Lue keskustelun säännöt.
Väitän: onnellisin parisuhde on niillä joilla ei ole yhteisiä lapsia
16.05.2006 |
Kaikki parit, jotka ovat todella onnellisia, eivät riitele jatkuvasti ja elävät sellaista ihanaa yhdessäoloa, ovat joko lapsettomia tai uusperheellisiä, eli eronneet puolisoistaan joiden kanssa lapset tehty ja elävät uutta, onnellista parisuhdetta ilman " iskä ja äiskä" -rooleja.
Kommentit (10)
Elleivät sitten edusta eri perheitä ja ole toistensa salarakkaita.
Lapseton, 10 vuotta yhdessä ollut pari voi taas olla kuin vastarakastunut. Kyllä lapset imee mehut parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 4henkinen perhe, eli siis kaksi yhteistä lasta. Ollaan onnellisia ja ei olla kertaakaan riidelty 4vuoden suhteen aikana. Lapset tasapainoisia ja iloisia. Ollaan todella onnellinen perhe kaikinpuolin.
Pitäisikö meidän kuherrella julkisesti, että muut uskovat meidän olevan onnellisia? Meidän parisuhde on lasten saannin jälkeen muuttunut jopa paremmaksi, lapsia on nyt 2 ja yhdessä olemme olleet 13 vuotta.
Tilastojenkin mukaan lapsettomat parit eroavat enemmän.
Vierailija:
Elleivät sitten edusta eri perheitä ja ole toistensa salarakkaita.Lapseton, 10 vuotta yhdessä ollut pari voi taas olla kuin vastarakastunut. Kyllä lapset imee mehut parisuhteesta.
yhteinen lapsi yhdistää parhaiten uusperheen. Niin, taisi liittyä avioerotilastoihin tms. Eli nämä liitot kestivät parhaiten uusliitoista, joissa oli yhteisiäkin lapsi/lapsi. Uskon tähän kyllä enempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oli puhetta siitä, kenellä on onnellinen parisuhde
enää vain lasten takia. Johan sitä on kerran erottu ja selvitty hengissä. Lasten takia ei ainakaan väkisin roikuta huonossa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kumoan sillä ap:n väitteen ainakin oman perheeni kohdalta.
Ja uskallanpa vielä väittää, ettemme ihan ainoita taida olla!
Meidän parisuhde kyllä todellakin oli onnellisempi ennen lapsia. Nyt on kaksi alle kaksivuotiasta poikaa, joten kieltämättä parisuhteen hoitoon ei kovin paljon jää aikaa eikä varsinkaan voimia. Kyllä minä muistelen kaiholla niitäkin aikoja, kun oltiin kahden kesken.
Mutta onnellisempia olemme kuitenkin nyt lapsiperheenä. Siis yksilöinä. Parisuhdetta emme nyt ehdi huoltaa yhtä hyvin, mutta kokonaisonnen määrä on silti suurempi. Perheenä me lapsirakkaat olemme täydempi kokonaisuus kuin parina. Parisuhdetta pidämme nyt hengissä, ja otamme parisuhdeiritiottoja sitten myöhemmin, kun niiden aika on, kun en enää imetä.
Eli en allekirjoita ap:n väitettä sellaisenaan. Mutta olen myöntyväinen ajattelemaan hieman siihen suuntaan, tosin omalla tavallani.
Mutta mikäs sen lystimpää...