Mansikkaluomet

Hei!



En tarvinnut lääkkeitä raskausaikana, ja lapsella on otsassa mansikkaluomi. Tosin nyt jo lähes kokonaan hävinnyt, kun

ikää on tullut lisää.

Odotusaikana jouduin syömään paljonkin lääkkeitä. Saimme identtiset kaksostytöt, joista toisella on 3 mansikkaluomea, toisella ei ole yhtään. Mansikkaluomet on kai aika yleisiä, muistan jostain lukeneeni että vastasyntyneistä 10%:lla on mansikkaluomia ja 2/3:lla ne on kasvojen alueella. Meidän neidillä 2 on kasvoissa, 1 niskassa. Isoimmillaan ne olivat n. 1/2v iässä, nyt 2v 4kk kasvoissa olevat ovat selvästi pienentyneet ja haalistuneet (ennuste: että lähtisivät itsestään pois) mutta niskassa oleva iso tattimainen luomi ei ole pienentynyt, joskin haalistunut. (ennuste: laserleikkaus tulevaisuudessa). On kuulemma parempi odotella (jos ei haittaa/muut kiusaavat tai lapsi itse kärsii) että häipyvät mahdollisimman pieniksi, koska niistä jää arpi laserleikkauksestakin. Niskassahan se ei niin haittaa, mutta kasvojen alue on eri asia.

Minä luulin, että ne ovat vain ja ainoastaan perinnöllisiä. Kuulostaa kuitenkin erittäin epätodennäköiselle, että juuri lääkekuurit olisivat syy-yhteys mansikkaluomille. Varsinkin jos kolmella naisella on ollut kolme erilaista kuuria, se kuulostaa vielä epätodennäköisemmältä.



Meillä on suvussa mansikkaluomia. Itselläni on ollut rinnassa. Hävisi kuudenteen luokkaan mennessä. Ainakin kolmella serkullani on ollut mansikkaluomi, yhdellä tädillä ja siskontyttärellä. Ja varmaa ainakin on, ettei siskoni ole ottanut mitään lääkekuureja odottaessa kolmattaan.

Selkeää syy-seurausyhteyttä meillä ei ole havaittavissa mihinkään. Perinnöllisyyden osalta en tiedä että pahemmin olisi noita mansikkaluomia suvussa. Mutta tietääkö joku voisiko mansikkaluomien ja luomien perinnöllisyydellä olla yhteyttä? Onkohan jotenkin samasta syntymekanismista kyse kun puhe on molemmissa luomista? Miehellä kun on paljon luomia (mutta ei ole ollut mansikkaluomia).

enkä syönyt lääkkeitä odotusaikana. Meillä kummallakaan vanhemmalla ei ole ollut mansikkaluomia, eikä kauheasti muutenkaan luomia kummallakaan. En ole lukenut enkä kuullut mahdollisesta periytyvyydestä. Lapsi on kohta 1 v. 9 kk., mutta luomi on iso edelleen. Sille ei kuulemma tehdä mitään, kun ei ole hankaavassa paikassa. Aika jännää, että mansikkaluomet ovat noinkin yleisiä. Itse en ollut ennen kuullut sellaisista, eikä niitä kovin usein näekään.

kaksi mansikkaluomea ilmestyi n. kahden viikon iässä, toinen käsivarressa hauiksen kohdalla " tatskana" =D ja toinen jalkapohjassa. Minäkään en ollut kenellekään tutun lapsella aiemmin nähnyt ja hiukan pelästytti, mutta nyt tuntuu, et kyllähän niitä on lapsilla jonkun verran.. ettei niin harvinaista kuiteskaan oo.

Meillä tuo toinen, kun on jalkapohjassa, niin saatiin neuvolalääkäriltä lähete TAYSiin ihotautipoliklinikalle. Koska jalkapohjassa on todennäköistä, että voi hankautua.. varsinkin nyt, kun jo kävellään ulkosallakin kengät jalassa yms. Saas nähdä leikataanko vai odotetaanko, jos tulee oireita vai mitä tapahtuu.. hiukan jännittää (aika on 9. päivä)..

Naapurin tytöllä on myös mansikkaluomi, tuli sitten puhetta niistä ja naapurimme sanoi, että johtuisi jostain viiruksesta mikä on äidillä......... Mutta siis tämä on siis vaan kuultua tietoa (naapurimme on kätilö)..

