HEINÄKUISIA 2005?
Heippa!
Kerkeämpäs pitkästä aikaa pistäytyä täälläkin ja ajattelin josko muitakin heinäkuisia olisi jo tälle puolelle siirtynyt.
Meillä on tyttö syntynyt 8.7 ja isosisko on nyt 2v2kk.
Kerettiin käydä jo 1 v. neuvolassakin ja kaikki oli kunnossa:) Pituutta on 77 cm ja painoa 10,4 kg.
Kävely harjoittelu on nyt huipussaan! Eilen otti pari kertaa jo jopa 10 askelta, mutta välillä on meno niin hurjaa, että ainakin äitiä hirvittää. Tyttö nousee seisomaan ja syöksyy pari askelta eteenpäin ja kaatuu, ei tunnu kuitenkaan haittaavan kun nousee samantien taputtamaan itselleen ja isosisko vieressä taputtaa myös ja sanoo: Hyvä Saara! Ja eikun uudelleen.
Jo opittuja sanoja on: tato eli kato ja näyttää jotain tavaraa, täällä, kun huudetaan missä Saara niin jostain kuuluu, että Täällä! Maito on mam-mam.
Ei siis näitä perinteisiä kukka ja kakka vaan kato ja täällä, oliskohan isollasiskolla osuutta asiaan:)
Sairstelltu on eka vuoden aikana ihan tarpeeksi. Listalla on kaksi munuaisaltaan tulehdusta, keuhkoputkentulehdus ja silmätulehdus sekä arviolta sata ja yksi nuhaa.
Jospa seuraava vuosi olisi vähän helpompi.
Tytöt on vielä kotihoidossa ensi tammikuulle asti ja sitten päiväkotiin.
Tälläisiä kuulumisia täällä. Palaillaan asiaan:)
Mia ja tytöt
Kommentit (9)
Tyttö täyttää viikonloppuna vuoden ja juuri eilen kävin lahjaa hakemassa. On vähän vaikea keksiä, kun kaikkea on jo esikoisen jäljiltä, mutta ostin sitten ison purkin tavallisia muotopalkoita. Niitä ei vielä ollut ja ajattelin niiden olevan melko hauskoja ja monipuolisia. Käyvät varmaan monta vuotta eri leikkien lisänä..
Meillä on kävelty jo pari kuukautta ja nyt suurinta hupia ulkona on juosta karkuun äitiä. Esim. aitaamattomalla leikkipihalla on ihan toivotonta pysyä kun tyttö jatkuvasti lähtee vaeltelemaan pois pihasta. Ja kun huomaan ja lähden perään niin tyttö vaan lisää vauhtia ja nauraa. Joo-o, TOSI hauskaa..!
Sanoja ei vielä tule, mutta ymmärrys on melko hyvä. Tuo pyynnöstä vaipan tai menee etsimään veikkaa. Mutta se EI:n ymmärtäminen on vähän valikoivampaa.
Uiminen on kova juttu. Heti rantaan päästyään juoksee veteen. Ja polskuttelisi sitten siellä huulten sinertymiseen asti.
Yöt on ihan kamalia, viimeyönäkin oli putkeen pari tuntia hereillä. Juo maitoa ja sitten vaan höpöttelee. Yleensä otan meidän viereen pois lastenhuoneesta veikkaa häiritsemästä ja viime yönä yritti sitten mönkiä pois sängystä ja lattialle. Huoh, en tiedä mitä tehdä. Onneksi nukkuvat samaan aikaan päikkärit (juuri nyt) niin saan sitten itsekin torkahtaa.
Ei syö vielä itse paitsi sormiruokaa. Rusinat ovatkin uusinta herkkua. Ja metsämansikat joita käy repimässä puskasta.. eikä ne aina ole ihan kypsiä!
Lapsiluku tällä erää täynnä. Töihin vuoden päästä. Nyt nukkumaan. ;-)
En ole kovin koskaan kirjoittanut, mutta nyt pistän muutaman rivin.
