♥SYYSTAAPEROIDEN MAANANTAI♥
Kommentit (26)
Enkeli, ymmärrän, että on vaikea nukkua, kun mielessä on noin suuri suru. Koita jaksaa arjen aherrus. Älä ota nyt mitään turhaa stressiä, vaan jos tuntuu siltä, niin olet vaan.
Pieneltä tuntuu minun suruni. Kepa nimittäin on nyt sitten ollut jo puoli tuntia hoidossa. Ja sehän tarkoittaa vain, että meidän tyttö on jo iso ja olemme selvinneet vauva-ajasta hengissä. Sinne se jäi tädin syliin ihmettelemään muiden lasten touhuja. Kyllä on ahdistava olo. Nyt mietin, että uskallanko lähteä keskustaan ostoksille.
Palataan,
Leppis
Enkeli, jos alkaa nukkuminen mennä liian hankalaksi, niin sun tilanteeseen voisin tilapäiseksi avuksi suositella kokeilemaan nukahtamislääkkeitä. Se voi tuntua merkityksettömältä asialta, mutta auttais ehkä jaksamaan paremmin, jos sais edes jokseenkin tarpeeksi unta itse.
Minä ihmettelen täällä, että miten muuttaa omia rutiinejaan??? Pikkurinsessa siis on siirtynyt yksiin uniin ja kun en ole tottunut näin aamupäivisin tekemään mitään ihmeellistä (esim. puistoilemaan), niin miten päästä alkuun??? Tuntuu, että jotain pitäis alkaa kehittää, vaikka toisaalta ei edes huvita (väsyttää).
T: Ynis
Typy touhuaa keittiönlaatikoilla, joten jos ehdin hetken kirjuutella :-)
Aavis & Ynis: meillä on siis ainakin tämä ISO työaihe käsiteltävänä tulevalla pikkureissullamme. Toivottavasti Tuttis jaksaa kuunnella ja osallistua :-) Mullekin työ oli tärkeää ennen äippälomaa ja luulin haluavani heti takaisin kun mahdollista. Oli helpotus, ettei kotonaolo tuntunut ahdistavalta (kuin ihan joskus vaan :-) Nyt pelottaa, että huvittaako töitä enää tehdä kunnolla siis hyvin, kun ainakin pari " lapsellista" lähikollegaani hoitavat työn vaan toisella kädellä. Onko musta tulossa samanlainen, hui.
Neiti tuli viereen haisulina, joten jatkan aiheesta ja muusta myöhemmin...
Keilin & Typy
Kaikki varmaan ulkoilee, kun aurinkokin paistaa. Minä en saanut aikaseksi lähdettyä minnekään! En jaksa! Olo on tosi vetämätön taas. Onko tää nyt sitä, että viikko kärsitään, kun perjantaina oltiin miehen kanssa baarissa? Pitäiskö vaan pysyä kotona kaiket päivät lasten kanssa. Ei tosiaan olla paljoa käyty missään ja nytkin oltiin ennen puoltayötä jo kotona! Huoh:(
Ehkä minä en ole valmis siihen, että pikkurinsessa nukkuu vain iltapäiväunet. Silloin on esikoinen kotona enkä saa levätä taaskaan. Tahtoo kahdet unet takaisin! *haukotus*
Mulla ei oikein ole kavereitakaan täällä lähellä, joten sekin tekee elon aika vaikeaksi. Pitäis aina autolla lähteä jonnekin ja vaikka se auto ois joskus käytössä, niin ei aamupäivällä pitkälle ehdi, kun esikoinen pitää sitten hakea tarhasta ja iltapäivällä pikkurinsessa nukkuu unet kotona. Voiko noita yksiä unia edes yrittää muualla, kun se on ainoa mahdollisuus nukkua ne päikkärit. Rattaissa nukkuu puoli tuntia:( Olen jumissa kotona oman vetämättömyyteni kanssa:(
T: Ynis, valittaja
parempi päivä tänään aurinko paistaa niin kauniisti, mutta hui kun on muka kylmää, jotain -10 ollut yöllä.
Jahas, pikkitermiitti yrittää sammuttaa tietsikkaa, on nimittäin oppinut sen nappulan!
