ketään joka synnyttänyt jakkaran avulla??
on nyt alkanut miettimään pikku hiljaa tota synnytystäkin ja olisin kiinnostunut tuosta jakkarasta.. kun kuulemma olis parempi kuin sängyssä synnyttäminen ainakin painovoiman kannalta.. kertokaa kokemuksia ja mitä pitää ottaa huomioon, saako epiduraalia tai spinaalia jos synnyttäisi siinä tai onko jotain muuta erikoista??
Kommentit (6)
Jakkara on aivan mainio. Minäkin sain 2 kertaa epiduraalia ja jakkaran kanssa meni kaikki hyvin. Halusin antaa painovoiman auttaa, kuin että olisin maannut sängyllä. Hyvin pääsin siihen ja ylöskin ja minäkin sitten sängyllä makoilin vauva rinnalla, kun jälkeiset tuli jne.
yksi kokemus (ainoa...) ja oli tosi hyvä, mulla oli koko synnhtyksen ajan tarve ollan pystyasennossa ja jakkaralla oli hyvä olla (siis tilanteen huomioon ottaen...) Mies istui takana ja tuki ennen kaikkean henkisesti!
asiasta on kyllä paljon juttua tuolla synnytyspuolella - kandee kurkata ,)
synnytysasia-palstassa on varmaan keskustelua aiheesta. =)
my_selene ja neiti rv 34+6
Minä synnytin jakkaralla, ja oli helppoa. Istuma-asennossa on vatsalihasten käyttäminen helpompaa kuin makuullaan, esikoisesta ponnistusvaihe kesti alle viisi minuuttia.
Oli myös mukavaa kun mies oli " mukana hommassa" ollen ihan selkäni takana halaamassa, sain pitää häntä molemmista käsistä kiinni ja hän oli turvanani poski poskea vasten.
mutta kätilö sanoi ettei onnistu kun olin saanut pari epiduuralia..
Seuraavalla kerralla täytyy muistaa pyytää!
Kummasti aina löydän itseni kommentoimasta näihin jakkarajuttuihin... Esikoinen näki siis päivänvalon jakkaralla ja kyllä vain suosittelen.
Sain epiduraalin pariinkin kertaan ja ainakaan minulta se ei vienyt jalkoja alta eikä tarvetta ponnistaa. Kun sain luvan ponnistella, olin sängyllä kyljellään mutta se oli minulle aivan mahdottoman luonnoton tilanne. Pyysin päästä jakkaralle ja se minulle oli haettukin jo, kun mainitsin halusta kokeilla jakkaraa jo heti saliin mennessä. Ensisynnyttäjille kaikki ei ilmeisesti ole kovin hanakasti tätä vaihtoehtoa edes tarjoamassa mutta jos kaikki on mennyt hyvin, ei estettä jakkaraan pitäisi olla.
Nousin ensin sängyn reunaa vasten seisomaan ja yritin siinäkin vähän jotain saada aikaiseksi. Sitten siirryttiinkin jo aika huvittavan näköiselle jakkaralle (ajattelin, että mikähän tästäkin tulee). Mies meni ensin jakkaran taakse tuolille ja koppasi minut ikään kuin syliinsä. Ponnistusasento tuntui heti luonnollisemmalta ja ihanaa oli, kun mies pystyi supattelemaan kannustuksia ja välillä vähän suukottelemaankin. Kun viimein uskalsin sitten ponnistaa täysillä, esikoinen pujahtikin maailmaan ja ponnistus kesti kaikkineen 11 minuuttia. Selvisin pienillä nirhaumilla, liekö sitten jakkaran ansiota vai ei mutta tulevan lapseni haluaisin myös jakkaralla synnyttää. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja näin käy.
Ai niin, jakkaralta siirryin sitten vauvoineni sängylle jälkeisiä odottelemaan ja siinä kätilö laittoi muutaman tikin. Jakkaralta siirtyminen meni kai helposti, siinä onnen huumassa ei muista tuollaisia...
Ei kun kokeilemaan; mukavaa synnytystä!