Muiden ekaluokkalaisilla ongelmia aamuisin kun pitää jäädä yksin???

Lapselle voi jäädä tuosta traumoja. Olen itse kokenut omassa lapsuudessa sen, että ekaluokkalaisena jouduin aamuisin selviämään omin avuin kouluun. Olen vajaa kolmekymppinen nyt, ja edelleen muistan tuon ahdistavan tunteen ja pelon. Olin liian pieni ja pelokas selviämään tuosta yksin, se on jättänyt minuun selvät jäljet. Yrittäisin itse järjestää asiat niin, että ekaluokkalaisen kouluaamuina olisi aina joku "laittamassa" kouluun. Kyse on lapsen perusturvallisuudesta. Ei lapsi itke ilkeyttään.

Asuisiko lähistöllä joku luokkakaveri, jonka luokse voisi mennä siksi aikaa, kunnes pitää lähteä kouluun?

Ei tosin ole itkenyt tai valittanut yhtään. Kyllä minäkin yksin kouluaamuisin olin, eikä traumoja jäänyt. Että joillekin voi jäädä, mutta luulen että useimmille ei jää. Lapsellani on mahdollisuus soittaa minulle, mummille tai kenelle nyt haluaa. Ei ole pahemmin soitellut, minä useammin.

45 minuuttia kotona yksin on niin lyhyt aika, että kyllä sellaisesta tulee 7-vuotiaan jo selviytyä, itki tai ei.

meillä ei kyllä asu yhtään pientä koulun aloittajaa naapurissa, mutta kyllä meille saisi tulla

ei tarvitse olla yksin. Aamuisin vien aamupäiväkerhoon ja sieltä menee kouluun (sama rakennus) ja kolmelta haen ip:stä. Rahallisesti tiukkaa. Helvetin tiukkaa, mutta sen arvoista. Siis olen yhden lapsen yh ja isä ei osallistu hoitoon.

halua olla yksin kotona aamuisin. Häntä voi kyllä jättää kotiin esim. iltapäivällä ja lähteä itse asioille, mutta aamulla vääntää itkua. Yritettiin kun koulu alkoi, mutta se oli niin tuskaista kun tyttö soitteli itkien töihin jo kun olin viisi minuuttia ollut poissa. :o/ Hän vain yksinkertaisesti kehitti itselleen jonkun pelon päähän, että alkoi heti pelottamaan, vaikka olin ollut poissa vasta lyhyemmän aikaa kuin normaalisti olin vaikka pyykkituvassa käydessä. :o/ Minä myös lähdin 10 vaille 8 ja tytön olisi pitänyt lähteä kävelemään 20 yli 8... Lyhyt puolituntinen, mutta niin pitkä niin äidin kuin tytönkin elämässä. :o/

Pyysin töistä mahdollisuutta tulla toistaiseksi vasta yhdeksäksi ja se hyväksyttiin. Ajattelin, ettei lapsi ole vielä sen ikäinen, että häntä on hyvä pakottaa. Jos pelottaa, niin en tiedä miten käsitellä pelkoa tytön kanssa, niin että pelko menisi pois, kun en ole sitä kotona käsittelemässä ja puhelinkeskustelut eivät auttaneet (useamman viikon yritettiin). Edelleen mietin, että miten pelosta päästään. Loputtomiin en voi jatkaa tätä myöhään menemistä...

Mä kans muistan kun itseä pelotti ekaluokkalaisena olla yksin kotona. omalla ekaluokkalaisella ei ole vielä mitään intoa olla yksin kotona enkä siksi vielä jättäisikään, vasta sitten kun on itse siihen valmis. Päivällä saattaa olla max.puoli tuntia itsekseen tai pikkusiskon kans jos käyn esim.lähikaupassa. Meillä onneksi mahdollista olla kotona aamulla vaikka koulu alkaa useimmiten klo 9, tehdään vuotöitä molemmat.

takuulla traumoja . Meidän ekaluokkalainen ei uskalla olla vielä ollenkaan yksin kotona.

meillä vasta vitosluokala suistui aamulla jäämään kotiin yksin. Vaikka oli iltapäivisin yksin kotona

...ei kulkea yksin koulumatkaa. Matka on suht lyhyt n. 500m, mutta itku tulee jo pelkästä ehdotuksesta, että hän yrittäisi kävellä sen yksin. Pari kertaa, kun on itselläni ollut tosi kova kiire töihin, olen saattanut puoleen matkaan ja siitä on jo selviytynyt, muuten on saatettu tai viety autolla. On kyllä hankalaa...

