vauvojen pieni ikäero

Meillä veuvojen ikäero oli 11kk! JA hengissä selvitty! Mies just sillo alotti työt ku kakkonen synty, en muista ajasta mitänän. Mutta uskon että se on menny ihan hyvin. Kukaan ei ainakaan oo ilmottanu et olis menny meillä huonosti.



Mulla oli siis sillon 6 vuotta sitte 2 vauvaa. Vanhempikin käveli vasta 1,3v.



Elä pelkää, kyllä se ihan hyvin menee! Tsemiä!!!

Itselläni ei kokemusta ollenkaan vauva-arjen pyörittämisestä, esikoista vasta odotan.. mutta ajattelin kuitenkin kirjoitella. Minulla ja sisarellani on ikäeroa hieman vajaa vuosi ja neljä kuukautta, eli saman verran kun teillä tulee olemaan. minä olin meistä se " helpompi" lapsi, mutta sisareni oli vauvana kovin vaativa, itki todella paljon. äitini kanssa olemme monesti puheneet tästä ja hän oli kyllä sitä mieltä, että omalla painollaan meni arki kahden pienen kanssa.

kaikilla tietysti hieman erillaine tilanne, mutta itse olen ajatellut aina, että saisin lapseni mahdollisimman pienellä ikä erolla.. olen oikeasti todella iloinen, että olemme sisareni kanssa näin saman ikäisiä.. onhan sitä joskus pienempänä oltu aikamoiset riita pukarit, mutta nyt kuin parhaat ystävykset.

Ainakin äitini oli ratkaisuunsa tyytyväinen.. kyllä se arki nopeasti asettuu omiin uomiinsa, ainakin niin uskon.

tuskin tästä kovasti apua oli.. mutta tsemppiä sinne kovasti ja onnellista pikkukakkosen odotusta!



Siru ja tiituli rv 13+4

Ensinnäkin: Hurjasti onnea uuden tulokkaan johdosta!!! Ja toiseksi: Kyllä sinä pärjäät! Ja hienostipa vielä pärjäätkin! Niin itsekin olen pärjännyt vaikka tuota ikäeroa oli kyllä pari kuukautta enemmän kuin mitä teille on tulossa eli 1,5 v (esikoisella ja seuraavalla siis) Rankkaahan se välillä on,mutta muista,ettei sun tarvi yksin selviytyä! Et ole mikään huono äiti,vaikka pyytäisitkin välillä ulkopuolista apua. Kun saa välillä sitä omaa aikaa,niin jaksaa taas kummasti!



Kodin ei tarvitse olla aina kuin sisustuslehdestä repäisty eikä ruoan tarvitse olla itsetehtyä,sitähän varten valmisruuat on keksitty! Hyväksyt vain sen tosiasian,että teillä on kaksi pientä lasta,jotka tarvitsevat nyt aikaasi ja annat muitten asioiden olla,niitä kerkiää sitten tehdä myöhemmin ;) Ja kun saat miehesi mukaan kotiaskareisiin,niin onkin jo puolet helpompaa!



Lapset kasvavat nopeasti,liiankin nopeasti! Pian heistä on toisilleen kovastikin seuraa ja silloin alkaa helpottamaan. Kovasti jaksuja sinne lähettelen ja koitahan lepäillä silloin,kun tämä 8kk:n ikäinen murenasikin lepäilee!



Hönttä,murut ja masukki 33+4

Itse olen kolmilapsisen perheen esikoinen. Ensimmäinen pikkusiskoni syntyi vasta 6 vuotta minun jälkeeni, mutta hänellä ja nuorimmalla ikäeroa ei ole kuin 1,3kk. Mieleeni ovat jääneet erityisesti perheen yhteiset matkat, koska minulla ei koskaan ollut ikäistäni seuraa, mutta siskoillani kulki kaveri aina kätevästi mukana. Äitini mukaan siskojeni yhteinen vauva-aika oli tietenkin raskas, mutta toisaalta kaksi hoitui siinä kuin yksikin. Itselläni on nelivuotias tyttö ja pahasti näyttää siltä, että hän jää ilman sisaruksia, ainakin ilman leikkikaveria (km todettiin eilen). Eli rohkeasti vaan uuteen odotukseen, kaikki sujuu kyllä ja loppujen lopuksi vauva-aika on varsin lyhyt! Nuorimmaisen täytettyä pari vuotta on heillä toisistaan jo kovasti seuraa ja vanhemmilla enemmän aikaa toisilleen.



Onnea!

Kiitos teille kannustuksen ja rohkaisun sanoista! Tuntuu jo taas paljon valoisammalta :-) Saudi

...tyttö ja poika. Ovat toistensa parhaimmat kaverit ja välillä kyllä myös pahimmat vihamiehet. Osaavat vaatia samaa mitä toinenkin saa ja saat olla vanhempana varovainen, ettet vahingossakaan erehdy suosimaan toista.



Alkuajoista en muista mitään, meillä vallitsi " hallittu kaaos" . Molemmat sairastelivat paljon ( kuopuksella tiukka allergiadieetti, esikoisella pitkä ja kuluttava infektiokierre) ja univelkaa kertyi, kun kumpikin valvotti öisin eri aikaan. Rankkaa tulee olemaan ja pinna kiristyy välillä kuin viulunkieli, mutta kyllä sinä selviät. Eipä se elämä taida olla sen helpompaa, vaikka ikäeroa olisi se tyypilliset 2v (ainakin, mitä lähipiirissä olen seuraillut...). Jostakin syystä toinen lapsi sekoittaa elämää enemmän kuin se ensimmäinen, toki joku voi olla tästäkin toista mieltä :-)



Koin varmaan raskaimmaksi sen, että esikoinen joutui " isoksi" vaikka oli itsekin vielä niin pieni. Syli ei meinannut riittää kahdelle vaippahousulle. Näin meillä esikoisesta tuli sitten enemmän isin tyttö ja kuopuksesta äidin poika.





Kaikkea hyvää teille ja onnittelut plussan johdosta!



Kanelisokeri & pikkukolmonen 22+0

Mulla esikoinen nyt 9 kk ja kakkonen tulossa niin että ikäeroksi tulee 1v 2kk. Olen myös itse miettinyt jaksamistani. Rankaahan se tulee olemaan, mutta mulla ihana mies auttaa jo nyt kotitöissä todella paljon, joten hieman helpotusta siinä asiassa.

Olen myös tuudittautunut sillä, että esikoistani vaikeampaa pikkuvauva-aikaa ei voi toisella olla. 4kk imetin päivin ja öin 1-2h välein, joten univelkaa kertyi ja esikoisen nukuttaminen oli työn ja tuskan takana. Joten nyt nautin kun tyttö nukkuu 10-12 tuntia yössä, kohta taas saa heräillä... Ja eikös se kakkonen ole aina helpompi kun kaikki ei ole niin uutta ja vierasta!?



Nauti vaan raskaudestasi ja esikoisestasi! Kyllä kaikki hyvin menee!!