Eilen hiffasi kunnolla ton kävelyjutun ja taapersi pitkin taloa mukavia matkoja. Ihanaa. Jotenkin on niin hassun näköistä kun vaaputtaa meneen, on se niin pieni vielä. Esikoinen oli melkein 1v3kk ja paljon pitempi... Tai sitä muistaa vaan sitten niin muka ison pojan.
uusia sanojakin tulee kokoajan: imuri on NuuNuu (teletapeista ja veljeltä opittua, osaa myös matkia sen ääntä), aunaan=saunaan, auto, hauva=koira, koira sanoo hau, vauva, mammaa=maitoa
hampuja ei edelleenkään kuin nuo kaksi :/
Enkelille unta ja voimia, hienoa kun pääsette sitten äitisi luo. Saa hänkin uutta ajateltavaa kun pieni siinä hyörii. Mulla on mennyt ohi, miksi ette ole voineet mennä sinne aiemmin?Joku paha pöpö vai?
Keilin, keskustelua vaan. mula menee oikeesti yöunet jo, kun työt alkaa tammikuussa ja hoitopaikasta ei tietoo :/ Ja pelottaa työkuviotkin, aikomus mennä bossin puheille tällä viikolla...ja sitten mietin hoitovapaan muotoja, tehdäkö lyhemää viikkoa vai kuten mies ehdotti että jään ens syksynä tai talvena viel vapalle kunnes poika täyttää kolme. Stressaa tosisssaan, kun en tiiä mitä haluaa tai haluaa tottakai, mutta viitsiikö taas jäädä pois kun on jo pian 3 v ollut pois. vaikeeta. Olisikin hälläväliä asenne, mutta pelottaa nuo töiden supistamiset ja ne ääliöt palvelukeskukset jotkla vie pieniltä paikoilta kaiken työn. Kumma kun niitä ei voi koskaan perustaa tänne kauas...
No joo, mahakin on kuralla kun yön taas mietin kuvioita, pelottaa jos mulle ehdotetaan yhden toisen ihmisen töitä kun siihen tarvitaan hlö ja mähän oisin siihen oiva kun mulla on pätevä sijainenkin...mutta kun en taho. Voihan olla ettei sellaista oo ees kukaan miettinyt ja oon tän pienessä päässäni keksinyt. Ääh, paree mennä bossin juttusille. Vai onko? Pari vkoa ois aikaa päättää juttuja kun sehän pitää olla 2kk aiemmin ne ilmoitukset miten jatkaa hoitista jne.
T. Stresssaava Tuttis
hetken, Typy on kanssa ihan termiittituulella. Johtuu varmaan siitä, että mekin käkitään sisällä eikä olla ulkoilemassa niin kuin yleensä aamusta, etenkin jos on näin hieno ilma. Koitan järjestellä känppää, mutta enin aika menee Typyn uusien sotkujen siivoamiseen eli mitään edistystä ei ole siivouksen suhteen tapahtunut...
Ynis: mulla oli aluksi myös suuria hankaluuksia tottua siihen, ettei mulla olekaan aamuaikaa itselleni. Vaikka kaksien päikkärien aikaan Typy nukkui vain lyhyet päikät ja nyt parhaimmillaan jopa reilut kaksi tuntia, niin tuntui että itselleni sopi paremmin ne kaksi hengähdystaukoa. Sellainen muutos elämään tuli myös, että nyt ei päikkäreiden aikaan enää ole mielellään reissussa eli ei kaupoilla tai kävelyllä, koska silloin Typyn unet jää paljon lyhyemmiksi kuin kotosalla ja siitähän seuraa kärttyinen loppupäivä.
Puhelimeen...
Keilin & Typy
illalla palasin kotiin, kamala ikävä oli lapsia (ja miestäkin:)). Olivat täällä sairastaneet matkani aikana vatsatautia - toivottavasti pöpöt talosta jo haihtuneet (hui,mikä itsekkyys). Esikoinen oksensi tosin jo sinä yönä,kun itse aamuvarhaisella lähdin. istuinkin lentsikassa käytäväpaikalla, varmuuden vuoksi.