Meidän jätkänpätkä täytti 1.7. vuoden. Kokoa en osaa sanoa, sillä neuvola vasta myöhemmin. Painoa digitaalivaa' alla n. 9.2kg ja vaatteista passeleimmat näyttää olevan kokoa 74. Vaikkakin pojulla on jalassa tällä hetkellä sortsit kokoa 56!!! Sortsit on siitä mahtava vaatekappale, että menevät useana kesänä peräkkäin, pituus vain lyhenee ;-)
Meillä oli jo alunpitäen pojun kanssa " sopimus" , että hän lähtee juhannuksena kävelemään. Tai ainakin minä näin kaikille selitin. No, pari viikkoa ennen juhannusta tuli ensiaskeleet, 10 maksimissaan, vaan juhannuksena hän sitten lähti ihan kunnolla kulkemaan. Poju piti sopimuksen. Heh, pitää vähän miettiä mitä suustaan päästää... Olen nimittäin sanonut senkin, ettei poika ikinä muuta kotoa, vaan on äitin ilona aina...
Hampaita on tasan kaksi, alhaalla keskellä. Ensimmäinen tuli 11kk päivänä, toinen pari viikkoa myöhemmin. Ruoka menee alas hyvin, ja ihan mitä tahansa. Maito kelpaa huonommin. Tai no maito maistuu ihan hyvälle, mutta jano ei tunnu koskaan olevan. Kai ruoka on niin vetistä vielä. Rintamaito on ainoa juoma, mikä kelpaa paremmin.
Poika leikkii mielellään hiekkalaatikolla ja vesileikkejä. Sisällä siskon (4v4kk) kanssa hippaa ja piilosta - omin säännöin.
Puhetta ei oikeastaan vielä tule. Tekstiä tulee, mutta ymmärrettäviä sanoja ei ole kuin " hei hei" ja " hyvä" . Hyvä-sanaa tehostetaan taputtamalla käsiä. Poika kyllä ymmärtää monia komentoja ja sanomisia. Esim. Tuletko syömään? Haluatko maitoa? Sulje laatikko? Ei saa kiivetä sinne. Ei saa syödä ruohoa/roskia/paperia.
Sairastellut ei ole oikestaan lainkaan, pari kolme nuhakuumetta ja yksi oksennustauti, sekin lievä. Nukkuminen on syvältä. Yöt on tosi levottomia. Illalla menee kyllä hienosti nukkumaan, mutta kukkuminen alkaa joskus kolmen neljän maissa. Yövieroituksen tein taas kerran. Olen jo kolmesti aiemmin yövieroittanut, mutta sortunut imettämään, kun olemme olleet vieraisilla tai meillä on ollut vieraita tai olen itse ollut tositosi väsynyt. Nyt skarppaan - taas kerran. Päiväunia nukkuu yhdet, joskus kahdet.
Hoitoon menevät molemmat lapset elokuun alussa. Itse pitkin hampain töihin :-( No, laskut on maksettava, en minä taloa kuitenkaan myymään ala vuoden kotihoidon vuoksi. Harmitta vain. Kun esikoinen oli pieni, menin töihin kun hän oli 10kk, mies jäi kotiin seitsemäksi kuukaudeksi.
Luonteeltaan pikkuisemme on aurinkoinen, mutta vaativa. Itse ihanuus.
Talvella ajoimme kolarin, jossa hetken luulin jo menettäneeni vauvani. Onneksi selvisimme täysin säikähdyksellä, auto vain meni lunastukseen. Sen jälkeen molemmat lapset on tuntuneet niin rakkailta, että välissä pakahduttaa. Ja pelko lasten menettämisestä jäi. Eikä varmaan koskaan lähde.
