Yritänkö vieroittaa tutista liian aikaisin?

me jätettiin molemmilla lapsilla tutti pois kahden vuoden iässä.



kehitettiin tarina tutin poistumisen ympärille (orava vei tms.) ja kun tuon ikäinen ymmärtää jo tarinan, ei itkun itkua.



Miä en oikein ymmärrä tätä nykypäivän hössötystä ottaa tutti pois jo niin kauhean pikkuiselta (aro. 1v).

Esikoinen ei koskaan huolinut tuttia, mutta on nyt viisi vuotta imenyt alahuultaan. Ja siitä vierottaminen ei ole helppoa!



Kuopus, 1v10kk, näyttää omaavan saman voimakkaan imemisen tarpeen. Pelkään, että jos yritän vierotusta liian aikaisin, hänkin löytää huulen tai sormen suuhun (kuten edellä joku muukin...)



Että ei tullut kyllä vierotus mieleenkään vielä vuoden vanhana :) Nyt täytyy ryhtyä jo miettimään, mutta löytyiskö muilta kokemuksia?

Minä en jättäisi kesken. Meillä vieroitettiin unitutista n. kuukausi sitten, pojalla nyt ikää 1v9kk. Eka viikko oli haastava, nukkumaan meno illalla kesti vähän pidempään, samoin joskus päikyille meno. Yötkin oli vähän levottomampia mutta äkkiä se tutti unohtui. Välillä meinasin kyllä heittää pyyhkeen kehään ja ottaa tutin kaapista.



Ehkä tutista olis kannattanut luopua vasta lomareissujen jälkeen mutta koska nyt olette jo noin kauan olleet ilman, en jättäisi kesken. Juu, helppo sanoa minunkin nyt kun itse hermoilin asian kanssa kun se oli ajankohtainen!



Meilläkin muuten aikaistui aamut hetkeksi, vaikka eipä nuo koskaan ole myöhäisiä olleet...huoh*. Jos nukkuu melkein 8 asti, kuten tänään, puhutaan jostain todella harvinaisesta tapahtumasta:)



Tsemppiä vaan! Pitkää pinnaa ja päättäväisyyttä se vaatii mutta pian se tutti unohtuu!!!

kun kerta olette nuinkin hyvin alkuun päässeet. Lomallahan se lapsi voi hyvinki unohtaa sen tutin kun on kaikkea muutä jännää, joka vie sitten voimat joten uni saattaa tulla helpommin.

Me oltiin loma reissulla kun meillä jäi tutti pois. Se meni itse asiassa hukkaan ja varatuttia ei sitten otettu käyttöön ku ajateltiin katsoa miten se onnistuu ilman ja hyvinhän se meni.

Kyllä se siitä sujuu kunhan et anna periksi. 5 päivää on jo iso juttu. Meillä poika oli hieman alle vuoden kun siltä jäi tutti pois...mahto olla 11kk.

Tsemppiä!

molemmat tehtiin kun lapset oli 1v8kk. Ajankohta tuli ihan mukavuussyistä molemmilla tuohon aikaan. Esikoinen huusi tuttia ihan joka ilta puoli tuntia viikon ajan - suljin vain korvat ja olin kovana. Sit hän ei siitä enää puhunut. Kuopus, jota pelkäsin paljon enemmän kun on tempperamenttineiti huutoineen muutenkin, huusi vain kerran yksillä päiväunilla, ei muuten. Ja molemmilla parani uni entisestään kun tutti jäi pois. Vaikka kuopus nukkuikin jo valmiiksi kokonaisia öitä kun osasi itse etsiä tuttinsa sängystä yöllä tarvitessaan, nyt ei sit edes herää etsimään sitä. Eikä hänkään siitä juuri puhu, joskus vain muistelee ' tonttu vei tutin' .



Oma johtopäätökseni etenkin pikkukakkosen kanssa oli, että meillä tuttia syötiin liian kauan, lähinnä vain vanhempien mukavuudenhalusta. Esikoisella se oli tietoista sikäli, että haluttiin tehdä vieroitus kun ei ollut hoidossa vaan kesälomalla. Kuopuksella puolestaan pelättiin tuota tempperamenttia, eikä olisi uskallettu tuossakaan ehkä tehdä, ellei olisi ollut hoitoaika häämöttämässä edessä... Hyvin meni vieroitukset, mutta totesin kuitenkin, että aikaisemmin olisi jo voinut hyvin luopua. etenkin tällä pikkukakkosella.



