Meidän pikku sankarit halusivat jo syntyä
Hei,
pikaiset terveiset varsinkin syyskuun mammoille, joihin minäkin ajattelin kuuluvani... Meidän pienet poikamme kuitenkin päättivät toisin ja toistaiseksi tuntemattomasta syystä halusivat syntyä tähän maailmaan kaikista estely-yrityksistä huolimatta jo rv 24+1 eli sunnuntai-iltana. A-poika, 790 g, klo 21.59, pää edellä, ja B-poika, 810 g, klo 22.30, perätilasta. Minut oli kiidätetty perjantaina ambulanssilla KYS:iin ja molemmat tärkeät kortisonit ehtivät vaikuttaa optimaalisen ajan lasten pikku keuhkoja ajatellen. Vielä torstaina polilla rutiinitarkastuksessa kaikki oli vallan mainiosti (muutenkin raskaus oli mennyt siihen saakka oikein hyvin) ja itse asiassa lasten vointi mahan puolella oli koko ajan hyvä. Supistuksia vaan ei saatu lakkaamaan millään keinolla, vaikka kaikkea kokeiltiin.
Nyt pojat sinnittelevät vauvateholla hyvässä hoidossa, mutta hetki kerrallaan mennään vaan ja koitetaan jaksaa olla toiveikkaita aina seuraavan hetken suhteen. A:n vointi on viikkoihin nähden hyvä, B:n hieman heikompi, eilen oli jo kovin kriittisiä hetkiä mutta onneksi tilanne tasaantui. Sinnikkäitä pikku vintiöitä ovat ja tarttuvat kaikkeen mistä kaapeissaan kiinni saavat - letkujahan siellä kyllä riittää. Kovin on voimaton olo välillä isällä ja äidillä kun ei paljon voi tehdä, mutta sentään maitoa voi jo pumpata ja parempivointisen pojan hoidossa ihan autellakin vaippoja vaihtamalla ja silittelemällä.
Luvassa on toivottavasti pitkä ja hikinen kesä täällä KYS:ssä, itse olen onneksi toipunut fyysisesti hyvin niin jaksaa lasten luonakin olla aika paljon jo. Isä siellä olisi vaikka koko ajan, elleivät hoitajat välillä ystävällisesti komentaisi isääkin syömään ja lepäämään. ;)
Lapset ovat niin pieniä ja hauraita mutta NIIN rakkaita myöskin, että tunteet heilahtelevat helposti laidasta laitaan. En taida nyt kirjoitella pidemmästi, mutta ajattelin kuitenkin ilmoittaa, että näinkin voi elämä heitellä. Aina ei tiedä etukäteen, ja parempikin varmasti niin. Mutta uskotaan ja toivotaan että tästä on suunta ylöspäin!
terveisin Tiikeriankka ja pienet poikaset
Kommentit (11)
No niin, juuri tuossa tänään aiemmin vuodatin kaksosraskauden viime metrien rankkuutta tuossa alemmassa ketjussa... Paljon paljon jaksamista teille!
Onnittelut pikkuisten sankareiden syntymän johdosta ja paljon voimia teille vanhemmille tulevien viikkojen ja kuukausien varrelle! Sattumalta tulin katsomaan mitä täällä jutellaan ja huomasin viestisi. Itsekin olin vuosi sitten syysmamma, mutta pikkuprinsessamme päättivät syntyä vauhdikkaasti kesäkuun lopulla estelystä huolimatta. Alku oli rankka, mutta kaikki on nyt hyvin. Molemmat neidit ovat korjanneet kehityksenkin jo kalenteri-iän tasolle, kävellä viipottavat touhukkaina tukia pitkin, ikää siis reilu 11kk ja korjattuaikää 9kk. Pienet ovat sitkeitä taistelijoita ja enkeleitä oli matkassa. Toivotaan että pienokaisenne välttyvät pikkukeskosia vaanivilta vaivoilta sairaala-aikana ja voinnit pysyvät vakaina, näin kotiinpääsykin häämöttäisi hieman lähempänä. Keskustelua, vertaistukea, tietoa sekä muita monikkokeskosperheitä löytyy Yahoon listalta: http://groups.yahoo.com/group/keskoslista/
" Kun on aivan pieni voi lentää linnun untuvalla, nukkua orvokinlehden alla, kun on aivan pieni"
Emmistiina ja pikkuneidit
kovasti rankkaan tehohoitoaikaan. Toivotaan kovasti, että pienet jaksavat olla sinnikkäitä ja ja heistä kasvaisi elämän suuria taistelijoita. Toivon, että heitä kohtaa mahdollisimman harva keskosuuden ongelma. Ihanaa, että olet jaksanut olla lasten kanssa paljon ja ensimmäiset kriittisimmät kolme vuorokautta alkaa olla takana. Todella rankkaa teillä on, mutta kun jaksaisi elää hetki kerrallaan (joka on paljon helpommin sanottu kuin tehty). Jokainen päivä on voitto.