Kaikille heiniksille oikein aurinkoista kesää ja lomaa toivotellen :-)
Ruu-79:
Yöt on ihan kamalia, viimeyönäkin oli putkeen pari tuntia hereillä. Juo maitoa ja sitten vaan höpöttelee. Yleensä otan meidän viereen pois lastenhuoneesta veikkaa häiritsemästä ja viime yönä yritti sitten mönkiä pois sängystä ja lattialle. Huoh, en tiedä mitä tehdä. Onneksi nukkuvat samaan aikaan päikkärit (juuri nyt) niin saan sitten itsekin torkahtaa.
Me siirsimme vasta lapset samaan huoneeseen. Meillä tein esikoiselle pedin huoneemme lattialle. Hän saa siirtyä sinne, jos kuopus valvottaa eli huutaa kovin kauheasti. Pienistä rääkäisyistä ei vielä saa siirtyä meidän lattialle, mutta esim. viime yönä kun huutoa tuli pitkän aikaa, siirtyi esikoinen.
Ajattelin, että kuopuksen on opittava paikkansa. Meillä nimittäin käy juuri noin kuin teillä, jos otan viereen. Ja esikoinen ei nuku päiväunia, joten en saa päivälläkään nukuttua.
Meillä pojalle tulee tuo ensimmäinen vuosi täyteen 28 päivä. Aika on mennyt kuin siivillä ja pikkuisesta vauvasta on kasvanut touhukas taapero. Hampaita löytyy suusta kuusi kappaletta. Kävely onnistuu tukia pitkin ja tuolia työntämällä. Ruoka maistuu yleensä hyvin ja yöt nukutaan pääsääntöisesti ilman heräilyä. Tosin näillä helteilläon jano herättänyt noin kerran yössä. Suosikkileikkejä ovat pallon ja muovipullon heittäminen. Myös muoviastioilla ja niiden kansilla on hurjan hauska leikkiä. Myös kuvakirjat kiinnostavat kovasti.
Tässä nyt jotaiun tietoja meidän pikku miehestä.
vaikkakin vuosi tulee vasta ensi viikolla 22.7..huh, mikä vuosi..nyt vihdoin ja viimein on imetys päättynyt, ja yötkin nukutaan melko putkeen.Mitä nyt kulmahammas on hieman herätellyt öisin.Meillä ei todellakaan kävellä, ihanaa...karhukävelyä kyllä sitäkin nopeampaa tahtia.Meillä sanoina kato ja äiti..Ruoka maistuu ja aloitettiin kans jo tavallinen maito.Meillä ollut aika suht terve vuosi.Yksi korvis, ja toinen korvis(mikä olikin sitten vauvarokko.Kúume vain oli niin kova että tärykalvotkin hieman punoitti..ja mikä harmistuksen turha antibiooottikuuri..Meillä niin kiltisti rasmus 1v laikkii jami-vel.jen 2v5kk kanssa, että uskomatonta.
Ensi viikolla vietetään grilli-makkara-kakku-kahvi-synttärit kun on näin lämmintäkin ..ei tartte sisällä puunata.
hitto kun tuppaa tulee vauvakuume aina välillä, lähettäkää virtuaalinen lintsari mun poskeen..EI VIELÄ!!!
Tjamio +taaperot 1v ja 2,5 v
Kai sitä nyt sitten on siirryttävä tänne puolelle.. Rupeaa tuolla vauva puolella noi jutut olemaan niin kaukaisia!
Meidän poju täyttää yks vee 28.7.
Nousee seisomaan joka paikkaan, käyttää olohuoneen pöytää taaperokärrynä vaikka sellainenkin on olemassa. Nousee sohvalle istumaan ja riehumaan, ei onneksi vielä kertaakaan ole muksahtanut alas! Kävelee siis tuen kanssa ja seisoo hyvinkin ilman tukea mutta ei vielä ole uskaltanut lähteä kävelemään..
