Sekundaarinen lapsettomuus ja anopin kommentit

...ketkä katsovat asiakseen kommentoida ja neuvoa toisia lasten tekemisessä. Minusta kun tuo asia ei ole tekemistä ja jos olisikin, niin tekijän oma asia. Ajattelemattomia on joka paikassa ja tökeröimpiä ovat ne, ketkä painostavat niitä, kelle lapsen saaminen on todellakin kaikkea muuta kuin helppoa.



Mun appiukko on pahin törkyturpa. Tuskin olin synnytyksestä selvinnyt, kun alkoi on tiukata, koska sitä seuraava laitetaan tulemaan. Mies ei ole kertonut vanhemmilleen, miten vaikea taival meillä on ollut tämän ainokaisen saamisessa, eivät kuulemma kuitenkaan ymmärrä. Nykyisin annan samalla mitalla takaisin apelle, saatan sanoa vaikka että tuu itse tekemään, sullahan tuo tuntuu luonnistuvan... Jotenkin tässä on itse jo niin parkkiintunut noihin uteluihin ja typeryyksiin, etten enää jaksa edes mieltäni pahottaa. Ja ukko on siirtynyt seuraavaan uhriin, meidän lapsen kummitätiin, kellä on myöskin vaikea tulla raskaaksi. Viimeksi äijä alkoi kahvipöydässä lapsen synttäreillä hiillostaa. Ois tehny mieli sanoa, että nyt turpa tukkoon, et tiiä kelle puhut ja mitä. Jälkikäteen sain sanotuksi, että antaisit ihmisten olla rauhassa, niin toinen kuvitteli olleensa kannustava! Jumankekka, mitenköhän se lapsetonta kannustaa, kun joutuu kuulemaan moisia kommentteja...

Minulla on jo lapsia ja nykyisella miehellanikin on lapsia entisesta liitostaan. Olemme olleet naimisissa yli 2 vuotta ja tana aikana olen tullut raskaaksi kerran ja sekin keskeytyi heti alussa:( aitini mielesta minulle ei edes ole hyvaksi enaan saada yhtaan lasta kun pikkuvelejeni on nyt saanut ensimmaisensa vaimonsa kanssa ja aitini hoivaa tata pikkuista enemman kuin koskaan minun lapsiani. sanoi aikoinaan etta lapset saa tulla yoksi heille kun osaavat itse kertoa mita tahtovat ja menenvat itse vessaan, no pikkuinen meni sitten yokylaan vajaa 5kuukautisena meidan aidin luo ja viela silloin kun me olimme ulkomailta tulleet suomeen lomalle. Minun lapsenikin huomasivat etta mummua kiinnostaa enemman uusi vauva kuin he ja halusivat lahtea pois mokilta... Julmaa myos lapsia kohtaan. Niin ja mieheni sanoi juuri aidilleni puhelimessa etta ihan sama enaan mita han sanoo, mutta me menemme hoitoihin nyt seuraavaksi ja jos luoja meille sen suo meille viela tulee lapsia.Emme enaan valita muiden loukkavista ja ajattelemattomista kommenteista vaan elamme yhdessa kaikille lapsillemme jopa pikkuiselle enkelillemme. Monet eivat vain osaa ajatelle milta heidan kommentit kuulostaa meidan vauvaa haaveilevien korvissa, yhtalailla me olemme lapsettomia vaikka se olisi joskus onnistunut, mutta sitten tuleekin jotain mika estaa sen tapahtumasta uudestaan...minulle tehtiin viikko sitten leikkaus jossa pelastettiin kohtuni repeamiselta, kiinnikkeita niin etta kohtu oli kiinni vatsapeitteissa ja lahella repeamista, nyt se on korjattu, mutta mahdollisuus on haviavan pieni saada raskautta alkamaan ilman hoitoja...nyt odotamme tapaamisaikaa laakarille ja sitten alkaa hoidot... Kaikille voimia ja onnea jokaiselle paivalle!

Meille tulee myös "painostusta" minun vanhempien puolelta. Molemmille olemme ihan avoimesti kertoneet, että lasta ei ihan noin vain tulekaan (minulla ongelmia kierron ja munasolujen kypsymisen kanssa), mutta silti..

Varsinkin oma isäni painostaa asiassa jatkuvasti, jos en vaikka juo viiniä ruuan kanssa, olen heti kuulemma raskaana. Välillä tekisi mieli huutaa takaisin, että olisinkin!!

Äidilläni on taas kaikki toivo siirtynyt jo isoveljeni ja hänen vaimonsa suhteen:( Aina saa kuulla kumpikohan meistä ehtii tehdä lapsen ensin. Isoveli vaimonsa kanssa aloittaa kuulemma yrittämisen keväällä, kun vaimo saa opiskelunsa päätökseen. Onnea vaan ihan vitusti heille, mutta eipä ole ihan sellainen olo, että sitä odotusta pystyn onnellisena seuraamaan.



Välillä vaan niin ihmetyttää miten yksi raskaus voi alkaa kaksi viikkoa pillereiden syömisen lopettamisen jälkeen, ja toista on yritetty jo toista vuotta..Luonto on niin ihmeellinen.

Itse oon parikymppinen ja yrittänyt vuoden lasta, ollaan seurusteltu miehen kaa reilu kaks vuotta. Moni ei tiedä et lasta yritetään, mutta toki on kaikilla oletus että saadaan lapsi ennen miehen veljeä(seurustellut alle vuoden, mutta viis vuotta vanhempi kuin mieheni, ja hänen tyttöystävä minua kymmenen vuotta vanhempi). Nyt kun kuulin, että alkavat yrittää lasta niin ärsytyksen määrä on suuri. Toki olisi luonnollista, että kolmekymppinen nainen saisi ennen parikymppistä naista lapsen, mutta kun ite on yrittänyt ja muutkin toivonut niin ei ole kovin kiva katsella sitten jos nyt toisen maha alkaa kasvaan, ja ite vielä yrittää.

Aikuisten lasten vanhempien sekaantuminen lastensa lastenhankintaa ja niiden kommentoiminen lapsilleen ja usein etenkin lasten puolisoille on usein aika painostavia, vaikka kai usein takana hyviä ajatuksia. Usein myös yksityinen/yhteinen- raja on häilyvä pariskuntien kesken ja hienotunteisuussyistä, ainakin meidän perheessä, on parempi pitää yrittämiset ihan vaan omana tietona. Jännityksellä odotan, että mitenköhän anopin pasmat menee sekaisin ja alkaa tahattomat sammakot tippua suusta, kun näyttää siltä, että klinikkahoidot auttoivat meitä nopemmin, kun hänen esikoistaan....