Lopettaminen on OMA VALINTA

Siskoni polttaa ja hän on jo rv 30. Tunnen niin paljon pahaa mieltä ja olen yrittänyt saada häntä ymmärtämään mitä saattaa aiheuttaa polttamisellaan syntymättömälle lapselleen. Olen puhunut siitä kuinka onnellinen itse olen että sain terveen lapsen (nyt 8kk) ja kuinka sitä huolehtii koko ajan että vauvalla on kaikki hyvin. Pienimmätkin itkut ottaa syyllisyytenä itselleen että teinkö jotain väärin ja voisinko tehdä vielä jotai paremmin että vauvalla olis parempi olla. Tämä pieni ihminen vain on niin tärkeä, joskus ihan itkettää ajatella että jos siskoni saa vaikka koliikkivauvan niin kuinka hän itse jaksaa ajatuksen kanssa että on itse omalla käytöksellään voinut saattaa vauvan siihen tilaan, ei tietenkään välttämättä johdu edes tupakoinnista, koliikkihan voi tulla kenelle vain, mutta se ajatus seuraa häntä varmasti aina. Ajatus siitä että en lopettanut ja poltin vaikka kuinka halusinkin vain lapsen parasta. Yhtäaikaa siskoni touhu saa minut RAIVOIHINI, jos haluat saada lapsen ja odotat hänen syntymäänsä kuin kuuta nousevaa niin MIKSI ET OTA ITSEÄSI NISKASTA KIINNI JA LOPETA TUPAKOINTIA! Minuakin ärsyttää hyssyttelyt että kyllä se siitä ja yrittäkää pikkuhiljaa. Neuvolasta saisivat sanoa että lopettaminen on ainoa vaihtoehto! Kyllä se vaan on niin että aikuisen pitää pystyä laittamaan omat halunsa/etunsa lapsen taakse ja vauvan pitää olla ensimmäinen. En tiedä millaista on muiden äitien ajatusmaailma, mutta itse haluan lapselleni VAIN parasta ja itse hyvin pitkälle myös päätän siitä mikä on parasta ja tupakointi ei sitä ole.