Poika joutuu joka aamu pärjään 1-3h yksin kotona (tokaluokkalainen)

Kirjoitin sille lapun missä lukee mitä sen pitää milloinkin tehdä ku sitä jännitti et muistaako kaiken...

Aloitin lapun ihan niin että

1 käy vessassa

2 pue vaatteen

3 syö aamiasta

4 tarkista reppu jne...



poika ruksi sitä mukaan ku oli tehny ja aika meni paljon paremmin, päivällä yhdessä tarkistettiin että kaikki oli tehty, hienosti alko luistaan...



Luulen et se muistamisen jännitys on kuitenkin aika suuri..

kaverin tykö aamuisin.

Meillä toimii hyvin pojan luokkakaverin vanhempien kanssa iltapäiväjärjestelyt. Autetaan puolin ja toisin tarpeen mukaan. Tosin teen itse vuorotyötä ja mies 4pv/vk reissuhommissa eli iltapäivähoitoa ei tarvitse läheskään joka päivä. Aamut olen järjestänyt niin, että isäni naisystävä tai miehen jompi kumpi vanhempi tulee tarpeen mukaan yökylään, jos itse menen aamuvuoroon arkena.

Muutaman kerran olen myös palkannut hoitajan aamuksi, jos kukaan ei lähipiiristä ei ole päässyt tulemaan.

Ensisijaisesti kannattaisi lyhehtää työpäivää. Jos onnistut lyhentämään työpäivääsi vaikka tunnilla joka päivä, niin palkkasi toki tippuu vähän, mutta samalla verottaja tulee vastaan. Kysy sitä mahdollisuutta työnantajaltasi. Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa moni firma voisi ilomielin lyhentää työntekijästään aiheutuvia kustannuksia.



Toinen vaihtoehto on tietysti kysyä lähellä asuvilta luokkakavereilta, jos heille voisi mennä puoleksi tunniksi aamuisin. Tai jos joku muukin kaveri lähtisi kouluun jo 30 min aiemmin, niin lapset voisivat leikkiä yhdessä koulun pihalla aamulla.



Viimeisenä vaihtoehtona voisi olla ulkopuolisen avun ostaminen. Varmasti löytyy joku tuttava/eläkeläinen/opiskelija/lukiolainen, joka pientä korvausta vastaan voisi tulla teille katsomaan lasta puoleksi tunniksi aamuisin.

reilu puoleksi tunniksi. Joskun minäkin menen myöhempään ja olen seurannut miten jannu toimii: kömpii sängystä ylös kun Muumi alkaa, heräilee hetken sohvalla ja alkaa sitten pukemaan vaatteita päälle, siirtyy syömään aamiaista (ja katsoo siis muumeja koko ajan). Kun muumit loppu, pesee hampaat ja pukee ulkovaateet ja painuu ulos.

Vaikka olen kotona, ei montaa sanaa vaihda ja tuskin huutaa heit kun lähtee.

Olen piirtäny tkellon kuvan paperille ja siihen merkin koska pitää lähteä, jos tulee vaikka ajatuskatkos.

Vaan ensi sijassa kannattaa ottaa yhteyttä luokkakavereihin. Siellä joku toinen onneton lapsi kärsii ihan samasta vaivasta. Kun ovat kaksin aamua ja lähtevät yhdessä kouluun, niin on paljon helpompaa kummallekin viettää se aamu yhdessä.



Terv. saman kokenut

Vaikka olen kotona, ei montaa sanaa vaihda ja tuskin huutaa heit kun lähtee.