Lue keskustelun säännöt.
ANOPPI LEIKKASI LAPSENI HIUKSET VAIKKA OLIN KIELTNYT!!!
10.05.2006 |
Siis arvatkaa onko mulla paha mieli, en ole vielä KOSKAAN ITSE saanut leikata pienen lapseni hiuksia. Ja vaikka olin kieltänyt, anoppi teki sen silti!
Kommentit (23)
joku äiti/isi tänäkin iltana rukoilee että oma lapsi selviäisi leukemiasta tms. ja toivoo että joku olisi vain leikannut sen tukan.
hiukan nyt suhteeellisuuden tajua näihin " ongelmiin" eikös se tukka tuppaa takaisin kasvamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin vielä kasvattamassa lapsen hiuksia niin eikös vaan anoppi ollut leikannut hiukset ihan lyhyiksi!
mutta ymmärrän täysin myös ap:tä, suuttuisin verisesti jos anoppini tekisi jotain vastaavaa.
mutta tottahan se on, että monilla on paljon paljon suurempiakin ongelmia, oikeita ongelmia..
Minä en ymmärrä ap:n pointtia yhtään. Sitä tukkaa kuule saat kyniä vielä vuosikausia.
Lähetä tänne se anoppi (meillä kun ei ole) niin saa leikata koko katraalta tukat. Minä en voi sietää lasten hiusten leikkuuta, on se sellaista taistelua.
Ap taitaa olla tyypillinen " mulla on kauhea anoppi" -kitisijä, vaikka anoppi olisikin ihan tavallinen ihminen. Miniä vaan on niin mustasukkainen lapsestaan että sokeutuu kaikelle.
Lapsellista sanon minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, siinä olisi _todella_ hyvä syy olla menemättä anopin luo. Tosta pitäisin vihaa varmaan monta vuotta...
Te olette sitä mieltä, että kaikki asiat pitää tehdä juuri niinkuin minä haluan ja käsken!
Pikkuisen joustavuutta peliin, niin elämänne alkaa sujumaankin, eikä tarvitse ottaa tuollaisista pikku asioista pulttia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopin on syytä oppia ettei hänellä ole oikeutta päättää lapsesi hiusten pituudesta. Toki hän on voinut tarkoittaa hyvää jos on nähnyt että on homssuisen näköinen ja hiukset valuu silmille ja niistä on haittaa.
Eelämässä on toki merkittävämpiä asioita muttei ole syytä vähätellä tätä sen vuoksi.
Minusta anoppi todella teki väärin, koska miniä oli kieltänyt selvästi lapsen hiusten leikkuun. Tässä on ihan sama asia kyseessä kuin siinä, jos anoppi olisi kiellosta huolimatta syöttänyt lapselle jotain kiinteää ruokaa.
Vierailija:
Te olette sitä mieltä, että kaikki asiat pitää tehdä juuri niinkuin minä haluan ja käsken!
Pikkuisen joustavuutta peliin, niin elämänne alkaa sujumaankin, eikä tarvitse ottaa tuollaisista pikku asioista pulttia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tässä on ihan sama asia kyseessä kuin siinä, jos anoppi olisi kiellosta huolimatta syöttänyt lapselle jotain kiinteää ruokaa.
Ja tänne vielä valittamaan!
Jos ihmisen elämä menee tuollaisesta sekaisin ja vielä aiheuttaa vihanpitoa, olisi syytä mennä itsensä!
Mikä teitä nykynaisia oikein vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten järkkyä miten huonosti useimpien lapsien hiukset on nyrhitty. Miksei voida viedä parturiin..huoh.
Meillä se oli minun äitini joka leikkasi, tosin vain otsatukan. Eikä siinä mitään jos olis leikannut siististi, mutta kun oli nyrhinyt sen epätasaiseksi ja tosi lyhyeksi. Piti sitten odotella, että kasvaa sen verran, että sai tasattua. Vaikka en tuosta mitään raivaria silloin saanutkaan, niin kyllä äitini huomas miten kovin se harmitti. Eikä ole sen koommin puuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sanoisin että ihme porukkaa täällä? Mistään ei saisi närkästyä, suuttua, pahoittaa mieltänsä. Vasta jos lapsi sairastaa syöpää, mies on kuollut yms. niin sitten on oikeus purkaa tunteitaan ja ajatuksiaan täällä?! Mitä ihmettä? Hyvät naiset, eikö nämä pienemmätkin jutut ole juuri niitä joista elämä koostuu ja joista puhutaan....
tuntuu että olisi piruuttaan anoppi tehnyt,
tai sitten ihan vaan tyhmyyttään!
onneksi tukka kasvaa takaisin,
mutta välit anoppiin voi tulehtua pitkäksikin aikaa... ;(
Jos joku leikkaisi lapseni hiukset KIELLOSTA huolimatta, raivostuisin.
Kyllä isovanhempien täytyy ainakin meillä kysyä, voiko lapsen hiukset leikata yms. Se kuuluu mielestäni jo siihen, että arvostetaan meitä vanhempina ja kasvattajina. Sellainen omavaltainen toiminta pilaa monet suhteet. Ihan pienellä kohteliaalla kysymyksellä tilanne olisi usein toinen.
Mutta ei siitä pidä hernettä nenuun vetään, eikä aloittaa vuosien mykkäkoulua anopin kanssa, niinkuin jotkut tuntuvat tekevän!
Mitä te sitten teette, jos todellakin joskus sattuu hieman vakavampaa kuin tämä! Varmaan teette itsrin, kun ette kestä enää!
Haluaisin vain hieman suhteellisuudentajua, tukkahan kasvaakin tosi nopeasti lapsella, että kohta ongelma on ohi!
Kyllä minä valitan pienistäkin asioista. Kuitenkin olen kokenut ikäviäkin asioita, menetyksiä elämässäni. Jos esim. Ap:llä ei ole tällä hetkellä mitään kauheita ongelmia elämässään niin tottahan tämäkin asia suututtaa! Mutta jos Ap:llä olisi tällä hetkellä joku vaikea ongelma, tilanne elämässään niin eipä tuo hiusasia niin paljoa ehkä harmittaisi? Ei jaksaisi sellaisesta harmistua?
Jos joku tuttuni tekisi noin kielloista huolimatta niin kyllä suuttuisin ja paljon vaikka tiedän kokemuksesta että asiat voivat olla paaaljon huonomminkin...
ei se kärsimys kyllä yhtään jalosta...ainakaan minua.
Vaikka vaikeuksia ja murheita on ollut, valitan silti " pienistä" .
Ja kyllä asiasta tosiaan täytyykin sanoa.
Onko sulla avain anopille? Käys vähän leikkaa sen tukkaa yöllä..