Sanoja tulee muutamia, amppu eli lamppu ja appu eli ammu, äitä tai äiti osataan sanoa jo oikealle henkilölle.. Kauheasti tulee kaikkea muutakin vauvan jutustelua! Kun kysyy esim. missä kello tai missä lamppu niin osaa hienosti osoittaa oikean kohteen. Rupesi tässä eilen taputtamaankin ihan yht' äkkiä, nyt täytyy sitten koko ajan taputtaa..
Hampaita meillä on kymmenen, kun tulivat noi ylä takahampaat ihan yllättäen.. Ruoka maistuu, 8kk valmisruoista äidin tekemiin herkkuihin. Syö kolme kertaa päivässä ruokaa+aamupuuron ja välipalat ja kaikki muut herkut mitä aina äidiltä tai isiltä saa kinuamalla.
Hiekkalaatikolla ja puistossa on kiva mennä kontaten ja pistellä suuhun milloin mitäkin!
Nukkuu vieläkin 2-3:t päikkärit ja mun puolesta saakin nukkua.. Kuitenkin hoidossakin nukkuu päikkäreitä!
Pottailua ei olla kokeiltu.
Kirjoitellaanhan taas, viimeistään 1v.-neuvolan jälkeen!
Poikamme täytti vuoden 11.7. Tuen kanssa on kävellyt jo muutaman kuukauden ja viikko sitten oppi poika nousemaan seisomaan ilman tukea. Näyttäisi siltä että poika osaisi kävellä ilman tukea kunhan vaan uskaltaisi liikkeelle, mutta harjoitelkoon rauhassa vielä hetken, tarpeeksi lujaa äijä menee muutenkin. 1v-neuvolassa mitat olivat 12 kg ja 76 cm, eli paino huitelee yläkäyrillä edelleen vaikka poika liikkuu hurjasti ja tuntuu ettei ole helteillä syönyt juuri mitään. Ruoista pojalle kelpaa lähes kaikki ja maito juodaan nokkamukista tai pillillä (ihan hittijuttu). Lusikalla poika saa satunnaisesti ruokaa lautaselta itsekin suuhun asti. Hampaita pojalla on suussaan kahdeksan. Tuttipullosta ja tutista luovuttiin menestyksellä pari viikkoa sitten. Tutista luopumisen jälkeen pojalta on alkanut juttua tulemaan ihan mahdottomasti, mutta sanoista ei juurikaan ota selvää. Ainoastaan Tikru-kissaamme kutsuu tunnistettavasti tiigrr ja äiti-sana tulee välillä. Yöt poika nukkuu useimmiten ihan ilman heräilyjä, tosin vain noin 10 tuntia, ja sitten yhdet 2-3 tunnin päikkärit. Tämän päivän hienoin juttu oli kun poika oppi laittamaan palikkalaatikon pyöreän palikan kerta toisensa jälkeen oikeaan reikään ja taputti joka kerta itse perään ja odotti että muutkin paikalla olijat taputtivat. Kaiken kaikkiaan tuntuu että hankalan alun jälkeen meillä on mitä ihanin poika.
Nopeasti tämä aika rientää. Eilen illalla katseltiin videolta pojan ensiviikkoja ja itkuhan sitä silmään tuli. Hetki sitten meillä oli ihana avuton vauva ja nyt elämäämme sulostuttaa touhukas taapero.
Meillä ei vielä kävellä ilman tukea. Kärryjä ja tuoleja on työnnelty jo usempi kuukausi, mutta nyt kävelyharjoitukset on vähän kuin jäissä, koska kaikki ukkelin aika tuppaa menemään kiipeilyyn. Minimies kiipeilee mitä kummallisemmissa paikoissa ja vieläpä melkoisen huimapäisti...