Kämppä oli tietysti mullinmallin ja nyt pidänkin ansaitun " vapaapäivän" palkkatöistä, nimittäin.
pinoja kahlailin. Enkeli, kyyneleet silmissä eläydyin arkeesi. Sanat minulta uupuvat:``(
sairastaville paranemista!
työkeskusteluihin osallistun symppaamalla. äitien valintojen hetket ovat kamalia.
joo, ruokaa ja juomaa marraskuun lopulla. en ole innokas saunoja, mutta en kieltäydykään:))
mentävä. miljoona kommentoimatonta asiaa, mutta pikkuhiljaa. Ainiin, Leppis, eka päivä vaikein!
s., matka-ja työuupunut.
Ajattelin, että on ainakin pakko reipastua ja hakea esikoinen tarhasta. Otin sitten koirankin kaikessa reippaudessani mukaan. No, menomatka menikin hyvin. Esikoista sai tarhassa vähän houkutella pukemaan, mutta muuten ok. Esikoinen haluaa myös taluttaa aina koiraa, joten meillä on kaksi hihnaa, molemmilla omat (samassa pannassa kiinni). On se aika touhua, varsinkin pienten ja kevyiden matkarattaiden kanssa.
No, hermot meni oikeasti siinä vaiheessa, kun ylitin taas yhdessä vakioristeyksessä katua ja jälleen kerran jäätiin puoliväliin, kun valo vaihtui jo punaiseksi taas. Kyseessä tie jolla 2 kaistaa molempiin suuntiin, mutta ei silti mikään iso tie. Keskellä liikenteenjakaja johon melkeen joka kerta jäädään jumiin, kun valo ehtii vaihtua punaiseksi. Mikä järki tossa on?! Se on vielä tosi kapea tila ja kiva siinä koiran, rattaiden ja esikoisen kanssa kököttää ja väistellä autoja. Miten voi valot vaihtua niin nopeasti, ettei ehdi koko katua ylittää, vaikka lähtee heti paikalla, kun vihreä vaihtuu???
Jee, pieni suuri ärsytyksen aihe:) Koirakin vielä veti esikoisen rähmälleen, kun yhtäkkiä oli säntäämässä oravan tai linnun perään enkä ehtinyt itse varoa sitä ja tiukentaa hihnaa. Siitähän se riemu taas syntyi.
Keilin: Mulla on just sellanen olo, että olen jumissa kotona, kun aamupäivällä ei ehdi minnekään pitemmälle ja iltapäivällä pitää olla kotona päiväunien takia! Eihän sitä toki aamupäivälläkään minnekään pitkälle tarvi mennä, mutta kun se rutiini puuttuu ja toisaalta ärsyttää lähteä puistoon, kun pitäis tulla vielä kotiin syömään ennen esikoisen hakemista (tai sitten riisua sen takia puistossa ja mennä sisälle syömään). Tänään oli ekaa kertaa villahaalaritkin syyshaalarin alla, joten tästä se pukemisrumba alkaa taas ihan täysillä. Huomasin myös, että rattaissa istuessa pitäis näköjään näillä säillä olla jo ralvirukkaset ja talvikengätkin. Pikkurinsessa oli muuten ihan lämmin, mutta kädet ja jalat kylmät (villalapaset kädessä ja syyskengät jalassa).
Meidän avoin päiväkotikin puistoineen muutti kauemmas meistä. En ymmärrä miten täällä voikin olla vain yksi ainoa kaupungin leikkipuisto! Ankea Vantaa!
Nyt häivyn valittamasta. Kohta alkaa rumba, kun saan välipalojen jälkeen pikkurinsessan nukkumaan ja yritän itse leävätä ja isompi pompottaa vähän väliä laittamaan pinnejä paremmin, pissalle, kakkalle jne. jne.
Mitenköhän tässä nyt on näin käynyt, että olen tällä tavalla kypsynyt taas:( Mieskin on muuten tällä viikolla yhden yön yli reissussa. Ei lohduta, että torstaina menen veljeni kanssa kaupungille syömään, kun saan ensin odottaa hermona täällä miestä sieltä reissusta kotiin, että pääsen lähtemään.
T: Ynis
En ole ehtinyt paneutua viikkiksen pinoon kunnolla. Pitää lukea kun on aikaa. Nytkään en ehdi enemmälti turista, kun pitää tehdä häähommia. Perjantaina on häät ja pitää vielä viimeistellä puhe, jonka vasta eilen keksin,e ttä pidän ja kirjoitin siis eilen... Ja muutakin hommaa on. Tämä päivä (siis nyt Onnin unien aika) ja huomisilta on aikaa. Sitten menen ke Ouluun ja iltasella siellä on muuta hommaa häihin liittyen ja sitten torstaina on jo hääjänskätys päällä. Hui, odotan kyllä innolla, jotenkin kiva kokeilla, mihin pystyn. Siis en meinaa, että juhlat on mun näytönpaikka mutta kun mä olen seremoniamestarina, aika paljon siis riippuu minusta ja tietty toisesta kaasosta ja b-manista, miten häät menee. Ja haluan tietty, että ne menee loistavasti.
Onni nukkui yönsä hyvin, minä en. Herätys oli kuitenkin jo klo 6. Poika torkahti vartiksi linja-autossa matkalla uintiin. En raaskinut valvottaa. Olikin sitten puheliaalla tuulella uimassa:) Ja nyt jo päikyillä ja oli helppo nukutus äsken.
Ilonaihe (ja nolotuksenkin?): Iloisena siis totesin tänään, kuinka hyvin Onni syö noita 1-3 vuotiaiden purkkiruokia. En tosiaan aio alkaa niitä syöttään mutta saa niistä vaihtelua meidän ykstoikkoiseen ruokavalioon (tai siis mun ykstoikkoisiin keitoksiin..) ja kun Onni tulee uimasta, siinä ei ole yleensä aikaa keitellä pottuja. Kuinka moni antaa noita ruokia lapselleen? Uteliaisuuttani kysyn vaan.
Oma unettomuus jatkuu. On niin ikäviä asioita mielessä (kuulin viikonloppuna), että huh. Ei mitään siis sairastelu- tai muuta yhtä ikävää kuin Enkelillä mutta kuitenkin. En kuitenkaan täällä halua siitä puhua, on sen verran läheisestä kyse. Se mietitytti koko yön ja viikonloppuna sama homma...
Nyt pitää oikeasti alkaa hommiin. Tuo Nightwishin uutinenkin oli kyllä järkytys, tai ainakin ylläri. Minä kun olen tykännyt siitä, HIMistä ja Rasmuksesta (teini, myönnä:D) niin tuli vähän outo olo.
T-P ja lumen peittämät maisemat ja O 1v ja pian 1kk
Leppis, hienostihan teillä hoitoura alkoi kun Kepa jäi ihmettelemään muiden touhuja.
Pikkujoulut 26.11 sopii mulle.
Lohduttavaa lukea Keilin, että meillä ei ole ainoa lyhyillä yöunilla elävä taapero.
Yhdet päikit, en tykänny silloin kun Lintsu aloitti ne. Tuntu että päivät oli paljon raskaampia ja pitempiä yhdellä lepohetkellä. Oli myös outoa lähtee aamupäivästä jo ulos, kun olin tottunu olemaan kotipöksyt päällä ja tukka sekasin himassa koko aamupäivän. Nyt kun on vaan yhdet päikit niin esikko tulee yleensä koulusta (eikä niin kovin hiljaa) kun Lintsu on nukkumassa, välillä herää siihen mökään (ei niin hyväntuulisena) ja se on ärsyttävää kun et saa enää uudelleen nukkumaan. Mieskin tykkäsi kaksista päikeistä, yleensä kun tuli töistä niin Lintsu oli toisilla unilla ja hänkin usein meni torkuille.
Eli jumissa kotona ollaan n. 12.30-15.00 että typy saa nukkua kunnon unet, rattaissa nukkuis sen puol-tuntia.
Enkelille voimia jaksaa.
Hilu
Kiukkuinen veeti laitettu päikkäreille ja kerkeen hieman koneella olemaan. Veetille otti viikonloppu todella voimille kun täällä oli miehen täti ja sen mies. Nyt on poitsu ihan väsynyt ja kiukkuinen.
Enkelille jaksamista ja voimia!
Kaikille kipeille lapsosille ja vanhemmille paranemissäteitä.
Kerppu: joo se siltamäen uimahalli näyttää olevan auki iltapäivisin 14 eteenpäin. Tosi huonot noi aukiolo ajat. Miks ei vois olla jo aikaisemmin auki.
Pikkujouluista. Mukana ollaan. Ollaanko jo joku päivä sovittu ja minne mentäisiin?
Nyt jotakin syömään kun saa rauhassa syödä.
Öttis ja Veeti
Kukkanen nukkuu ja minun olisi syytä pakata. Ääk. Meinaa paniikki iskeä, mutta se ei estä roikkumasta täällä.
Olen rakentanut meille esteradan. Makuuhuoneesta kittiöön on jätetty noin metrinen ura kävelyä varten. Sitä pilkuttavat 1 kpl kuulokkeita (johto radan poikki). Jäsenkortti. Kaksi sukkaa. Sulkismailan suoka. Kitarakotelot, vain osaksi edessä. Kierrätykseen meneviä vaatteita.
Eilen siivosin työmaalle pari nurkkaa muuttolaatikoita varten. Sieltä päästä puuttuu vielä 1. sähköt muualle kuin pattereihin 2. Maalit ja tapetit seinistä. 3. Vesi yläkerrasta. 4. Vessa
Että sellaista.
Viikon päästä menee napanuora poikki enkä pääse enää verkkoon, gulps. Voi viedä kuukauden ennenkuin saadaan yhteys takaisin.
Kukkuu
Enkelille voimaa ja jaksamista surun keskelle.
Leppikselle myötätuntoinen ajatus työhönmenoahdistukseen. Ei ole kivaa ei.
Piletti, sinäkö et osaa kirjoittaa?! Mietiskelin koko illan sitä mitä aos:lit. Vaikuttavaa tekstiä!
Kukkua kukkua
Käytiin aamulla terveyskeskuksessa, lääkäri katsoi Lillin putket ja keskimmäinen sai lähetteen Jorviin omiin suolistoperäisiin ongelmiinsa. Käytiin myös jumpassa ja kaupassa.
Gallup: Kehu omaa kännykkääsi! Itselläni on menossa vanha Nokian 5210 vaihtoon, tai siis se jää esikoiselle omaksi kännykäksi ja minä saan uuden :-). Olen ajatellut sellaista jossa on näppis, koska kirjoittelen kuitenkin tekstareita kahdella kielellä ja se ennakoiva tekstinsyöttö toimii vain yhdellä kielellä mikä on tolkuttoman ärsyttävää. Onko joku ??22-malli, sitä joku suositteli? Mitkä ominaisuudet on kännykässä kivoja?
Lilli otti eilen yhden ihan oikean askeleen ilman tukea! Ehkä Lillikin vielä joskus oppii kävelemään... Ikää nyt melkein 13 kuukautta. Lilli on varmaan ainut Levinreissaaja joka ei osaa vielä kävellä. Kontatkoon siellä sitten muitten perässä.
Enkelille *halaus*.
PiLe, kiitos infosta. Luulen kuitenkin ettei teoria päde omiin KoKiS-lapsiini, kummallekaan ei nimittäin kehittynyt liimakorvaa toistuvista tulehduksista huolimatta. Ja putkitus vei molemmilta korvatulehduskierteen kertaheitolla pois. Joten meillä tarinan roisto saattaisi olla korvan poikkeava rakenne? Tai jotain... Hämmästyttää kummastuttaa kuitenkin kovasti tuo, että jotkut lääkärit eivät ota asioita vakavissaan vaan määräävät vaan antibioottia, antibioottia, antibioottia...
Villakoiran ydin kuitenkin, että lapset ovat erilaisia. Luulen, että kertomasti yhteys allergioitten ja korvatulehduskierteen (liimakorvan?)välillä on olemassa, ja siinä olisi vaikkapa Tealle hyvä väitöskirjan aihe ;-).
Yöööks, söin pussillisen karkkia tuosta vaan kirjoitellessani. Ei olisi pitänyt.
Taidan mennä röhnöttämään sohvalle aamun lehden kanssa. Ja ratkaisemaan Sudokua...
T. Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥
Ahdistusta täälläkin :-( Jo useamman päivän olen tätä pyöritellyt mielessäni,miettinyt miksi ei jaksa ja verrannu pojan vauva-aikaan ja verrannu itseäni muihin äiteihin jotka tekevät vaikka mitä!!
