Lue keskustelun säännöt.
Jos joku ois sanonut..
25.02.2006 |
että kun on mies ja lapsi ja voi olla näin yksinäinen en ois kyl uskonut. Mutta nyt kun on näin hemmetin yksinäinen.. niin ei tiedä mitä tehdä. Mies etäinen, torstaina jopa 13 tuntia töissä, ei halua seksiä..jne.. Mieheni mieltesä meidän parisuhde hoitaa itse itsensä ja että laatuaika on sitä että istutaan vierekkäin katsomassa teeveetä. Olen meidän lapsen kanssa kotona kaikki päivät, joka toinen päivä käyn kyllä ulkona vaunujen kanssa. Muuten mulla ei ole sosiaalista elämää. Kavereilla omat sinkku/bailaus/koulu jutut, ei ne edes muista mua. Joka lauantai tullaan tänne appivanhemmille ja istun täällä tietokoneella. Mies kaverinsa kanssa kahvilla ja lapsi tuolla olohuoneessa mummon ja ukin kanssa. Olen ujo, enkä koskaan keksi mitään puhuttavaa niiden kanssa. Ja viikolla en voi mennä minnekään, ei ole mitään paikkaa. Kaikki töissä ja koulussa. Olen välillä niin yksinäinen että sekoan. Ja mies aina vaa siihen että " Joo." Meiltä puuttuu romantiikka, läheisyys, rakkaus ja hellyys. Olen sisältä puoli kuollut. En jaksa. Mitä teen?
Jätän mieheni? Raahaan sen idiootin pariterapiaan? Mut sekään ei onnistu ku se on kaikki päivät töissä.
Oon pallo ihan hukassa. Hulluus uhkaa. Neuvolassa sanotaan vaan että mene perhe verstaalle. Ei edes kerrota tarkalleen missä se on. Enkä edes uskalla/kehtaa mennä sinne. En tunne itseäni enään naiseks. Oon ruma lihava muodoton nahkan palanen.
Mitä avuks? -Loppu
Kommentit (8)
sulla löytyi edes yhtä hyvää ystävää kenen kanssa jutella asiasta? kaikkein paras tietysti olisi että saisit miehesi ymmärtämään pahan olosi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katson, että olen sen ansainnut, ainakin kerran kuukaudessa, kun olen kahden lapsen kanssa yksin kotona viikot.
Sain lapsen ekana kaveripiiristäni ja tuntuu, että kaikilla muilla on aivan eri kuviot kuin meillä. Mies toki on ihanaa seuraa, mutta välillä kaipaan " tyttöjen juttuja" , että vois mennä kahville, kirppareille ja ihan vaan rupattelemaan:)
Ehkäpä tää elämä tuo tullessaan jotain tuollaista;)
miksi et hankkisi jotain harrastusta esim. liikunta. se tekee hyvää mielelle ja ulkonäölle ja siten nostaa itsetuntoa. sitä kautta voisit tutustua uusiin ihmisiin.. tai jotain mistä pidät laulu, piirtäminen jne.. tai spr:n vapaaehtoistoiminta vaihtoehtoja on tosi paljon. oletko selvittänyt onko omalla paikkakunnallasi esim seurakunnan järjestämää perhekerhoa, sinne voi mennä kuka vaan. ja sulle kutonen miksi sulla ei voi olla enää tyttöjen juttuja? Kieltääkö miehesi, vai miksi? ei niitä enää niin usein voi lasten jälkeen olla, mutta miksi muka kaikesta pitäisi luopua? en ymmärrä.
vain vertaa lapsiaan toisiin.. " Mun poika käveli jo 7kk..." jne.
Ja mulla oli liikunta harrastus.. kävin 2 kertaa viikossa aerobicissa ja lenkillä 3 kertaa viikossa. Sillo mies pääsi töistä klo.14:30, nykyään klo.17-18. Sit syödään, mies menee nukkuu pariks tunniks ja sit kello onkin 9 ja pistän lapsen nukkuu. eipä siinä oikein voi mennä jumpaan, jotka olivat klo.17. Ja päivällä en voi mennä oikeasti minnekään, ei yksin kertaisesti ole mitään paikkaa. Kaikki töissä ja koulussa. Joskus kun olen koko päivän viettänyt lapsen kanssa (vaikka ollaankin käyty ulkona) itken yöllä koska tunnen itseni niin yksinäiseksi. Näen kavereitani ehkä kerran kahdessa kuukaudessa.. ja sillonkin ne vaa pyytää mua baariin. Mies kyl " päästää" mut baariin, mut ku mua ei aina huvita kuunnella kuinka mun kaverit kännissä puhuu koulusta ja jostain yhden illan jutuista tai jotain. *huok*
Ja mies ei tosiaan ymmärrä että kaipaan läheisyyttä ja romantiikkaa. Mieheni on semmonen nahjus ettei toista ole!!!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tänään txt kaverilleni että tunnen oloni niin yksinäiseksi jne. jne. ja vastaus oli vaan että nyt ei kerkee txt kun ovat menossa baariin toisen kaverini kanssa.. Tulipa yksinäinen olo, ei niille tullut sit mieleen edes kysästä mua mukaan.. :/
Missä päin asut? Olis kiva kirjoitella vaikka sähköpostin kautta. Mieskin on minulla ihan saman oloinen kun sulla. Ja elämän tilanne muutenkin! :)
Kuinka vanha olet ja minkä ikänen/siä lapsia? Jos kiinnostaa mailaa: tiitia@netti.fi
Ja senkin ärsyttää että meillä ei ole nettiä, pääsen tietokoneelle vain 1-2 kertaa viikossa.. Eli virtuaalimaailmakaan ei auta mun yksinäisyyteen.
-ap
Sen perusteella joku voisi tietää jotain kivaa tekemistä.