EHKÄ HIEMAN LIIAN ARKA AIHE... MONIKO EI IMETÄ OLLENKAAN?

Syy oli yksinkertainen: Maitoa ei vain tullut. Menetin paljon verta synnytyksessä ja olin vähän heikossa hapessa vaikka sainkin veritankkausta. Onneksi on korvikkeet.

Synnärillä tunsin itseni epäonnistuneeksi, koska maitoa ei tullut. Istuin neljänä päivänä 2-3 eri otteeseen 1-2h sähköpumpussa kiinni, koska kätilö oli sitä mieltä, että kyllä sitä maitoa vain tulee! Tulos oli 60ml päivän aikana. Vauva sai jatkuvasti lisämaitoa ja nekin vasta sitten, kun vein turhan rennon oloisen lapsen lastenhoitajille. Alimmillaan verensokeri oli 1,9!!! Lääkäri onneksi päästi kotiin ja se ainut ymmärtävä kätilö onneksi valehteli, että äiti imettää...

Kotona otettiin korvikkeet heti käyttöön, mutta kokeilin vielä parina päivänä imetystä ja heruttaa maitoa. Kun ei tapahtunut, niin ei tapahtunut ja esikoinen kasvoi korvikkeilla oikein hyvin. Neuvolassa oli tädillä aika tiukka ilme, kun kerroin osastolla olosta ja hän oli sitä mieltä, että teen aivan oikein, nyt ei kannata kehoa rääkätä, vaan keskittyä paranemiseen. Joku opiskelija joskus moitti korvikkeista ja että lapsi ei kasva kunnolla niiden takia, mutta sen puheen lopetti vilkaisu isän suuntaan ja toteamus, että tuo on korvikkeilla kasvanut ihan tarpeeksi hyvin...



En todellakaan ole tuntenut huonoa omatuntoa tämän asian takia. Olen erittäin onnellinen, että korvikkeita on olemassa, sainhan niiden avulla pitää lapseni. Vaikka seuraavan lapsen imetin, en sitä pitänyt mitenkään itsestäänselvyytenä. Kotona oli korvikejauhetta kaapissa kaikenvaralta ja siitä tehtiinkin sitten pannareita :) Nyt olen kolmannen kanssa samoilla linjoilla. Jauhepaketti kaappiin ja kokeillaan. Jos ei maitoa tule, niin ei tule ja sillä siisti. En rupea itseäni rääkkäämään enkä lapsen terveyttä vaarantamaan.