Miten tapahtuu isyyden tunnustaminen?

Kutsussa oli meille varattu aika tunnustamistilaisuuteen.

Menimme paikalle yhdessä, lastenvalvoja kysyi kauanko ollaan asuttu yhdessä ja sitten tulosti paljon kaavakkeita joita sitten allekirjoiteltiin (huoltajuussopimukset ym..) Ja se siitä.

Mekin oltiin kuultu joitain kauhutarinoita, mutta paljon se varmaan riippuu henkilöstä siellä pöydän takana. Meillä sosiaalitäti oli todella asiallinen ja rento=) Ja varmaakin vaikuttaa myös hieman se onko seurustellut vuosia vai viikkoja..



Jännä.

..ja se kutsu tuli n. pari viikkoa vauvojen syntymän jälkeen..

J.

Tuo kuulustelu on ilmeisesti luonteeltaan erilainen eri paikoissa. Mieheni on eri paikkakunnalla töissä viikot&virka-ajat joten itse kävin paikkakuntamme lastenvalvojalla täyttämässä paperit josta ne lähetettiin mieheni työpaikkakuntaan. Täällä se oli lähinnä muodollinen tilaisuus, mutta kun mieheni oli työpaikkakunnan viranomaisen luona niin siellä olikin eri meininki ja kuulustelu sen mukaista, kuulusteli minutkin puhelimessa, että olenko nyt ihan varma avomieheni isyydestä vaikka olinkin jo allekirjoittanut paperit. No, tuollaiset täytyy ottaa vaan rennosti, että kukin tyylillään. Raha-asioistakin olisi halunnut keskustella, vaikka samaa talouttahan tässä oikeasti ollaan vaikka avokki joutuukin olemaan tällä hetkellä muualla töissä. Ja hyvä, ettei lähettänyt dna-testiinkin, vaikka isyys olikin meille kahdelle ihan selvä. Kaikkea sitä joutuu kestämään kun ei ole minua vihille vienyt ;-)

ja aikaa varatessa kysyttiin kuinka kauan ollaan asuttu yhdessä ja tuleeko yhteishuoltajuus. Yhteishuoltajuussopimuspaperi ja isyyden tunnustamispaperi oli kirjoiteltu valmiiksi ja näköjään tiedot yhdessä asumisesta saavat kyllä jostain, koska sanoin vahingossa väärän vuosiluvun puhelimessa ja papereissa se oli kuitenkin korjattu oikeaksi.



Se, mitä siellä lastenvalvojalla kysellään, riippuu kyllä ihan lastenvalvojasta. Itse olimme valmistautunut henkisesti melko henkilökohtaisiin kysymyksiin kuten olenko aivan varma, että avomieheni on lapseni isä vai olisiko muitakin " ehdokkaita" ja onko isäksi " ehdotettu" nyt aivan varma, että lapsi on hänen omansa. Tämä siksi kun tuttavapariskunnalta oli näitä kysymyksiä kyselty. Mieheni kyllä sanoi jo ennen tilaisuutta, että hän kyllä hermostuu jos kovin henkilökohtaisuuksiin mennään mutta pelko oli turhaa. Meiltä ei kyselty yhtikäs mitään. Paperit olivat allekirjoittamista vaille valmiit ja lastenvalvoja vain selitti mitä yhteishuoltosopimus ja isyyden tunnustaminen tarkoittavat ( siis lähinnä nämä juridiset kysymykset).



Nimet laitettiin vaan paperiin ja lähdettiin pois. Näin siis meillä mutta tosiaan näitä " kauhutarinoitakin" on joten ehkä voisi etukäteen hieman henkisesti valmistautua tunkeileviin kysymyksiin. Sitä kun ei tiedä minkälainen lastenvalvoja omalle kohdalle osuu.

kysyi että kiellänkö minä isän isyyden ja isältä kysyttiin myönnätkö olevasi tämän isä tms.

Ei paljon kummempaa, sekin mielestäni kuitenkin turhaa, kun jo toinen lapsi kuitenkin

Jossa pyydettiin soittamaan lastenvalvojalle ja varaamaan aika isyydentunnustukseen.



Itse olin myös kuullut sukulaisilta kauhutarinoita, jotka saivat lapsen pari kuukautta aiemmin, eri kaupungissa kuitenkin. Että mitä kaikkea lastenvalvoja oli udellut, että oliko mies varmasti lapsen isä jne. Olivat kuulemma tarkkaan kysyneet että milloin lapsi oli laitettu alulle.(minusta aika järkyttävää)



Meillä kuitenkin tunnustus meni todella nopeasti ja hyvin. Soitin siis lastenvalvojalle joka puhelimessa kysyi vain että kuinka pitkään ollaan mieheni kanssa seurusteltu ja kuinka pitkään ollaan asuttu yhdessä. Sitten sovittiin vain aika papereiden allekirjoitusta varten ei muuta. Me ollaan kuitenkin miehen kanssa oltu yhdessä vasta vajaa kaksi vuotta joten ajateltiin että nehän kyselee varmaan kaikki asiat tosi tarkkaan.



Kun menimme lastenvalvojalle niin siellä meillä meni korkeintaan 10 minuuttia. Eli luimme ja allekirjoitimme vain kaikki tavittavat paperit. Ei muuta. Lastenvalvoja ei kysellyt mitään. Toivotti vain hyvää jatkoa pikkuisen kanssa:)



Olimme aika yllättyneitä sillä niin paljon olimme niitä huonoja kokemuksia isyydentunnustamisesta kuulleet.



Kaikkihan riippuu ihan paikkakunnasta että mitä kaikkea avoliitossa olevilta udellaan.



t.maikki

sitten vaan varattiin lastenvalvojalle aika, jossa mies kysy, et onko lapsen isä varmasti lapsen isä ja olenko minä ollu muiden miesten kanssa, sillon kun tyttö sai alkunsa. Sitten allekirjotettiin paperit ja se oli siinä.. Mutta aina kaikki riippuu paikkakunnasta ja sossusta ja kaikesta muusta..:) Ei kannata pelätä, hyvin se menee... Ite jännitin sitä kauheasti ja loppujenlopuksi oli ihan helppo juttu..:)



Iida-Ilona

Meillä on yhteistä taivalta takana jo 6 1/2 vuotta, joten toivottavasti vältytään inhottavilta kysymyksiltä...