miten kertoa

Suosittelisin kirjaa Mäyrän jäähyväislahjat, jonka on kirjoittanut Susan Varley. Olen lähihoitajaopiskelija ja " törmäsin" kirjaan opinnoissani.



En tiedä, osaanko auttaa kertomisessa, mutta taivaasta voit kertoa, mikäli itse uskot näin. Termiä " nukkui pois" ei kannata käyttää ja ymmärrät varmaan miksi. Vastaat lapsen kysymyksiin sitä mukaa lapsen niitä kysyessä. Voit sanoa, että mummi oli niin kipeä, ettei lääkärit voineet enää auttaa häntä.



Kaikesta huolimatta hyvää kesää! :)

kolme vuotiaalle, että oli niin sairas että lääkärit eivät voineet auttaa.

Ollaan kerrottu suoraan, että on kuollut ja sitä ei enää ole. Kerrottu myös, että on mennyt taivaaseen. Lapsi on kysynyt, että millä se on sinne mennyt, niin olen vastannut että en tiedä varmasti mutta millä se ois voinut mennä.Johon lapsi on vastannut, että tikapuilla tai lentokoneella.

Viimesen vuoden aikana meidän perhe piirissä on ollut useita hautajaisia ja kaikista ollaan keskusteltu avoimesti. Lapsi on ollut mukana hautajaisissa.

Lapsi hyväksyy helpommin kuoleman kuin me aikuiset. Vastailla vaan totuuden mukaisesti lapsen esittämiin kysymyksiin.

Elät tosissaan raskasta aikaa, ja omassa surussa sekä väsymyksessä voi olla raskasta selittää pienelle kuolemasta. Onneksi itku on sallittua ja parantaa.



Minun läheinen ystävä kuoli helmikuussa aivosyöpään. Sain tiedon puhelimessa, kun olin lasten kanssa yksin kotona. Siinä itkiessäni selitin kolmivuotiaalle pojalleni, mikä äitiä vaivaa.



Pojalla oli kuolemasta paljon kysymyksiä: tuleeko se ihminen koskaan takaisin? liikkuuko se? onko se sama juttu se ihmisen kuolema, kuin sen oravan kuolema, joka nähtiin tien varressa?



Kerroin pojalleni myös, että äitillä on ystäväänsä ikävä. Reppana sitten kysyi työmatkalla olevasta isistään, että onko se kuollut, kun häntäkin on ikävä.. Lapsi yhdistelee asioita ja miettii niin paljon. Kuitenkin heille kuolema on luonteva asia, kunhan sitä ei salata.



Jaksamista sinulle!

olimme viikonlopun maalla vanhempieni kotona,siellä poika leikki ukin kanssa eikä " huomannut" mummin puuttuvan.vasta kun palasimme kotiin poika alkoi kysellä mummista.selitin että mummi on kovasti kipeä ja on sen vuoksi sairaalassa.tähän poika totesi että mummi tulee kohta kotiin johon sanoin että mummi ei voi tulla kotiin koska mummi on kovasti kipeä minulle tuli itku selittäessäni asiaa joten poika kysyi miksi äiti itkee?selitin uudestaan mutta luultavasti poika kyselee useasti samoja asioita.nyt asia on itsellenikin vaikea käsittää joten poika varmaan vaistoaa sen.

kirjoittakaa jos teille tulee vielä mieleen miten kuolemasta voi kertoa lapselle

mukavaa kesää kaikesta huolimattta!

vastailla rehellisesti mutta lapsen tajuisesti vaikealtakin tuntuviin kysymyksiin. Meidän tytöllä oli tuossa n. 4v. iässä hirmuinen kuoleman pelko sen jälkeen kun meidän koira kuoli ja kerhossa olivat käyneet hautausmaalla ja käsitelleet kuolemaa. Tyttö kyseli esim. milloin sitten hän kuolee ja että hän ei tahdo kuolla koska pelkää pimeetä eikä jaksa kauan olla paikoillaan seillä pimeässä yksin. Kyseli myös minne hän menee kun huolee ja tuleeko hän enää takaisin ja sanoi vielä että hänen tulee ikävä jos on kuoltava. meillä tyttö siis alkoi pelkäämään omaa kuolemaansa ja asia jouduttiin puhumaan useamman kuukauden ajan. Meillä koira kuoli veritiesyöpään ihan yllättäen joten seiltettiin myös tytölle että kuolema ei ole todella sairaalle mikään paha asia vaan usein jopa helpotus josta ei tarvitse olla aphoillaan. Puhuttiin myös että usein ihmiset kuolevat vasta hyvin vanhoina niin että ei tarvitse olla peloissaan. Tosin tämän jälkeen tyttö kysyi kaikista jos oli kipeä tai vanhempi ihminen että kuoleeko se kohta ja jouduttiin vielä juttelemaan eri sairauksista ja siitä mitä vanhuus on. Paras neuvo on kuitenkin että lapsen puheita kuunnellaan kuin myös leikkejä seurataa sillä niistä näkee parhaiten miten lapsi käsittelee asiaa ja sitten kun lapsi kyselee niin vastataan.



Voimia ja jaksamista surun keskellä ja hyvää jatkoa.