Puhettakaan ei vielä tule, mutta puheen ymmärrys kehittyy tosi vinhasti. Eilen ihan hämmästyin, kun sanoin pojalle että " mennäänkö nukkumaan" , niin kun olin selkäni kääntänyt, niin ukkeli oli jo painellut makkariin ja yritti tunkea itseään pinnasänkyyn :D
Hienomotoriikkakin on hioutumassa ihan uusiin ulottuvuuksiin ja kovasti poikaa kiinnostaa tavaroiden sisäkkäin asettelu, pinoaminen yms. mutta kaikkein parasta huvia on videoiden nappuloiden painelu. Onnistumisen ilo on aina yhtä riemukas, kun herra painelee nappeja ja saa videot kelaamaan ja numerot viuhuvat näytöllä :D
Meillä on mies puhunut toisesta lapsesta jo iät ja ajat ja pikkuhiljaa on meikäläiselläkin alkanut tuo vauvakuume oireilemaan. Taidetaan alkaa toivomaan/yrittämään toista tuossa elokuuussa :D Me kun ei olla miehen kanssa enää ihan parikymmpisiä, niin ei tässä voi vuositolkukka odotella + jos niin hyvin kävisi, että tulisin seuraavan puolenvuoden sisällä raskaaksi, niin ei tarvitsisi mennä välillä meikäläisen töihin eikä pojunkaan hoitoon. Vaan nämä asiat eivät tuppaa menemään niinkuin suunnittelee...
Kun katsoo taaksepäin viime vuotta, niin välillä olen ratsastanut onnen kukkoloilla ja välillä tämä äidiksi kasvaminen on ottanut todella koville ja olen aika synkissä vesissä kahlannut. Vaan jokaisena päivänä olen ollut äärettömän kiitollinen elämälle, että tälläisen onnen kuin oma lapsi olen saanut kokea! Samalla niin kovasti toivon, että meillä on edessä paljon yhteistä aikaa!
Aurinkoista kesää kaikille ja maistuvia synttärikakkuja!
En olekaan kirjoitellut sitten viime vuoden! Kiva tietää että meitä heiniksiä vielä olemassa :)
Meidän poju (ei voi hyvällä tahdollakaan enää sanoa meidän " vauva" ) täyttää ensi viikolla vuoden ja tänään se tajusi, että osaa kävellä! Muutamia haja-askelia on otettu jo kauan ja kärryillä on taaperrettu jo pari kuukautta, mutta tänään vasta ymmärsi, että hei, näin pystyssä voi liikkua pidempiäkin matkoja ja ihan yksin!
Nämä kävelyharjoittelut ja pystyasennon jännittävyys ovat sitten tulleet kyllä myös uniin, sillä millään ei maltettaisi kellahtaa kumoon, ei sitten millään. Sama pätee päikkäreihin, hirveät väsytystaistelut on käytävä, vaikka tähän asti sammuttiin unille kuin saunalyhty... Luultavasti tämäkin kyllä kestää vain vähän aikaa, kuten melkein kaikki jutut tähän mennessä.
Äitiin tarraudutaan aivan liikaa, me leikitään kaksi-pientä-elefanttia-marssi-näin pitkin päivää, kun edes vessassa en saa käydä ilman pientä seuralaista. Ehkä mä olen vain niin tylsää seuraa, mutta aina kun on muita kotona, tai ollaan puistossa, herra touhuaa kaikkea kivaa vaikka kuinka kauan ilman äitiä. Mut annas olla, kun jäädään kaksin...
Ruokailut tapahtuvat vaihtelevalla menestyksellä, on aikoja, jolloin kaikki uppoaa, mutta myös kausia, jolloin eletään pyhällä hengellä.
Kaiken kaikkiaan tätä vauvasta taaperoksi -vaihetta on niin lumoavaa seurata, että voisin tuijottaa lasta tuntikausia, joka hetki kun tapahtuu jotain uutta ja ihmeellistä. Olen aivan in love ja hullaantunut pikku-mieheeni (ja isoonkin), mutta uutta vauvaa tekee jo kovasti mieli. We´ll see... :)