Jos palautat tutin takaisin, taidat kuitenkin tehdä se enemmän omasta mukavuudenhalustasi. On vähän epäreilua ottaa ensin tutti pois ja sit antaa takaisin, kun on sitä ensin jo monta päivää kaivannut. Seuraava vieroituskerta on näin taatusti ole helpompi kuin tämä ensimmäinen. Vaikka tylsältä tuntuukin, ole johdonmukainen päätöksessäsi ja pidä tutti poissa. Lapsi varmasti huutaa enemmänkin noita hampaita yms. oireitaan, eikä hingu tuttia niinkään. Tietysti olisi helpompaa, jos saisi tutin suuhun ja lapsi ' vaikenisi' ja ehkä nukkuisi ja saisi itsekin nukkua. Mutta joskus on kuitenkin opittava olemaan ilman sitä tuttia, ja olette jo hyvällä tiellä siihen suuntaan. Rohkeasti vaan eteen päin, ei lapsi ole liian nuori tähän, en usko ollenkaan. Kun hampaat taas on vaivaamatta, on tutti jo ihan unohtunut asia.

Auttaisiko unilelu/rätti tässä vaiheessa vaikka? Vesinokkamuki (taikamuki) viereen ja siitä imaisut kun on tarvis? Ja tietysti jos on hampaista kyse, pitää antaa reippaasti vaan särkylääkettä lapsen oloa helpottamaan! Tsemppiä luopumiseen.

ilman tuttia. Uudet kehitysvaiheet ja tapahtumat sekoitavat vastaisuudessakin rythmejä. Minä näen ne elämän opetteluna.

seurauksella että tyttö ei sen jälkeen suostunut luopumaan tutista hetkeksikään. Entisestä yötutista tuli jatkuva pakko jonka perään huudetaan ja kiukutaan jos se ei ole suussa tai heti saatavailla ja kadonneita tutteja etsitään pitkin maita ja mantuja. Tyttö kohta 3v. eikä luovu tutistaan.



Meillä ei nuorin nyt 1v5kk ikäinen poika ole koskaan syönyt tuttia mutta silti hänellä oli tuossa hieman 1v. iän jälkeen kausu että heräsi aamulla aina klo 5-6 vaikka ennen oli nukkunut jopa klo 10 asti. Nyt on tilanne helpottanut ja poika herää vasta klo 7-8 eli voi tuo heräily olla jokin ikäjuttukin jolloin sillä ei ole väliä onko tutti vai ei.

Meillä poika 2.2v ja nukahtaa vieläkin illalla tutti suussa.Meillä on nyt sellanen elämäntilanne,että en todellakaan rupea poikaa siitä vierottamaan.Syksyn mennessä kuitenkin!Eipä hammaslääkärikään hampaita haukkunut vinoiksi.Anna vaan lapsesi syödä tuttia!Kyllä siitä eroon pääsee myöhemminkin.

Meillä on tutista luovuttu kaikkien kolmen lapsen kohdalla alle 1 vuotiaana ja ongelmitta! Missään tapauksessa et ole liian aikainen, ei se helpommaksi ainakaan muutu kun lapsi kasvaa. Kärsivällisyyttä vaan!!

Luin nuo toiset viestit pikapikaa, mutta huomasin että kaikki kannustivat sinua jatkamaan tutitta. Meillä yritettiin jättää tutti pois reilu 1-vuotiaana ja kahdeksan yötä ja päivää jaksettiin sitä huutoa ja itkua. Yöt valvottiin tämän takia ja sitten tyttö rupesikin syömään sormiaan päivisinkin. Päätettiin antaa periksi ja olla epäjohdonmukaisia vanhempia :) Helpotti kyllä kovasti meitä kun saatiin taas unirauha taloon. Niinhän siinä kävi, että tutista tuli alkuun taas tosi tärkeä, mutta pikku hiljaa jätettiin taas tutti vain nukkumiseen.



Sitten 1v10kk iässä päätettiin jättää tutti pois ja pelättiin kyllä sitä kovasti tuon karmaisevan kokemuksen jälkeen. Minä en jaksa uskoa, että lapsi muistaisi enää edellistä tutista vieroitusta, miten muka tuollainen pieni voisi muistaa melkein vuoden vanhoja juttuja, kysyn minä! Ei se siis tulevaa vieroitusta vaikeuta kuin ehkä henkisesti vanhemmille.



Tällä kertaa tutin jättäminen pois oli paljon helpompaa kun lapsi ymmärsi asian, pystyi siis sanallisesti selittämään. Jätettiin tutit tuttikeijulle ja tilalle neiti sai halinallen. Eka viikko oli vaikeeta, etenkin päikkäreille nukahtaminen, mutta siitä se on pikkuhiljaa alkanut sujumaan paremmin. Yöt menee tosi hyvin ja tutti on nyt parin kuukauden aikana unohtunut kokonaan. Tämä sujui siis paljon paremmin!!!



En halua rohkaista sinua antamaan tuttia takaisin, mutta kerroin vaan meidän tarinan, koska kaikilla lapsilla ei tosiaankaan pidä paikkaansa se, että mitä aiemmin tutin jättää pois, niin sitä helpompaa se on. Ei tosiaankaan!