T: Helmi-Maria ja pian 3v täyttävät rv 33+0 syntyneet pojat, joista toinen alle kilon painoinen SGA-pikkukeskonen (vto:lla lähes 8vk).
pikaiset terveiset varsinkin syyskuun mammoille, joihin minäkin ajattelin kuuluvani... Meidän pienet poikamme kuitenkin päättivät toisin ja toistaiseksi tuntemattomasta syystä halusivat syntyä tähän maailmaan kaikista estely-yrityksistä huolimatta jo rv 24+1 eli sunnuntai-iltana. A-poika, 790 g, klo 21.59, pää edellä, ja B-poika, 810 g, klo 22.30, perätilasta. Minut oli kiidätetty perjantaina ambulanssilla KYS:iin ja molemmat tärkeät kortisonit ehtivät vaikuttaa optimaalisen ajan lasten pikku keuhkoja ajatellen. Vielä torstaina polilla rutiinitarkastuksessa kaikki oli vallan mainiosti (muutenkin raskaus oli mennyt siihen saakka oikein hyvin) ja itse asiassa lasten vointi mahan puolella oli koko ajan hyvä. Supistuksia vaan ei saatu lakkaamaan millään keinolla, vaikka kaikkea kokeiltiin.
Nyt pojat sinnittelevät vauvateholla hyvässä hoidossa, mutta hetki kerrallaan mennään vaan ja koitetaan jaksaa olla toiveikkaita aina seuraavan hetken suhteen. A:n vointi on viikkoihin nähden hyvä, B:n hieman heikompi, eilen oli jo kovin kriittisiä hetkiä mutta onneksi tilanne tasaantui. Sinnikkäitä pikku vintiöitä ovat ja tarttuvat kaikkeen mistä kaapeissaan kiinni saavat - letkujahan siellä kyllä riittää. Kovin on voimaton olo välillä isällä ja äidillä kun ei paljon voi tehdä, mutta sentään maitoa voi jo pumpata ja parempivointisen pojan hoidossa ihan autellakin vaippoja vaihtamalla ja silittelemällä.
Luvassa on toivottavasti pitkä ja hikinen kesä täällä KYS:ssä, itse olen onneksi toipunut fyysisesti hyvin niin jaksaa lasten luonakin olla aika paljon jo. Isä siellä olisi vaikka koko ajan, elleivät hoitajat välillä ystävällisesti komentaisi isääkin syömään ja lepäämään. ;)
Lapset ovat niin pieniä ja hauraita mutta NIIN rakkaita myöskin, että tunteet heilahtelevat helposti laidasta laitaan. En taida nyt kirjoitella pidemmästi, mutta ajattelin kuitenkin ilmoittaa, että näinkin voi elämä heitellä. Aina ei tiedä etukäteen, ja parempikin varmasti niin. Mutta uskotaan ja toivotaan että tästä on suunta ylöspäin!
terveisin Tiikeriankka ja pienet poikaset
[/quote]
Kylläpä meidän syyskuunmammojen joukossa eletään nyt jännittäviä ja yllätyksellisiä hetkiä! Niinhän se vaan on ettei sitä koskaan tiedä mitä tällä elämällä on meidän kohdalle suunnitteilla. Kovasti paljon teille kaikille tsemppiä ja onnea, toivotaan että kaikki menee mahdollisimman hyvin ja pienet pojat kasvavat hienosti. Onneksi olette siellä hyvässä ja asiantuntevassa hoidossa! Käyhän kirjoittelemassa kuulumisianne jos vain suinkin joskus ehdit, toki on ihan ymmärrettävää että ajatukset on jossakin ihan muualla.
Kovasti tsemppiä teille!!!!!!!
:) elaine + pikku possut
Onnittelut pikkuisten syntymän johdosta!
Netistä löytyy vertaistukea paitsi näiltä sivuilta, myös:
http://groups.yahoo.com/group/keskoslista/
ja
http://www.kevyt.net/
pikkukeskoskaksosten äiti vuosimallia 2001
Toivotaan kovasti kaikkea hyvää koko perheelle, etenkin pikku miehenaluille. Kiva olisi jos jaksat laittaa kuulumisia taas jossain vaiheessa.
Elise ja papuset 26+6
Kovasti voimia ja lämpöisiä auringossäteitä. Pieniä nuo teidän vaavit on mutta kun jaksat uskoa niin kyvin vielä käy. Suomessa henkilökunta keskolassa/tehoilla on aivan ykkösluokkaa ja vauvoistasi pidetään hyvää huolta. Pienille " potilaille" terveisiä että pitää syödä hyvin että jaksaa kasvaa.
Kovasti jaksamisia teille vanhemmille ja siunausta pikkuisille.
Tätäkin kautta vielä paljon voimia teille, onneksi pojat pääsivät alusta lähtien niin hyvään hoitoon!
Me jo KYSillä " tutustuttiinkin" , jos muistatte osastolta sen kolmosia odottavan mamman ;) Varmasti parin viikon sisällä mekin tulemme sinne takaisin ja saamme vauvat maailmaan.
Hei,
kiitos kaikille lämpimistä ajatuksista. Poikien vointi on tällä hetkellä kokonaisuudessaan tasainen, mutta näin pienillä se on tietysti erilaisten arvojen ja laitteiden suhteen edestakaista liikettä-
Tipi-77, muistan kyllä sinut, voit turvallisin mielin tulla seuraksemme, osastolla on todella hyvä hoito pikkuisille ja vanhempiakin muistetaan siellä huomioida mukavasti. :)
Tiikeriankka ja poikaset (tänään 720 g ja 830 g)
Voimia koko perhelle!
pallomasu ja pojat