Keskustelemaan hoidoissa kävijät ja/tai adoptiota harkitsevat? :)
Olisi mukava keskustella täällä muiden kanssa ja kertoa aina mitä kuuluu.. Voisitte ensimmäisessä viestissä kertoa taustoistanne jotain ja mikä on tilanne nyt?
Ap: 25v nainen, mies 30v, avoliitossa. Lopetin e-pillerien syömisen runsaat 2 v sitten kun menimme kihloihin. Tiesimme tekijän, joka aiheuttaa minulle lapsettomuutta joten vajaan vuoden yrityksen jälkeen saimme Clomit.
Ensimmäinen vuosi meni Clomeilla + luomusti. Odoteltiin lähetteen etenemistä julkiselle puolelle.
Tehtiin kaksi IUI-hoitoa, mutta ei tärppiä. Siirryttiin IVF-jonoon ja jonossa oleminen pitkittyi, kun halusimme pitää vähän taukoa yrittämisestä. Heinäkuussa 2013 luomu-ihme plussa, joka vaihtui heti varhaiseen keskenmenoon.
Nyt on tilanne se, että soitan ivf-hoitajalle kun seuraavat kuukautiset alkaa jos voisi varata meille aikaa. Lupailtiin, että päästäisiin vuoden loppuun mennessä halutessa kokeilemaan hoitoa, mutta varma en ole.
Keväämmällä olisi tarkoitus myös kysyä adoptioneuvonnasta..
Kommentit (3)
Siis olin töissä toisella paikkakunnalla jossa myös asuin :) Ei siis niin, että sitä lasta pitäisi yrittää tehdä niin ettei ehtisi käydä töissä.
Olen 32-vuotias ja mieheni 30-vuotias. Lasta olemme yrittäneet keväästä 2012 eli 1,5 vuotta. Itse kävin jo keväällä tutkimuksissa ja minusta ei ainakaan silloin löytynyt mitään syytä lapsettomuuteen. Toki silloin tutkittiin vain muutama juttu (kilpirauhanen, maitohormoni) ja ultrattiin munasarjat.
Mieheni kävi tutkimuksissa vasta nyt syksyllä ja selvisi, että hänellä on siittöitä huomattavasti vähemmän kuin normaalisti pitäisi olla. Tänään kävimme ensikäynnillä lääkärin luona ja aloitetaan nyt sitten tarkemmat tutkimukset. Minulla on vielä hieman epäsäännöllinen kierto, joten sekään ei tilannetta helpota ja minun kohdallani lähdetään selvittämään nyt ensin sitä (tapahtuuko munasolun irtoaminen jne.)
Jotenkin vain tuntuu, ettei jaksaisi enää odottaa yhtään ylimääräistä. Olisi tehnyt mieli vain lätkäistä rahaa tiskiin ja sanoa, että tehkää kaikki heti..maksoi mitä maksoi. Tietysti tiedän, että ensin on tehtävä tutkimukset, jotta voidaan asioissa edetä, mutta sellainen fiilis vain tuli. Täytyy toivoa, että asiat etenisivät kuitenkin tässä mahdollisimman pian.
Olen 38-vuotias, ei lapsia ennestään. Yritystä takana reilu vuosi, raskauden alkuvaiheen keskenmeno viime kesäkuussa. Aika nopeasti tulin kyllä raskaaksi, koska olin arkipäivät töissä yrityksen alusta n. 6kk, joten seksiä on harrastettu tuona aikoina vain viikonloppuisin.
Mihinkään kovin rankkoihin hoitoihin en halua lähteä, mutta ovistestit olen hommannut lähinnä selvittääkseni ovuloinko enää ollenkaan. Kuukautiset tulevat kyllä säännöllisesti. Hormonaalista ehkäisyä en ole käyttänyt 10 vuoteen kohonneen veritulppariskin takia.
Ensimmäinen adoptioneuvonta meillä on lähitulevaisuudessa edessä. Adoptiosta en ole vielä varma, koska vaatimukset tuntuvat lähes mahdottomilta. Johonkin maahan pitää olla varallisuutta muistaakseni 80 000 USD, joissain tulee ikä vastaan, joissain avioliiton kesto (ollaan oltu naimisissa vasta reilu vuosi), ilmeisesti omistusasunto olisi hyvä olla, jossain pitää muuttaa adoptiomaahan vähintään puoleksi vuodeksi ja voi olla että kohonneesta verenpaineestani tulee ongelmia myös ja jo ekalla soitolla varoitettiin, että adoptiolapset ovat hankalia erityislapsia.
Olen myös tavallaan jo hyväksynyt lapsettomuuden. Onneksi ympärilläni on paljon samassa tilanteessa olevia naisia, joten ymmärrän että meilläkin on ihan kiva elämä. Tein itse joskus periaatepäätöksen, etten hanki lapsia ellen ole vakituisessa parisuhteessa ja mielellään naimisissa, joten nyt lupaus tavallaan kostautuu koska pääsin naimisiin vasta vanhempana. Toisaalta en juuri ajatellut lapsia ennen kuin olin nykyisessä parisuhteessani.