Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

UUpumusta työstä ja muustakin...

28.07.2007 |

Onko kukaan kokenut samaa ja miten tästä selvitä....

Työssäni hoitoalalla oli TODELLA raskas viime talvi. Kevät meni jotenkin usvassa, just ja just jaksaessa. Kotirintamalla uuvutti koko perheen influenssan sairastaminen joka kesti kuukauden päivät kaiken kaikkiaan. Olen ystävä ja perherakas ihminen ja kaikki yhteyksien hoitamiset, mummolassa käymiset ovat tärkeitä. Nyt vaan on tuntunut että ne rytmittää ihan liikaa elämää. Joka viikonloppu jotain.... ja tunnollisena ihmisenä en halua niistä kieltäytyä ja sanoa että MÄ EN JAKSA. Minähän aina yleensä olen ollut se joka jaksaa ja organisoi. Kesäloma on nyt loppumassa ja olen niin väsynyt että pelottaa taas työarjen alkaessa miten sitä taas jaksaa... Kesäloman ensimmäiset 2 viikkoa meni migreeniä potiessa, väsymys oli totaalista. En vaan näytä sitä muille kuin miehelleni, en osaa... En yleensä ole näin itkuherkkä, välillä pitää mennä nurkan taakse itkemään kun joku pikku vastoinkäyminen iskee... ei paljoa tartte...



Mua nolottaa puhua tästä kellekään... tuntuu että kukaan ei uskokaan, mä kun yleensä olen energinen ja iloinen, ainakin muiden silmissä... En haluais tämän takia mennä lääkäriin vaan toisaalta pelottaa tämä väsymys ja ahdistus... Mikä neuvoksi? Onko tämä normaalia väsymystä vai mitä???



Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
06.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on pian 3 ja 4 vuotiaat lapset ja olen heidän kanssaan paljon yksin. Olin samalla lailla loppu kuin sinäkin. Luulinkin olevani masentunut tms. ja en jaksanut oikein lapsiakaan. Huusin pienimmästäkin lapsille ja kaduin samantien huutoani. Minulla todettiin maitoallergia ja sen takia vitamiinien puutostila. Lähes kaikista vitamiineista ja hivenaineista oli puutosta koska suolisto oli maitoallergian takia huonossa kunnossa. Nyt olen pari kuukautta syönyt kourallisen " vitamiineja" päivässä ja noudattanut maidotonta ruokavaliota ja elämä alkaa taas hymyillä... Toivottavasti saat avun omaan uupumukseesi ja syy siihen löytyy...

Vierailija
2/2 |
28.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla oli viime keväänä sama tilanne.Olin myös lasten sairastelun ja työpaineiden takia itkuinen ja väsynyt.Ruokakaan ei maistunut.Kerroin asiasta lääkärille ja sain pitkän sairasloman,mikä auttoi.Kävin myös terapiassa.Ruokahalu palasi ja itkuisuus loppui.Jos tilanne uusiutuu,aion ottaa uudelleen yhteyttä lääkäriin ja terapeuttiin.Tsemppiä sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla