Taapero kyselee nonstoppina: kuinka monesti vastaat?
On ihanaa, että 2,5-vuotiaani on kiinnostunut kaikesta ja hallitsee monet kysymyssanat. Mutta. Hän kyselee AIVAN koko ajan, usein samaa kysymystä kymmenenkin kertaa perättäin. Mielestäni vastaan lempeästi, asiallisesti ja hänen ymmärrykselleen sopivasti. Lempeys kuitenkin karisee, kun tuntuu, että hän vain kyselee kysymisen ilosta. Käsitän, että kyseleminen on tapa saada hyvä kontakti, harjoitella keskustelua ja ihmissuhteita sekä ennen kaikkea saada huomiota. Välillä tämä väsyttää ja sitten tuntuu kurjalta, kun en jaksa ihanan lapseni kysymyksiä.
Siis: Kuinka usein te jaksatte vastata samaan kysymykseen tai jatkuvaan kyselyyn?
Kommentit (6)
tuon ikäisenä tämä kysely on hänen oma tapansa keskustella asioista, eli ei osaa vielä keskustella ns " aikuisten tavalla" joten se on lapsien keino kyselle. ei kikka ärsyttää vain muita :D
... ja sitten kysyn vastakysymyksen, eli niinkuin joku tässä jo vinkkasikin, että kysyn sitten, että no mikähän se olisi? Ja tyttö vastaa itse ja asia on sillä selvä.
Kieltämättä melko rasittava kausi tuo kyselykausi, mutta jostain luin, että lapsi ei kysele ärsyttääkseen, vaan siksi, että OIKEASTI haluaa tietää ja toisekseen, jos on joku uusi asia/sana, haluaa kuulla sen uudelleen ja uudelleen, että osaa sitten itse sanoa ja se painuu paremmin mieleen.
Jaksamista vastailuihin!
Täytyy myöntää, että kun samaa asiaa kysytään 10 kertaa perä jälkeen, niin meinaa äidillä loppua kärsivällisyys... Mutta ei auta, vastaan vaikka sata kertaa :) Juuri jostain luin, että jos lapsi kyselee samaa asiaa peräkkäin, niin asiassa on jokin juttu, mitä ei ymmärrä. Ja kärsivällisesti pitää vaan selittää...
Meillä homma menee sitten niin, että aikani vastaan kysymykseen ja jos aina vaan kysyy samaa, niin kerron asiasta enemmän. Eli jos kysyy: mikä tuo on ja vastaus " koira" ei riitä, niin kerron että se on naapurin koira, joka asuu ulkona häkissä, naapurin setä käy sitä ruokkimassa ja välillä lähtee sen kanssa lenkille jne.
Jos meidän pojalle esittää vastakysymyksen, niin hämmennys on ihan valtava ;) Siis jos hän kysyy " Mikä tuo on?" ja minä vastaan " Niin, mikä se on?" niin poika vastaa " Siis mikä?" ... Eli takaisin ollaan alkutilanteessa...
Tänään kun aamulla mentiin hoitoon ja poika huomasi kuun taivaalla, kysyi ensin " Äiti onko tuolla kuu?" , johon minä myöntävästi vastasin, niin sitten tulee jatkokysymys " Mistä tullu?" . En ole ihan varma mitä tuo kysymys oikeastaan tarkoittaa kun se tulee esille kaikkien asioiden yhteydessä.
Vajaa 3-vuotias tyttö on oikein sitkeä kyselijä. Vastaan aina muutaman kerran uuteen kysymykseen ja kysyn sitten vastakysymyksen. Jos se ei auta, niin vastaan vielä kerran pari ja sitten olen kuin en olisi kuullutkaan mitään. Tylyä kyllä, mutta uskon, että jo 10 vastauksen jälkeen lapsi tietää vastauksen. Usein auttaa se, että johdattelen näillä vastakysymyksillä lapsen ajatukset muualle tyyliin:
" mikä tämä on?"
" kissa"
" mikä tämä on?"
" no, mikä se oli?"
" kissa"
" no, tiesithän sinä, että se on kissa. Minkäs värinen tuo kissa on?"
" en tiedä, äiti, minkä värinen tuo kissa on?"
" musta"
" onko tuo kissa musta?"
" on se. mikäs muu on mustaa?"
" auto... yö... isin takki..." jne jne...
käytännössä sen ajan mitä lapset tahtovat (kaksospojat 2v11kk). Kyselykausi on molemmilla kova ja tiedonjano valtava. Jos johonkin asiaan juututaan tai tiedän poikien tietävän, teen vastakysymyksen. Esim. poika katsoo jonkun kuvan yksityiskohtaa:
- mikä tämä on?
- no mikä?
- kissa. Mihin se menee?
- no mihin?
- varmaan kauppaan, meneekö?
- taitaa mennä
jne.