Miten isommat lapset (8-9-v.) ovat suhtautuneet vauvan tuloon? Millaisia kysymyksiä

olivat molemmat innoissaan. Ei mustasukkaisuuden häivääkään enää tuossa iässä, korkeintaan joskus pieni huomautus että heihinkin olisi voinut sattua jos torun jostain melskauksesta liian lähellä vauvaa. Hoitavat erittäin mielellään pikkusisartaan esim. ruuanlaiton ajan ja ovat luonnostaan erittäin hyviä kommunikoimaan vauvan kanssa hänen ikänsä mukaisella tasolla.

Kysymyksinä raskauden alussa oli ainakin "mistä tietää että mahassa on vauva kun se on niin pieni", ei niinkään miten se sinne tuli vaikka sitäkin jossain määrin käytiin läpi, samalla selvitin heidän kanssaan kuukautiskiertoa, mikä olisi jo muutenkin pian tullut ajankohtaiseksi aiheeksi.

Kertokaa lisää

8v tyttö oli vauvauutisen kuullessaan ihan että " tämä tästä vielä puuttui" - lähinnä varmaan sen takia, että perheessämme oli niillä main muutamia muitakin isohkoja muutoksia. Kuitenkin suhtautuminen muuttui raskauden edetessä pikku hiljaa myönteisempään suuntaan, ja kun vauva syntyi, oli isosisko hänen innokkain hoitajansa.

ja nyt lähennellessään viittäkymmentä hän ei ole edelleenkään päässyt yli mustasukkaisuudestaan.

Näin esim. äitini joka on 7 v vanhempi hänen pikkusiskoaan. Joutui hoitamaan häntä paljon alusta asti.



Toisaalta ovat kovin läheisiä nykyäänkin. Mutta äitini on se vastuullinen isosisko ja tätini huoleton ja iloinen ihminen.

Ja jotenkin tuntuu että hän on ollut mulle ikänsä kateellinen. Hänen mielestään mä olen ollut lellitty, vaikka en nyt itse näin sanoisi kuitenkaan. Mä näen asian niin päin, että hän ja veli saivat paljon enemmän kuin minä koska vanhempien taloudellinen tilanne oli parempi kun he olivat pieniä.



Mutta kai luonteiden erotkin vaikuttavat, olemme vain niin erilaisia. Toisenlainen sisko ois varmaan hoitanut mua, mutta muistelen ettei sisko mua paljonkaan hoitanut eikä ollut kiinnostunut musta:(. Teininä mä olin yksinäinen, sisko oli jo naimisissa ja perustamassa perhettä. ERilaiset elämäntilanteet koko ajan siis.



Nyt mulla pienet lapset eikä mitään apua siskosta. Ei ole hoitanut lapsiani kai kertaakaan! Minä kyllä hoidin hänen poikiaan kun he olivat pieniä.

ollaan parhaita ystäviä!

Meillä isommat ovat 8 ja 10v ja pienet ovat ihan vauva ja taapero. Isot kärsii huomattavasti koska emm voi tehdä mitään kivaa(?) pienten vuoksi, siis lähteä uimaan noin vain, käydä etelässä koska en kestä ajatusta juosta uima-altailla pienten perässä jne..



Toki yritetään jakaa pieniä että toinen vanhemmista pääsee tekee jotain isojen juttuja mutta arki on aikalailla pienten ehdoilla menoa, päiväunet, ruokailut jne.

Meillä kaksosten ja pienen välillä on vain 4 vuotta, mutta alkuaika meni kyllä vauvan ehdoilla! En voinut tehdä juuri mitään isojen kanssa, kuten esim. opettaa heitä hiihtämään, luistelemaan, pyöräilemään, lähteä pulkkamäkeen jne.



Vasta nyt alkaa helpottaa kun pienin on 2,5 v mutta usein huomaan ettei iltaisinkaan voi tehdä isompien kanssa mitään kun pieni menee nukkumaan jo klo 19.... Eli ei voi lähteä minnekään.



Toki vanhemmat voivat "jakaa" lapset mutta ei sitäkään usein voi tehdä. Mies on töissä, minä olen töissä ja joskus pitää olla yhdessäkin:).

Isot lapset olivat 7 ja 5, kun kolmas syntyi ja 9 ja 7, kun neljäs syntyi. Vauvasta ovat kummallakin kerralla tykänneet ja hoitaneet mielellään, eivätkä vauva-aikana ole olleet mustasukkaisia. Vauvaa odotettiinkin innolla, molemmilla kerroilla. Mutta kun vauva alkaakin olla hankala, paperit ja kynät levittävä, leikit rikkova taapero, niin isommilla ei ole enää kivaa. Täytyy tietysti yrittää antaa kaikille lapsille leikki- ja omien hommien mahdollisuudet, mutta kyllähän siinä ainakin meillä on usein käynyt niin, että 1-2-vuotias ehtii kiusanhengeksi ennen kuin aikuinen pääsee väliin. Ja kouluikäinen kun osaa jo olla ihmisiksi pienelle, niin eihän isommalle ole oikein konsteja puolustautua tuollaista pikkuriiviötä vastaan! =)



Meilläkin valitettavasti isommat ovat jääneet vähemmälle huomiolle pienten hoidon vuoksi ja monet kivat tekemiset on pitänyt jättää väliin, varsinkin kun isä tekee vuorotyötä, mutta nyt pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Meidän pienistä isompi on 4 ja kuopuskin jo 2,5 ja useimmiten tulevat erinomaisesti toimeen isojen sisarusten (nyt siis 9 ja 11) kanssa. Eikä isompia enää niin ahdista pienten "perään katsominen", kun se alkaa jo olla helppoa. Samaten nämä isommat saavat jo tehdä paljon asioita itsekseen, joten siltäkin osin tilanne alkaa olla hallinnassa. Vielä kun löytäisi jostakin jokaiselle lapselle kahdenkeskeistä aikaa, niin olisin tyytyväinen!