2-vuotias ei suostu kävelemään ulkona...

Ja sitä kesti kauan, ei auttanut mikään. Sit lähempänä 3v poika alkoi vähän paremmin kävelemään, tais johtua kans siitä että tuli kevät ja oli vähemmän päällä. Nyt taas kävelemisen kanssa ongelmia, on nyt 3,5v. Mut nut mä saan sen houkuteltua kuitenkin mukaan, esim jos se vaikka sattuis näkemään vähän matkan päässä vaikka traktorin tai muuta poikaa kiinnostavaa. Joskus pyydän poikaa jäämään istumaan paikoilleen ja sanon että tuun hakemaan sen kohta, tässä vaiheessa se sit viimeistään tulee mukaan, mut poika onkin jo sen 3.5v joten sille voikin sanoa vähän eritavalla kuin 2veelle.



Mut meidän poika taitaa vaan olla laiska kävelemään, puistoissa ja metsässä se kävelis ja juoksis vaikka kuinka ;D

ei poika ole oikeestaan sen jälkeen kun lunta on maahan tullut suostunut kävelemään kuin muutaman askeleen. Sanoo : lumi pois.

Ja jos kävelee, etsii koko ajan missä olis näkyvissä hiekkaa tai asfalttia ja kävelee sitten siellä... Hmmm, eikö lapset yleensä tykkää lumesta ??? No meillä ei tykätä. Ja poika on 1,7v.



Niin ja hiekkalaatikkoleluja pitää pitää mukana tuolla lumessa. Siis lapiota ja ämpäriä, ihan niinkuin kesällä =)

Ensin kieltäytyi pankin ovella astumasta jalallaan ovesta ulos, mutta sitten kadulla näkyi niin monta auratraktoria yhtä aikaa, että oikein juostiin vähän matkaa, eikä lumi haitannut yhtään...

Ja sitten taas pakki päälle sen jälkeen. Eikä askeltakaan kahteen päivään. eli jotain uhmaa tää on. Seisaallaan ja kyykyllään kyllä leikkii traktorillaan lumessa, mutta ei askeltakaan.

Olen kokeillut sitäkin, että jätän hänet ulos viiden metrin päähän ja sanon, että äitillä on niin paljon kantamista ettei äiti voi vielä sinuakin kantaa, jätän kotioven auki ja menen itse odottamaan sisään. Ei tule. Puoli tuntia saattaa seistä paikallaan. Sitten istuin kynnyksellä ja houkuttelin hänen mielikirjoillaan ja leikin lempileluillaan, otti aina muutaman askeleen kohti kun niin kovasti kiinnosti, naureskelikin, ja muisti sitten ettei sopinutkaan antaa periksi ja peruutti äkkiä takaisin. Eikä lopulta tullut. Eli minä kannoin sisään, taas kerran. Pitääkö mun joskus seistä vaikka kaksi tuntia odottamassa, vai annanko suosiolla periksi kokonaan ja kannan aina niin kaikilla säilyy hermot - ja saan kantaa loppuelämäni?

kesällä tykkäsi kovastikin olla ulkona, mutta nyt syksyn ja talven tultua kiinnostus lopahti :( Omalla pihalla viihtyy hetken, sitten haluaa sisälle. Nyt kyllä olen yhden keinon keksinyt vahingossa miten haluaa kävellä: nimittäin tyttö haluaa työnnellä omia rattaitaan :) Ja muutenkin kaikki mitä voi vetää perässään tai työnnellä, kiinnostaa. Ja onhan tuolla ulkona aika ankeaa tähän vuoden aikaan: maa jäässä eikä ainakaan täällä etelässä luntakaan :( Vaikka tyttö hangoittelee vastaan niin silti ollaan sekä aamusta ja iltapäivästä ulkona, sillä tämä mamma haluaa ulos neljän seinän sisältä ;-D

Hih, ihan kävi hymyilyttämään ;D Tuollaista meilläkin oli aikanaan, mutta nyt tuo 2v9kk jo kävellä posottelee jo pitkiäkin matkoja! Se vaati vain aikaa, kärsivällisyyttä ja himppusen houkuttimia ;)

Eli ei 2v aikoinaan lyönyt kokonaan hanoja kiinni, mutta esim. autolta kotiin jaksoi vaan puoleen väliin ja sitten alkoi kiukuttelu kun halusi että kannetaan loppumatkan (no matka ehkä oli jokusen kymmentä metriä...). Meillä usein kannoin sitten vauvaa ja tätä 2v yhtäaikaa tai vuoronperään (riippuen oliko vielä ostoksia). Joskus tosin sain tarpeekseni ja laitoin pojan kävelemään (käveli kyllä, sillä ei ollut pahin jääräpää- mutta kyllä sitten itki ja mankui). No aikanaan kun kasvoi, niin kyllä alkoi kävellä jo paremmin, eikä mitään ihmeempiä taistojen tahtoa tarvinnut käydä. Muutamalla houkuttimella isompana sitten homma onnistui.