Ja meillä ei suvussa kyllä ole ollut tai ei ainakaan lapsemme mummut mitään sanoneet, kun mansikkaluomet näytettiin..



Tässä meidän " lyhyt" tarinamme m.luomista :)





Emmuli ja poitsu maanantaina 1 v.

en syönyt mitään lääkkeitä raskausaikanani!

Luomen väri hävisi alle kahden vuoden. Jos katsoo tarkasti kulmakarvojeni väliin, huomaa edelleen pienen kohouman, mutta se yleensä hukkuu kurtistuneisiin kulmiin :). Jos luomi ei ole häiritsevä, kannattaa yleensä odottaa.

Pojan ollessa pienempi tutkin netistä noista tietoa,en kyllä muista lukeneeni mistään perinnöllisyydestä,mutta jossain joku lääkäri sanoi,että ne olisivat synnytyksessä tulleita vaurioita.



Pojalla oli syntyessään painauma käsivarressa,sitten se rupesi ensin punoittamaan,sitten kohoamaan,lopulta oli noin 5cm halkaisijaltaan ja noin sentin korkuinen.Käsivarressa oli hankalassa paikassa ja rikkoutui (poika oli silloin 7-8kk),vuoti verta ja tulehtui.Käsivarressa oli koko ajan side,luomi vuoti verta ja oli kipeä,juostiin lääkärissä vähän väliä.Lopulta verta vuoti jo niin paljon,että luomi leikattiin pojan ollessa hiukan alle 1v.

sanoa. Olen nyt yrittänyt etsiä tietoa mansikkaluomien synnystä. Mutta enpä ole oikeastaan mitään löytänyt. Varsinkin tuo virusteoria oli ihan mielenkiintoinen. Ainoa tieto, jonka löysin on, että sitä esiintyy enemmän tytöillä kuin pojilla. Tämä pätee ainakin meidän suvun kohdalla, joista tiedossa olevista luomenkantajista vain yksi on poika. Ehkäpä se perinnöllisyys on juuri siksi tuntunut luonnollisimmalta, koska meillä sitä todellakin on suvussa niinkin paljon. Jollakin oli muuten suvussa tavallisia luomiakin paljon, samoin meillä!



Jos joku saa lisätietoa jostain, niin infoa kehiin.

Mä voin kysellä tietoa sieltä ihotautiklinikalta mansikkaluomista, kun mennään pojan kanssa viikon päästä maanantaina tarkistuttamaan tilannetta miedän osalta. Ja jos jotain järkevää vastausta saan, niin tulla infoamaan.

Palailemisiin siis!



E ja poitsu, ylihuomenna 1 v. Äidin PIENI vauva ei ookaan enää vauva, nyyh ;)

Olipas tullut paljon vastauksia aiheeseen. Tuntuu olevan jonkin verran yleistä. En itse ajatellut varsinaisesti lääkkeitä syypääksi, mutta kun raskausaikana sitä miettii kaikenlaista. Eikä mansikkaluomista onneksi ole mitään vaaraa, ainoastaan esteettisyys voi vaivata. Itse olen kuitenkin jo niin tottunut tytön m.luomiin ettei vaivaa. Meillä ei suvussa ole (ainakaan tiedossa) mansikkaluomia. Meillä tyttö on 2vee ja luomet on vielä aika punaisia, ehkä hivenen vaaleentuneet.

Toisella meidän kaksostytöistä on iso mansikkaluomi, toisella useita isoja syntymämerkkejä. Lääkkeitä jouduin syömään raskausaikan.

on varsin iso ja punainen mansikkaluomi pepussa sekä pieni ja haalea nenänpielessä. Söin raskausaikana yhden antibiottikuurin (aivan raskauden loppuvaiheessa).



Esikoispojalla taas ei vastaavaan luomea ole. Mitään lääkekuuria ei silloin ollut. Lähisuvussamme ei kenelläkään ole mansikkaluomea.

Meillä kummankaan suvussa ei ole ollut mansikkaluomia ja nyt nuoremmalla tytöllä 1,4 v on luomi otsassa, silmien välissä. Isommalla tytöllä 3 v ei ole luomia lainkaan. Kummankin tytön odotusaikana söin antibioottikuurin poskionteloihin, mutta tuskinpa lääkkeet sitä tekee. Tuo virus voisi olla kyllä ihan mielenkiintoinen. Sitä olen kuullut, ettei ennen olisi juuri ollut noita luomia, että ovat lähinnä nykyajan vitsaus, mutta mikähän siinäkin lienee totta ja mikä tarua...