Typy on hankalampi luonne kuin poika mutta luulen että paljon jaksamiseen vaikutti se että sillon mulla oli 2 hyvää ystävää joiden kanssa nähtii useamman kerran viikossa puistossa,muskarissa,kyläiltiin..Nyt ei ole ketään tässä lähellä.Ei sellasta jonka kanssa puistossa törisis tai pitkänä iltana kyläilis...kyllä se kummast helpottaa kun saa puhua kaikki asiat eikä vaan hautoa päässään!
Ja unet kun tyttö nukkuu omassa sängyssä,ap:llä ei ehi mihinkää ja ip:llä haetaa poika!!Mä oon jotenki tosi uupunu ja tympääntyny..tää tuleva pimeys vielä lisää ahdistusta ja kai se valvominen vielä painaa lisänä!!
Koti loputon savotta..Juu täältä löytyy.Mulle viihtysä koti on siisti koti eli en viihdy kotonakaan,tympii koko kämppä!En oikein tiedä miten tästä tass selviis ja sais ittesä toimimaan??!
Ynis:Ymmärrän hyvin että haluaist toiset päikit siihen ap:lle.Must ois kiva,jos mies kotona et seki häipys typyn unien aikaa..jotenki tarvii sen yksinäisyyden.
Simam:Tervetuloa reissusta kotiin :-)
Leppis:Miten on päivä menny tytöllä ja äitillä?
Enkeli:Halaus Hyvä että pääsette nyt kouvolaan,saat olla äitisi seurana.Joko tiedät millon lähette?Mäki kyllä nukahtamis lääkettä suosittelen sulle.
T-P:En erikoisemmin Nightwishista perusta mutta kyllä Tarjan potkut oli melkonen uutinen...Meni viimeyönä taas myöhäseks sen takia ku netissä pyörin ja sit oli pakko mennä se kirje lukemaan bändin sivuille..
Se puol1 onmaaginen luku.Aina jotain tapahtuu ja sillon vasta pääsen sänkyy..
Ajattelin illalla jumppaa yrittää jos vähän piristäs..
jatu
Jatu, jaksamisia! Jospa me joskus muutettais lähemmäks teitä.. :) Ois ihanaa! Mullakaan ei täs lähel sellasta hyvää ystävää, jonka kans vois puitossa käydä ja kyläillä. Välillä tympii puistoon meno..tänäänkin olin siel yksi, kun ne muut alueen äidit kerhossa ja kipeenä en sinne menny. Mennään sit Kouvolaan, kunhan mä tästä paranen ja sehän voi kestää. Mieskin viikon oli kuumeessa :-(
Yniäiselle myös voimia ja piristystä! Kyl se verottaa, ku on vaan yhdet unet, mut kyllä siihenkin varmaan tottuu..
Tuttis, mun isä sai vuosi sitten sairaalabakteerin, joka virtsassa ja ulosteessa ja veressä..pseudomonas joku... Ja kun mun isällä avannepussi, kaks katetria munuaisista ja kaks muuta avannepussia syövän tekemiin haavoihin, jotka vuotaa, niin hygieniasta huolehtiminen on ollut vaikeaa. Isäni vahvoissa lääkkeissä, saattoi kotona ollessa esim. nukahtaa seisovilteen, ni ei aina välttämättä muistanu laittaa katetria kiinni, jolloin virtsaa pääsi lattialle, matoille. Äitini oli hankkinu kaiken maailman desinfiointiaineet ja isälle muistilaput, et pese ja desinfioi kädet ja käsineitä käyttivät pusseja ja katetreja tyhjennellessä. Kuitenkin isäni unohteli ja nyt viimesin juttu oli, et tuli jotkut erilaiset katetrit, jotka falskasi, ni ei voinu Neaa enää pitkään aikaan ottaa mukaan Kouvolaan. Se kuiteski konttaa pitkin lattioita, vie kädet suuhun jne.. Niin nyt sitten äiti pesee ja desinfioi kaiken, et voidaan mennä. Kun isäni ei enää koskaan kotiin mene :' -(
Tänään isälleni vielä soitin, vaikka äiti eilen sanoi, et ei välttis jaksa jutella. Mut jaksoi hieman kuitenkin, sanoin miten rakastan ja kuinka ikävä jää ja isäni siihen, että samoin ja et eihän tälle mitään mahda...itketti taas niin. Onneksi toinen siskoni sai vapaata töistä ja menee huomenna äidin luo. Ai niin, Kuusankosken sairaala taas näyttää parhaat puolensa. Isälläni kamalat kivut, tunnin välein saa kipupiikin. Luvattiin kipupumppu, joka auttaisi paljon, mut anestesialääkäri lomalla viikon, kaksi sijaista on, jotka ei ymmärrä kipupumppujen päälle mitään. Eli isäni siis joutuu kärsimään ja odottamaan viikon kipupumppua..jos enää on elossa!!!! Kyllä suututtaa! Aina siel hoidettu päin mäntyä ja nyt ei edes kuolevalle saada järjestettyä kunnon lääkitystä. Mun mielestä nykyaikana ei tartte syöpäpotilaan enää kivuista kärsiä, kun tarvittavat keinot on kivun lievittämiseen. Äiti meinaa huomenna soittaa Kotkan sairaalaan, missä isääni hoidettu ja kysyä, et eikö tilanteelle oikeesti voi mitään. Isä unenkin läpi valittaa kipujaan..
