on kiinnostusta.



Olen tuttavista huomannut, että aika harva käy sukunsa vanhuksia katsomassa. Siksi mua naurattaa kaikki nää vetoomukset, joissa vaahdotaan paremman vanhustenhuollon puolesta. Totuus on se, että vanhusten elämänlaatu kohetuis ihan huomattavasti sillä, että sukulaiset kävis kattomassa. Itsemurhaluvut kertoo hirvittävästä yksinäisyydestä.



Mutta vieraileminen on ihan liian vaivalloista. Kivempi osoittaa " välittämistään" allekirjoittamalla joku vetoomus, johon tarvii itse nähdä vaivaa about 2 sekuntia. Ja kyllä, eletään itsekin kiireistä pikkulapsi/koululaisvaihetta, mutta me halutaan priorisoida noita vierailuja meidän ajankäyttövalinnoissa.

miehen mummoa tulee tavattua n. 5-8 krt vuosi välimatkaa n. 25 km

Nähdään kaksi kertaa vuodessa, soittelen vähintään kerran viikossa n. puolen tunnin puhelun. Kun vielä asuin Kouvolassa, tavattiin miltei päivittäin. Olen myös asunut hänen luonaan ala-asteikäisenä, mumminkin ollessa vielä elossa.

Asuu kyllä 15 km päässä, mutten jaksa käydä siellä, kun mummo ei niistä käynneistä mitään muista kuitenkaan.

toinen asuu 3km päässä, 1-2kertaa viikossa(mummu)



toinen asuu 20km päässä, noin 4-5krt vuodessa, ei olla niin läheisiä



pappoja ei ole

mutta käymme sitten hänen luonaan.

jospas ensi kesänä sitten ja hänellä tarkoitan mummoani

että miksi ette tapaa isovanhempianne useammin?? Jos mun mummo olis vielä elossa (kuollut 4 vuotta sitten) niin ihan varmasti nähtäis melko usein!!



Toisaalta ymmärrän kyllä sen että jos ei ole mitään tunnesidettä...Mä en tuntenu toista mummooni ollenkaan...näin muksuna pari kertaa eikä mummoa kiinnostanu pätkääkään meidän olemassa olo. Mutta sitten tämä toinen mummo oli niin tärkeä osa elämää! Eikö kenelläkään ole samanlaista tunnesidettä isovanhempiin?

Välimatkaa on noin 200km ja toinen mummo asuu 120km päässä ja näen häntä silloin kun huvittaa eli noin kerran kaksi vuodessa, vaikka käyn paljon useammin kotimaisemissa. En vaan jaksa äidin ja mummin inttämistä ja mummin iänikuisia juttuja joihin kyllästyin jo 20 vuotta sitten. Muutenkin nolottaa kun lapset pelkää häntä ja katselevat kuin jotain hullua joka yrittää koskettaa heitä koukkusormillaan. Kumpikin papoistani on kuollut. Toista en ole koskaan tavannut kun tämä kuoli äidin ollessa yhdeksän ja toista pappaani rakastin ja rakastan yhä hirveän paljon.

isän äiti asuu n. 3km päässä ja äidin vanhemmat . 15km päässä.

ä kanssa. Viimeksi oli pidemmällä matkalla Thaimaassa..

Mulla taitaa olla supermummo :-D

Välissä n. 500 km. Soitellaan kuitenkin vähintään kerran viikossa.

Hän ei jaksa enää matkustaa ja 50¿ junaliput ovat minulle useimmiten turhan kalliita, autoa ei ole, pari kertaa vuodessa matkustan sitten takaisin sinne. Ukkilassa on kissa ja esikoiseni on erittäin astmaattinen/allerginen lapsi, siksikin käynnit täytyy huolella miettiä.

toiset isovanhemmat asuvat kilometrin päässä,heitä tavataan ehkä kerran kuussa.