Tuntuu, ettei tää raskaus lopu koskaan

muistan tunteen kun Jorvissa lojuin 3 viikkoo uhkaavan raskausmyrkytyksen takia. Kotilomillekaan eivät päästäneet mutta mitään muutakaan ei tehty koska arvot ei noussu riskirajoille. 37+5 laitettiin käynnistävä tabletti, koska mulla turvotus aivan valtava ja vauvojen kokoarviot 3400 ja 3500.

Mitään ei tapahtunu, seuraavana päivänä sama, olikohan lääkkeen nimi cytotec tai sinnepäin:) illalla meni kuitenki vedet ja aamuyöstä salin puolelle, 11 aikaan päivällä oksitosiinitippa ja sitä sitten ilta yhdeksään asti, sillon kävi seuraavan kerran lääkäri tsekkaamassa kun mitään ei vaan tapahdu.

Kiireelliseen sektioon mentiin ku rupesin kramppaamaan ja tyhmänä luulin että mua vaan palelee... 22.20 synty 10 pisteen poika, 3080 g ja 22.21 10 pisteen tyttö, 3220 g. Aikasta hölmistyny olo oli, vauvojen kanssa pääsin samalle osastolle perjantaina, syntyvät siis keskiviikkona, olin sen puoltoista vuorokautta salin puolella tarkkailussa ja magnesiumtipassa.

Sen vaan muistan että oli suunnaton helpotus kun sektiopäätös tehtiin vaikka viimeseen asti, no en ehkä ihan viimeseen asti, olisin halunnu alatiesynnytyksen. Ja muuten luulin kanssa että se tajuton pötsi häviää kun lapset tulee ulos, olihan järkkyä nähdä ittensä peilistä:)

Vähän aiheen vierestä, mutta tsemppiä viime metreille! Aika kultaa muistot mutta pieni aavistus on sun olotilasta!





Jansku ja tuplat 8 kk

Mulla tänään 35+1, mitään ei tunnu tapahtuvan... Kahden viikon päästä seuraava käynti äitipolilla jos ei sitä ennen mitään tapahdu, ja ihme jos tapahtuu, kohdunkaulaa 2 cm... Vauvat nyt 2,4 ja 2,7 kg. Supistuksia on enää tuskin lainkaan, lienee kohtu jo ihan ylivenynyt. Hemoglobiini on raudansyönnistä huolimatta laskenut vähän päälle sataan, mikä tuppaa laittaan olon nuutuneeksi. Pelottaa, mitä mahdollisesta synnytyksestä tulee tämmöisellä kohdulla ja väsymyksellä... Mutta vauvat voi mainiosti ja onhan niillä vielä varaa vähän kasvaa, sen voimalla jakselen hipsutella päivän kerrallaan. 2 vkoa vaan tuntuu olevan ikuisuuden päässä :-)

supistuksiakaan ei enää " tunnu" , koska kohtu on nin venyny. Esim. äitipolilla olin käyrissä ja siellä tuli suht napakkakin supistus, mutta tunnen ne ihan eri tavalla ku esikoisesta. Vauvat myös jotenkin melskaa esim. iltayöstä ihan hirveesti, ovat jotenkin niin tiukasti siellä, että mä pelkään, että kohta tulee nahan läpi joku jäsen. Tuntuu, että siinä on vain puol milliä jotain ihoa ja sitten heti jäseniä työntyy sieltä alta. Pelottaa, että miten se kohtu voi venyä ja venyä ja repeekö se ...



Viime yönä mulla oli taas kauheeta närästystä ja tää mahan iho ja " liha" oli tosi kipee. Kääntyminen on vaikeeta ja seilaan oman sängyn ja sohvan välillä. Pissalla joudun käymään aina ku vähänkin havanhdun ( jos onnistun ylipäänsä saamaan unta); välillä ehkä 7-10 kertaa yön aikana.



Äitipolilla lekuri sanoi, että toisen vauvan pää on alhaalla ja siitä ilmeisesti johtuu, että mua vihloo välillä nivusista siten kuin joku vetäis puukolla hermoon. Hoh mitä valitusta tää on, sais olla kiitollinen, että oon saanu olla kotona eikä oo verenpainetta tms vakavampaa oiretta ilmaantunut. Nyt vaan tuntuu, etten enää jaksa. Oma intuitio vaan sanois, että nyt ois oikea aika alkaa synnyttää näitä, jos alakautta kerta synnytän. Toinen vauvahan on perätilassa kaiken kukkuraksi eikä kuulemma enää mahdu kääntymään.



