Kokemuksia käynnistyksestä!!

käynnistettiin rv 39+2 vauvan ison koon takia. Kohdunsuun tilanne oli hyvin epäkypsä ja käynnistelivätkin sitten maanantaina, tiistain ja vauva syntyi keskiviikkoaamuna vähän ennen klo 6. Tuo odottelu oli ärsyttävintä tuossa hommassa. Kipu oli mielestäni ihan samanlaista kuin aiemmissakin synnytyksissä ja kesto samoin. Eli sen puoleen hyvät kokemukset jäi.



AIHA kera viidennen rv36+5

Kerron sulle nyt sen, mitä olisin toivonut, että mulle olis kerrottu etukäteen, ennen käynnistystä.



Mun käynnistys alkoi kalvojen puhkaisulla, joka ei tuottanut mitään tulosta, sitten sain oksitosiinia, joka ei heti sekään auttanut. Vasta isolla annoksella alkoi tapahtua. Jälkeenpäin olen ajatellut, että vauvan ei todellakaan ollut vielä aika syntyä, kun niin pisti hanttiin (piti käynnistää verenpaineiden vuoksi)...



Sinnittelin ja sinnittelin, kun keskustelupalstoilla ja vauvalehdissä oli niin hehkutettu luomusynnytystä ja jotenkin koin, että epiduraalisynnyttäjiä pidettiin jotenkin huonompina. Lääkäri kävi jossain vaiheessa luonani ja tokaisi, että "eihän tosta tuu mitään, oot kipukrampissa. Eiköhän laiteta epiduraali"... Kun lääkäri suositteli niin hyväksyin sen. Kivut loppuivat kuin seinään ja synnytys eteni tosi nopsaan ja pienillä kivuilla :)



Jälkeen päin mietin, että onko minulla todella niin alhainen kipukynnys, etten päässyt alkua pidemmälle ilman epiduraalia. Silloin sain kuulla sekä kätilöltä, että kaverilta ja myös neuvolasta, että käynnistetty synnytys on yleensä tosi raju ja kivulias verrattuna itsekseen alkaneeseen. No tietty, kun se alkaa keinotekoisesti ja usein aika rytinällä. Hyvä puoli siinä on se, että se ei ainakaan mulla kestänyt kauaa (pari tuntia) ja oletan, että oksitosiinilla vauhditettuna ei pitkittyneen synnytyksen todennäköisyys ole kovin suuri :)



MUTTA suosittelen, ettei kannata leikkiä sankaria vaan pyytää lääkettä ajoissa. Mä leikin ja se vaikutti paitsi omaan olooni myös lapsen vointiin, kun hän oli kanavassa jumissa (taijotain) kipukrampin vuoksi ja sydänäänet heikkeni... Lääkkeen jälkeen kaikki sujui kuin "leikki" :D

Huomenna se sitten taitaa olla edessä se käynnistys. Vähän jo jänskättää..



pönttis rv 37+6

Mulla siis lähtötilanne oli ulkosuu sormelle auki kaulaa 2cm rv 38+0



1.päivä sytotec puolikas neljän tunnin välein (9,13,17 ja 21) iltapäivällä vähän supisteli ei muuta



2.päivä paikat jo vähän auenneet jatkettiin samalla tavalla sytotec



3.päivä piti heti aamusta kalvot puhkaista, mutta saleissa täyttä. Pelkkää odottelua.



4.päivä puhkaistiin kalvot. Tunnin päästä tippaan. Tippaa lisättiin ja lisättiin (reilun puolentunnin välein). Sitten alkoi tapahtua! Supistukset tulivat heti säännöllisinä ja kipeinä. Mietin että pyydän epiduraalin ajoissa. Ehkä tunnin kärvisteltyäni, ollessani noin 4cm auki sanoin että nyt sen haluan!! Sen myös pian sain, mutta ennen kuin vaikutus ehti kunnolla alkaa oli meidän pienimies jo maailmassa!!!



Eli nopea synnytys oli!! Ajattelin että todella kipeäkin, mutta se unohtui pian kun niin nopeasti oli ohitse!!



Tylsää oli nuo kamalan hitaasti matelevat päivät osastolla. Positiivinen kokemus jäi vaikka tottakai sitä mieluummin kotoa omilla supistuksilla synnyttämään lähteen!!



Niin ja raskaushepatoosin vuoksi käynnistettiin jos en sitä jo kirjoittanut..



pönttis ja pieni-poika 1vk2pv

Synnytys oli hyvässä vauhdissa jo kolme tuntia käynnistyksestä, valitettavasti viiden tunnin ja 8 cm:n jälkeen huomattiin vauvan asentovirhe ja kiidätettiin saliin :/

Supparit olivat napakoita ja kivuliaita, niinkuin synnytyksessä tapaa olla, mutta ei sietämättömiä(=jaksoin pelkällä ilokaasulla)

Harmi ku mun kokemus ei ehtinyt sua tsemppaamaan ennen omaa kokemusta.



Se vaan vinkiksi muille että älkää antako puhkasta kalvoja heti alkuun jos synnytys etenee ilmankin ja jos tarkotus on päästä mahd. vähällä kivunlievityksellä.

Harmi ku mun kokemus ei ehtinyt sua tsemppaamaan ennen omaa kokemusta.



Se vaan vinkiksi muille että älkää antako puhkasta kalvoja heti alkuun jos synnytys etenee ilmankin ja jos tarkotus on päästä mahd. vähällä kivunlievityksellä.

Tämä tulee varmaan aikasta myöhässä mutta laitan omaakin kokemusta tähän.

Käynnistäminen alkoi suun kautta lääkkeillä ma aamuna klo 9 ja vauva syntyi keskiviikkona iltapäivällä. Siihen väliin mahtuu kaikenlaista... Pääasiassa olin niin kipeä että olin kontallaan vaan lattialla ja itkin kun ei voinut istua, ei maata, ei seistä... käynnistyslääkettä laitettiin myös suonen sisäisesti.

Oksensin ja menetin tajunnankin välillä. Kivunlievityksenä sain särkylääkettä,

lämpöpusseja, 2 epiduraalia, vesirakkulat, kohdunkaulan puudutuksen 2 kertaa, ilokaasua ym...

MIKÄÄN EI TEHONNUT!

Se oli elämäni hirvein hetki eikä ikinä enää synnytykseen, seuraava lapsi saa luvan tulla sektiolla...=/