En ikinä uskonut että km voi olla niin rankka!
sain km:n toissa vuonna, kolmen lapsen jälkeen. Alkio sinnitteli kohdussa monta viikkoa, vaikka oli kuollut jo n. 6 viikolla. Vasta kun aloin vuotaa verta 9. viikolla menin lääkäriin ja totesi km:n. Lähetti kotiin odottelemaan kovempaa vuotoa, mutta sitä ei vaan kuulunut... vihdoin kun km toden teolla alkoi, mulla oli samanlaiset kivut kuin täysiaikaisen lapsen synnytyksessä, siis supistukset. Itkin ja konttasin ympäri kämppää. Tätä jatkui pari päivää ennen kuin menin sairaalaan, ja siellä todettiin että siellä yhä on... eli kaavinta ja tiputus tulehdukseen. Henkisesti tosi rankka juttu, en yhtään ihmettele miksi jotkut surevat keskenmenoa pitkään. Minäkin surin, vaikka on jo lapsia ennestään! Ja surin varmaan vuoden...
Sain keskeytyneen keskenmenon. Sikiö oli kuollut ehkä viikolla 9. Vasta viikolla 13 todettiin ja jouduin kaavintaan. Kerkesin näkemään sydämen sykkeen ultrassa (viikolla 7) ja iloita kovin asiasta. Kun keskenmeno todettiin niin näin elottoman sikiön ruudussa. Se oli ehkä elämäni kauhein hetki vaikka kaikkea onkin tapahtunut vuosien aikana. En unohda ikinä sitä näkyä kun mitään liikettä ei sikiössä näkynyt :(
Alkaa itkettää kun muistelee asiaa. Nyt keskenmenosta on aikaa yli vuosi ja tuossa ajassa olen saanut 3 plussaa mutta en yhtään lasta.