Ens viikolla mulla on aika äitipolille heti maanantaina ja sitten aion kyllä sanoa etten jaksa enää. Tähän asti olen ollut ns. helppo potilas ku en oo valitellut mitään ja kaikki rutiinihommat on ollut ok. Nyt alkaa vaan riittää. Esikoisen kanssa on tosi vaikea jaksaa olla päivällä, ku öisin ei saa unta. Lisäksi mulla on hoidettavana miehen ex-liiton koululainenkin. Onneksi hän on jo isompi, mutta onhan siitäkin oma vaivansa eikä saa semmosta rauhaa ollenkaan.



Pikkusen kuitenkin epäilyttää, että nää nyt kuitenkaan syntyis vielä aikoihin ainakaan spontaanisti. Kohdunkaulakin on vielä 2 cm pitkä yms. Lisäksi multa esikoisesta jouduttiin puhkomaan kalvot ja ne oli kuulemma tosi sitkeää laatua ( ykislöllistä kuulemma), joten tuskin se lapsvesikään ihan helposti spontaanisti menee...

Tänään oli taas kontrolli ja ennallaan jatketaan, seuraava kontrolli vasta ensi viikolla. Sikiöt ovat noin 3-kiloisia kummatkin. Mahanahkan päältä näkyy ihan selvästi vauvojen jäseniä jo miltei läpi ja tuntuu, että nahkasta tulee joku jalka kohta läpi ja se suorastaan vähän pelottaa välillä. Mutta kai se kestää ???? Eivät suostunu käynnistämään, vaikka sanoin etten saa enää nukuttua ja olen ihan poikki fyysisesti ja henkisesti.



t. bambi rv 37+6

Kiitos vastauksestasi, luin sen juuri toisella palstalla :)

Tsemppiä ja jaksamista Sinulle vielä viime metreille...huh!!

Itsellä tuo kaikki vielä edessä, jos kaikki nyt hyvin menee..

Ensin iloitsin valtavasti kaksoisuutisesta mutta sitten " tieto lisää tuskaa" eli luin kaksoisraskauden riskeistä ym ym...ja alkoi pelottamaan, että jos lapsilla onkin jotain vikaa kun kaksoisraskaus(ja vielä hoidoilla aikaan saatu), huoh...Oletko ollut tarkoissa kontrolleissa ym??



Metsis (rv5+4)

Lähetän vilpittömästi voimia sinulle! Tuntuu aika törkeältä, ettei sinun jaksamistasi noteerata mitenkään...Jos lapset ovat jo hyvän kokoisia ja valmiita lähtöön, ja sinä olet sekä henkisesti että fyysisesti loppu, en ymmärrä miksi asialle ei tehdä mitään! Joka paikassa aina korostetaan, että katsotaan tilannetta kokonaisuutena (siis myös äidin terveys), mutta eipä näytä käytännössä toimivan.



Itse odotan hieman pelonsekaisin miettein tulevaa. Nyt viikkoja kasassa 34 ja olo jo nyt todella tukala ja huonoina öinä nukun tunnin pätkissä. Vauvat ovat todella isokokoisia ja painavat ikävästi. Tottakai olen heistä onnellinen ja kantaisin vaikka 50 viikkoa jos oma pää kestäisi. Olo vain alkaa olla jo nyt ikävä. Jaksan kuitenkin sinnitellä, sillä lapset tarvitsevat ne kolme neljä viikkoa vielä. Kättäri on myös mun paikka, joten pelottaa jo etukäteen tuo suhtautuminen...



Toivoisin, että antaisivat siellä sulle edes jonkilaisen suunnitelman synnytyksestä tai luvan käynnistykseen, jos et todellakaan jaksa. Eihän se ole kenenkään etu, että äiti on jo ennen lapsia ja synnytystä yliväsynyt. Pieni empaattinen ele lääkäriltä riittäisi. Toivon sinulle paljon voimia!!!



Omena rv34

Bambi, mikä sulle sanottiin syyksi sille että synnytystä ei vielä käynnistetä? Epäileekö ne keuhkojen kypsyyttä tms? Mun lääkäri sanoi viimeksi ihan ohimennen että siitä " ei voi mennä takuuseen ennen kuin viikolla 39" . Mutta sullahan on viikkoja kasassa jo vaikka kuinka?



