Ma olen huomannut et " vanhoja" aiteja kauhistelee aina ne, jotka on itte tehny penskansa nuorina. Tai joiden aiti on tehnyt.

kovin ehdottomia...kun tulee ikää alkaa ymmärtämään että kaikkien elämä ei kulje samoja raiteita.

Tiedä vaikka olisin itse ollut samanlainen jos olisin lapseni saanut parikymppisenä, silloin tiesin muutenkin kaikesta kaiken, ja olin kaikesta niin varma.

Vanhetessa sitä myös viisastuu, ja nyt huomaan kunka vähän tiedän. Ja olen myös lapseni saanut vanhempana, ja ehdottomasti tyytyväisempi näin. Siis MINÄ, muista viis.

Olen 21-vuotias äiti ja ymmärrän oikein hyvin miksi jotkut haluaa lapsia vanhemmalla iällä.

Eikä se mun asiani ole ketään arvostella. Samahan se on toisinkin päin.

Nelikymppiset äidit arvostelee usein meitä nuoria äitejä.



Ihan yhtä tärkeitä me lapsillemme ollaan oli ikä mikä tahansa.

Itselleni vaan jotenkin oli luontevaa saada lapset nuorena. Eikä sitä tiedä vaikka saisin iltatähden vielä päälle kolmekymppisenä :)

Ja kovasti olen sitä mieltä, että ne pahimmat kauhistelijat on niitä " tavallisia" äitejä, jotka siis hankkii muksunsa silloin kuin kaikki muutkin (eli opiskelut tehty + vaki duuni, tai ainakin jompikumpi).

Kolmatta odotan ja juu, en aio jäädä sairaalaan makaamaan, kun en tahdo tällaista keskiarvo äitiä huonekaveriksi.

Siis kun se olis n.28 ja esikoistaan hakemassa, minä 21v ja kolmatta hakemassa. Ei olis kiva tilanne. Vaan se nelikymppinen ei huonekaverina haittaisi, sittenhän me oltaisiin kummallisia molemmat :-)