Nonniin.. Eli meillä oli eilen pojalla mansikkaluomien tarkistus TAYSin ihotautipoliklinikalla ja en saanut tietoa tuosta synnystä, mikä kaikkia tuntui kiinnostavan. Mutta lääkärit sanoivat mansikkaluomia siis VERISUONILAAJENTUMIKSI (ja toinen lääkäri mainitsi verisuoniluomen). Voi olla, et jotkut jo tiesikin " virallisesta nimestä" , mutta minulle tämäkin oli uutta asiaa.



Nostin hiukan pinoa tilanteen tasalle! Mut nyt en jaksa enempää kirjoittaa, kun on vähän puhki poikki olo, joten palailen vaikka huomenna kertomaan sairaalastooria.. ja enemmän siitä mitä lääkärit kertoivat, vaikka tiedot jäi vähiin..



Keippulis!





Emmuli ja poitsu 1 v. + 1 vko

Voivat olla myös sisäelimissä, yleensä maksassa, silloin voi olla enemmän haittaa.

Suurin " syy" niiden syntyyn on perinnöllisyys, joko lapsen omilla vanhemilla tai heidän vanhemmillaan tai lapsen isovanhempien sisaruksilla on niitä esiintynyt.



Ne ovat yleensä iholla esiintyessään ihan vaarattomia, mutta osittain haittaavat elämää, jos alkavat kasvaa tai häiritsevät muuten ulkonäköä.

Yleensähän ne häviävät kouluikään mennessä.

nuorimmaisella tytöllämme on otsassa pieni mansikkaluomi. Pojallamme ei ole, joten oisko sitten tytöille helpommin periytyvä? Neuvolassa ainakin terkkari kommentoi että " meidän lapsillamme on näköjään taipumus saada niitä" , joten tulkitsisin sen periytyväksi?



möllöpöllö

kirjotin piiiiitkän tekstin siitä meidän sairaalareissusta, ihotautipolklinikalle siis, ja nyt se hävis johkin kauas pois................ ärsyttää..............

Jotain nyt sit uudestaan... argghh!



Siellä TAYSissa otti meidät eräs naislääkäri vastaan, joka otatti meidän pojan m.luomista kuvat ja mittas ne. Mutta ei oikein osannu sanoo mitään.. Kysyin, et mitäs se jalan luomi, ettei hankais kengät ym.

Siihen tuli sit semmonen mieslääkäri " tarkistaan" tilannetta ja sano heti, että on siistit luomet ja ei tarvitse tehdä nyt mitään. Kunhan seuraillaan kotona niitä, jos rikkoutuu niin laserleikkaus. Ja kouluiässä, jos jäljellä jotain niin sitten vissiin korjataan juuri tuolla laserleikkauksella.



Kysy multa, et oonko lukenu netistä niistä, ja sanoi et enpä oikeestan, et piti kysyä sieltä, et mistä tulee ym.

Sano vaan, et niitä nyt on paljon lapsilla.. usein juuri niskan seudulla ja tää meidän tapaus on vaan eri muoto siitä (kun siis jalkapohjassa ja kädessä) (Mitä lie tarkoittaa..).. Näin sano erikoislääkäri ;)

Lisäs sit, et on siis versuonilaajentumia/-luomia, eikä vaarallisia!!

Eikä oikeestaan muuta sit, tais olla kiire jatkaan muita hommia.

Jäi pieni tiedonjano vielä!!



Mä en usko siihen perinnöllisyyteen, koska meillä ei oo ollu eikä meidän sisaruksilla.. ellei tuu kauempaa suvusta.. Joku kyllä mainitsi, että ois nykyajan vitsaus enempi..



Oli veilä jotain, mut nyt en jaksa enempää.. TUli jo pitkä stoori.

Mut pääasia, et ei oo vaarallisia ja häviää/vaalenee pikkuhiljaa! Kukaan ei taida tietää mist ne sit tulloo....!?!?!?!?



Aurinkoista syyspäivää!!

Me ei päästä ees ulkoileen, kun poika kuumeessa, illalla yli 39 astetta, kurjaa :(





Emmuli ja poitsu 1 v + vähän päälle :)