Lapsettomuuden kokemukset

Hei!



Ihanaa, että tällainen ryhmä löytyi, täältä löytyy varmasti vertaistukea. Itse odotan tällä hetkellä ensimmäistä lasta, olen jo raskausviikolla 31.



Ensi kuussa tulee kolme vuotta siitä, kun jätimme ehkäisyn pois. Yrityksistä huolimatta lasta ei kuulunut, joten hakeuduimme hoitoihin. Meidän tapauksessa hoidot auttoivat ja lapsemme on saanut alkunsa inseminaatiolla. Olemme olleet odotuksesta todella onnellisia ja iloisia ja tunnen itseni etuoikeutetuksí. Lapsettomuus oli meille molemmille todella kova paikka ja itkimme sen takia monet itkut. Myös raskauden aikana lapsettomuuden kokemukset ovat nousseet välillä kipeinä mieleen. Viimeksi eilen, kun kävimme katsomassa mieheni veljelle syntynyttä lasta. He saivat lapsen heti ensi yrittämällä ja muillekin mieheni lapsuuden perheestä vauvojen saaminen on itsestäänselvää. He ovatkin tietämättään pahoittaneet mieleni monta kertaa utelemalla ja vihjailemalla vauvasta, heille ei ole todennäköisesti tullut mieleenkään, että emme yrityksistä huolimatta saa lasta. He ovat ajatelleet, että emme ole vielä edes yrittäneet. Lapsettomuuden kokemuksista ja hoidoistamme tietää vain mieheni avovaimo (sama, jonka vauvaa kävimme katsomassa), ja hän on osannut kuunnella ja sanoa oikea sanat, vaikka heille lapsen saanti olikin hyvin helppoa. Muille en ole asiasta pystynyt kertomaan. Vaikka olen mieheni veljen ja hänen avovaimonsa puolesta tosi iloinen, niin jotenkin eilen nousi taas pintaan lapsettomuuden kokemukset, koska kaikille muille vauvat ovat itsestään selvyys. Itkin koko loppupäivän kotona, koska muistin taas miltä tuntuu olla lapseton muiden äitien joukossa. En tiedä, miten olisin selvinnyt, jos mahassani ei olisi potkinut esikoistamme. Lapsettomuus oli ainakin minulle, niin kova paikka, että se seuraa minua varmasti loppuelämäni. Olisi kiva kuulla teidän muiden kokemuksia siitä helpottaako lapsettomuuden kokemukset, vai nouseeko tunteet välillä pintaan, vaikka sylissä olisikin jo oma lapsi. Entä oletteko kertoneet avoimesti, jos lapsenne on saanut alkunsa hoidoilla. Itse odotan jo kovasti sitä, että saan pikkuisemme syliin, tie isäksi ja äidiksi on ollut meille hyvin pitkä ja raskas. Tsemmpiä kaikille lapsettomuudesta kärsiville, jos sitä ei ole koskaan kokenut, niin lapsettomuuden tuskaa voi olla vaikea ymmärtää.