Lihominen masentaa

Olen kahdessa ja puolessa vuodessa lihonut noin viisitoista kiloa. En olisi oikeastaan uskonut, että minulle voi käydä näin - olen jopa joskus ajatellut, etten kai liho helposti, kun olen voinut syödä aika vapaasti ilman isompia seurauksia. Tuollaiset ajatukset ovat käyneet kalliiksi.

Niin, joku ajattelee että taas yksi tuollainen ruikuttaja, tekisi jotakin konkreettista eikä täällä poraisi... kunpa se olisi niin yksinkertaista. Tiedostan oman tilanteeni varsin hyvin, ja myös tiedän kaikki perusasiat ruuasta ja kulutuksesta ja liikunnan vaikutuksesta jne. jne. Pystyn aina jonkin aikaa pitämään nuo asiat mielessäni ja laihdun muutaman kilon, sitten joku ilkeä osa minusta vaientaa yhtäkkiä kaikki järjen epätoivoiset avunhuudot ja on vain välittämättä, kieltää kuuntelemasta tai suomasta näille asioille ainuttakaan ajatusta. Ja seurauksena kilot tulevat takaisin korkojen kanssa.

Tunnen tämän asian takia todella suurta ahdistusta. Tunnen itseni rumaksi ja olen itselleni äärettömän vihainen, en kestäisi elää itseni kanssa. Mieheni on ihana, kertoo että olen kaunis, mutta tiedän hänenkin arvostavan paljon sitä, että ihminen osaa pitää terveydestään ja ulkonäöstään huolta, ja uskon hänen salaa pelkäävän, että yhä vain lihon lisää. Tämäkin asia aiheuttaa minussa ihan mieletöntä ahdistusta ja syyllisyydentunnetta. Tiedän että maailmassa ihmisillä on vaikka mitä kauheita ongelmia, joihin ei itse pysty vaikuttamaan, toisin kuin tähän... mutta se tieto ei saa minun mieltäni kevenemään. Minä en jostakin syystä ole löytänyt tähän asiaan sitä jaksamista, jota tarvitsisin. Kaikki voimavarat menevät arjen rutiinien pyörittämiseen ja niistä selviämiseen. Ja pahan mielen torjumiseen, yrityksiin lakaista se maton alle...

Anteeksi nyt tästä nyyhkykirjeestä. Moni ei varmaan ymmärrä, en itsekään olisi aiemmin ymmärtänyt. Mutta tiedän, että on olemassa myös ihmisiä, jotka ovat kokeneet tämän saman, ja tietävät miltä minusta tuntuu. Jotka ovat ehkä kokeneet päässä senkin naksahduksen, että voimat juuri tässä asiassa kunnostautumiseen ovatkin löytyneet...