Niin ja kahviakaan ei oo isälleni viety. Muut voi hakea kahvin, mut isäni ei pääse ylös, ni kahvia ei saa. Äiti sano asiasta, vastaus: kiire. Sanoi toiselle hoitajalle, vastaus: meil todella katastrofaalisia nää iltapäivät, myö YRITETÄÄN muistaa. Mun mielestä kovin asiatonta tollanen. Olkoon kiire, mut sitä ei omaisille pidä toitottaa ja kahvin viemiseen menee ehkä minuutti!
Nea varmaan kohta heräilee, 2 tuntia nukkunut.
Leppis, voimia! Kyllä se varmaan pian alkaa helpottaa, vaikka ymmärränkin pahan mielen!
Pitää lopetella, moi!
Enkeli1 ja Nea
ja tämä vasta alkua!En tykkää!!
Ei meinattu tarhasta päästä pois ku typy heitteli hanskoja ja aina piti pysähtyy ne laittamaa!!Vähä liian kylmä ilman käsineitä painella!!
Enkeli:Kyllä suututtaa taas tuo kuusaan " hoito" .Toi on niin törkeetä!Kurjaa että äitisi joutuu tässä tilanteessa vielä perusasioista taistelemaan :-( toivottavasti Kotkasta saisi apua..
Ei anna neiti jatkaa!
jatu
Piti vain heti Ankkikselle muistuttaa, ettei meilläkään kävellä (kukaan ei varmaan muistanutkaan ;)). Juuri mietin yksi päivä,että kaikki Leville tulevat osaavatkin kävellä, mutta Antsa ei. Joten siinä mielessä ei kiirettä...
Palaan ehkä illemmalla!
SaMarin
Jostain syystä Nea unissaan äänteli koko yön ja siihen aina heräsin. Nukahtaminen oli vaikeaa, kun aina pyöri suru mielessä ja juuri kun nukahti, taas kuului ääni. Ei kiva yö. Nyt tyttö vielä nukkuu. Itse en enää viitsinyt edes yrittää, niin paha on olla.
Eilen tuli itkettyä paljon. Juteltiin äidin kanssa pitkään puhelimessa. Voisinpa olla äidin luona. Isäni ei pääse enää kotiin ja nyt äiti sitten vie matot pesulaan ja desinfioi kaikki paikat bakteerin jäljiltä. Tuntuu niin lopulliselta, kurkkua kuristaa.. Mutta me voidaan sitten Nean kanssa mennä sinne. Ja siskonikin olivat luvanneet mennä heti, kun tilanne vaatii.
Mies lähtee töihin. Mietin, et miten jaksan olla kaksin Nean kanssa. Koko ajan itkettää. Sit on tää kurja flunssa tuloillaan, ei voida kyläillä, eikä mennä kerhoihin. Tuun varmaan hulluksi. Kunpa tää ei kestäis kauan.
Paranemiset Antsalle, voi pientä! Ja muillekin!
Nyt ei muuta.
Enkeli1 ja Nea