Luulisi että äidin jaksamisellakin olisi joku merkitys, vauvojen syntymän jälkeen sitä vasta tarvitaankin, ja jos vauvat on " valmiita" miksi ajaa äidin kroppa ja pää ihan loppuun tässä vaiheessa...



Ollaan aika samassa tilanteessa ilmeisesti, mulla on seuraava lääkärikäynti viikon päästä (jolloin 37+1) ja kovasti toivon että tuolloin tehtäisi edes joku etenemissunnitelma. Mutta mutta, muistuttelen jatkuvasti itselleni että ole kiitollinen kun kaikki on mennyt näin hyvin:-) Välillä ei vaan millään jaksaisi olla se ikireipas tuplaodottaja joka kantaa kaksi siinä kuin yhdenkin.

Tuli mieleen että oletko harkinnut vyöhyketerapiaa? Sen avulla käynnistyy synnytys melko tehokkaasti... en tosin ole kuullut että kaksosraskautta olisi niin käynnistetty. Ja toisaalta, pari viikkoakin voi olla ihan merkittävä keuhkojen tai muiden sisäelinten kehityksen kannalta, itse toivon jaksavani loppuun asti jos mahdollista mutta tietenkin huono sanoa tässä vaiheessa kun viikkoja vasta 26+5. Mutta ehkä kannattaisi jututtaa jotain vyöhyketerapeuttia joka on aikasemmin hoitanut raskaanaolevia?



Elise

Tsemppiä edelleen, koita jaksaa!



Kuten olen jo aiemminkin kirjoitellut, niin olen melko varma, että Kättärillä on tehty joku periaatteellinen päätös, ettei helposti käynnistellä. En tiedä mistä johtuu, ehkä haluavat vain mahdollisimman luonnollisen synnytyksen tms. Ja toisaalta, liittyyhän siihen käynnistykseen riskejäkin.



En halua pelotella, mutta makasin itse osastolla pari viikkoa aivan finaalissa, en jaksanut juuri muuta kuin maata ja käydä vessassa. Verenpaineet huiteli ties missä, astma vaivasi, en pystynyt syömään ja olo oli muutenkin kaamea. Tämän lisäksi toisen vauvan kasvu näytti pysähtyneen. Ja tästä huolimatta valtaosa lääkäreistä oli ihan valmis odottelemaan synnytyksen spontaania käynnistymistä, vaikka viikkoja oli 37 ja tilanne alakerrassa täysin epäkypsä.



Lopulta käynnistettiin (yksi ihana lääkäri siis siihen suostui) kun 37 viikkoa täynnä. Synnytys kuitenkin päättyi hätäsektioon, saattoi johtua siitä käynnistyksestä, mutta mahdollisesti jostakin muusta.



Eli, älkää todellakaan odottako, että sitä käynnistystä tullaan Kättärillä tarjoamaan, ainakaan ennen täysiä viikkoja, jos mitään vakavaa syytä ei ole. Ja jos oma olotila on ihan järkyttävä, niin kannattaa varmaan itkeä ja huutaa, vähempää ne eivät siellä taida uskoa.



Yrittäkää jaksaa! Voimia!

Yksi ilta ja yö jo käytiin synnärillä harjoittelemassa :-) kun supistukset alkoi spontaanisti iltapäivällä ja alkuillasta niitä alkoi olla tasaisesti viiden minuutin välein. Kohdunsuukin alkoi lupaavasti aueta, kanava oli jo hävinnyt kokonaan ja A-vauvan pää tuntui alhaalla. Kätilöt oli jo puhkaisemassa kalvoja homman jouduttamiseksi mutta lääkäri ei antanut lupaa " yötä vasten" . Supistukset hiipuivat sitten yön kuluessa kokonaan ja aamulla ei enää mittään, ja toisen lääkärin mukaan tuossa tilanteessa ei kannattanut käynnistellä. Nyt ootellaan kotona josko synnytys lähtisi luonnostaan käyntiin uudestaan... Kohtu-parka, musta tuntuu että ei se tuon tehokkaampaan suoritukseen enää omin voimin kykene. Maanantai-aamuksi saatiin käynnistysaika (38 vkoa täynnä).