tunteen purkamista

En tiedä minne muuallekaan voisin asiasta kertoa. Ulkopuoliselle tämä ei ehkä ole niin suuri asia, mutta minulta tämä vie voimat ja tahdon vain kirjoittaa tämän ulos. Olisihan se mukavaa jos henkistä tukea täältä jossain määrin saisi.



Odotan esikoistani, olen 21-vuotias juuri uuteen kaupunkiin muuttanut avoliittoon lähes 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Aloitin uuden vakityön, asuimme yksiössä pari kuukautta ja viime viikolla muutimme isompaan asuntoon. Mies n kohdellut minua jonkin aikaa kuinn saastaa, kaikki paheni siitä kun sain tietää olevani raskaana.

Mies haukkui minut työkavereidensa kanssa kun olin 39 asteen kuumeessa luuseriksi kun en pärjää, yhteisten 'ystäviemme' kanssa he ovat miettineet miksi olen näin surullinen tapaus koska masennus siitä että raskauden aikana paino on udonnut 5 kiloa. Jouduin sairaalaan kovien kipujen takia kun kuukautiseni oli myöhässä, mies kommentoi asiaa että sinne joudankin. Kotiutuessani kun aloin oksentaaa verta, jouduin hänen syyllistämisen jälkeen siivoamaan vessan ja tiskaamaan, koska olin kuulema lutka ja keksin tekosyitä ettei tarvitsisi tiskata.

No, pistettiin suhde jäihin ja sovittiin että nyt pistetään ystävyys kuntoon. sen jälkeen katsotaan mitä tapahtuu. Eilen sain kuitenkin tietää, että mies on jo käynyt treffeillä toisen kanssa, kertonut hänelle että olemme vain tapailleet hetken..

Sattuu niin hemmetin paljon, ja en saa nukutuksi tai syödyksi. Kaikki meidän yhteiset kaverit ovat kääntyneet minua vastaan ja se musertaa oloa entisestään.

Tilanne kärjistyi siihen, että kun sain treffailusta tietää, mikä tapahtui jo silloin kun emme olleet vielä suhdetta pistäneet tauolle, raivostuin ja löin miestä avokämmenellä. En ole väkivaltainen, mutta löin ilmeisesti aika kovaa sillä kynteni jättivät häneen naarmun. Tästä hän riemastuikin ja heitti minut maahan, löi moottoripyöräkypärällä vatsaan, potkaisi kylkeen ja kädet on nyt turoksissa ettei puristusvoimaa ole. Sain myös selville, että mies on nauhottanut minun ja äitini välisiä puheluita joissa olen itkenyt hänelle kuinka minulla on paha olla, ja aikoo kuulemma kaikille ihmisille soittaa nämä..

En tiedä kuinka jaksan, minulla on niiin lyöty olo. Toisaalta, en väitäkään etteikö vikaa olisi minussakin.

Toki olisin voinut parempi monessa asiassa, jaksaminen vain loppui kesken enkä enää tiedä mitä tekisin. Miestä en kyllä enää takaisin halua, se minun olisi pitänyt jo monta kuukautta sitten ymmärtää että minun tulisi lähteä suhteesta.

Kaiken tämän lisäksi hän sanoi minulle, että abortti olisi parasta helmikuussa syntyvälle lapselleni,sillä hän tulee vihaamaan elämäänsä koska hänellä tulee olemaan näin kamala äiti.



On vain niin raskasta, että tekisi mieli luovuttaa.