Lapsen erityispiirteitä vai erityislapsen piirteitä?
Lapseni on 2v6kk. Hän on ollut aina herkästi ja rankasti mielensä pahoittava lapsi, puheenkehitys oli myöhässä, mutta nyt hän puhuu jo hyvin. Yksi asia on kuitenkin ylitse muiden, jota olen lapseni kohdalla miettinyt kovasti, ja joka mieltä vaivaa.
Se on (aikuisten mielestä) eriskummallinen lian ja " eritteiden" kammo/pelko. Lapsi on nuhassa ollessaan esim. kauhuissaan omasta räästään, ja melkein panikoi, kun sitä tulee nenästä ja jää esim. poskelle. Inhoaa ja pelkää omaa räkäänsä, ei halua kuulla puhuttavankaan niistämisestä. Samoin on pissan/kakan kanssa, pottailukaan ei onnistu, koska inhoaa omaa pissaansa (jos sitä valuu yhtään vaipasta ohi, on myös todella itkuinen). Jos ruokaa tippuu vaatteille, haluaa heti pyyhittävän pois, koska se inhottaa häntä (eivätkö lapset yleensä suhtaudu likaan välinpitämättömästi?) ja varsinkin jos VETTÄ menee paidalle vähänkin, on se myös lapsesta kamalan inhottava juttu. Huomaa lisäksi pienetkin likatahrat missä muualla vain, ja huomauttaa niistä aina. Eniten kuitenkin arkea hankaloittaa se että kaikki lika ja sotta sekä tosiaan omat " eritteet" inhottavat häntä. En ole koskaan kuullut muiden lasten valittelevan ja itkeskelevän tälläisestä.
Onko tämä joku supertyypillinen erityslapseen piirre vai olenko minä ITSE liian tarkka huomiossani ja eritysavun tarpeessa?
Kommentit (8)
mutta on varsinainen hygis kuitenkin. Olen aina luullut, että pikkulapset ovat välinpitämättömiä lian ja sotkun suhteen, mutta meidän pojasta esim. ruoan tippuminen vaatteille tai erityisesti paljaalle iholle on varsin epämiellyttävää ja vaatii, että se heti pyyhitään pois. Tuo piirre oli varsinkin aikaisemmin korostuneempi, nyt vähän vanhempana se on lieventynyt. Myös meidän poika inhoaa räkää ja jähmettyy paikoilleen, jos sitä jää esim. hänen poskelleen. Pissan ja kakan suhteen ei ole koskaan ollut tarkka (toisaalta ei meillä kyllä pottailutkaan onnistu).
Ikää meidän pikku-hygieenikolla olla 2 v 10 kk.
Oma poikani (2v7kk) on noin kuukauden verran ollut tosi tarkka kaikesta sotkuun viittaavasta. Nenä pitää niistää heti eikä kohta, pöntössä ei saa olla paperia, sillä siinä on kakkaa, kävelytiellä oleva kuivunut lehti on kakkaa, ja se täytyy kiertää kaukaa sekä ruoka on likaista silloin kun pasta tai perunat ovat kastikkeessa. Poikani opettelee parhaillaan kuivaksi pienin askelin.
Minusta tuntuu, että kaikilla tuntemillani lapsilla on ollut vähän samantyyppinen vaihe, nimenomaan kuivaksi opeteltaessa. En tiedä, onko tällä mitään tieteellistä perustaa, mutta tämä on oma havaintoni.
... aivan samankaltaiselta käytökseltä kuin meidän naapurin tytöllä! Häntä tosin olen (jokseenkin huvittuneena) pitänyt kyllä aivan normaalina lapsena! Toiset nyt vouhkaa yhdestä asiasta ja toiset toisesta. Meidän likoille on aivan yksi ja sama vaikka naama on soseen peitossa ja rinnuksilla kolmen päivän eväät. Naapurin likka taas pyytää (hyvin lady-like-eleellä ja hienostelevasti) pyyhkimään sormenpäänsä, koska olettaa, että siinä voisi olla pullanmurunen...
Itse siis parhaiten osaat sanoa, onko lapsesi käytös osa hänen persoonallisuuttaan vai onko kyse jotain vakavammasta, näin uskon. Kysy varmuuden vuoksi neuvolasta seuraavan kerran kun siellä käytte. Eihän se ota, jos ei annakaan...
mutta en enää muista, missä iässä. Minusta siitä on jo ainakin puoli vuotta aikaa. No, joka tapauksessa luin juuri äsken kirjastossa yhtä lapsipsykologian kirjaa, jossa todettiin, että potalle oppimisen aikoihin monella lapsella on tietynlainen pakkoneuroottinen kausi eli ollaan ylisiistejä ja se on kehitykseen kuuluvaa.
Ei kuulosta kovinkaan pahalta jutulta. Epäilen kuten muutkin täällä, että on kehitysvaihe vain. Meidän poika 1v9kk ei voi ulkona jatkaa leikkejä, jos hansikkaiden pintaan on tullut hiekkaa :) Äidin on heti pyyhittävä pois.
RÄKÄÄ TULEE, huutaa esikoinen nuhassaan.
TUO PAPERIA, MAITO KAATUI, PYYHIIIIIII!!!!!!, karjuu kaveri ruokapöydässä.
Kuopus menee pois tolaltaan, jos iltapesulla yökki kastuu vähän rinnuksilta. Housut pitäisi vaihtaa jos ruokailussa menee tippa maitoa päälle. Lisäksi tyyppi yökkää jos oma kakkavaippa on alle puolen metrin päässä kun vaihdetaan ja pestään.
Olen tulkinnut, että pottailuvaiheen aikana tulee myös yleinen siisteysherkkyys, joka koskee erityisesti eritteitä ja ruokailua.
Toisaalta, olen itse järjestyksen ihminen (mutten HYSTEERINEN fanaatikko). Liekö opittuakin ;)
Meillä taapero & leikki-ikäinen sietävät kyllä sekasortoa ja lojuvia tavaroita, mutta jotenkin omasta itsestä tulevat sotkut eivät ole ollenkaan kivoja.
En siis ihmettele ollenkaan moista.
Vaihtaa mm. housut, jos on pisulla käynnin jälkeen tullut ravistaneeksi huonosti ja housuihin menee yksikin pisara. Ei yhtään tykkää, jos kädet jäävät pesun jälkeen kosteiksi, pitää kuivata tosi tarkkaan. Inhoaa hiekkaisia käsiä, haluaa putsata hiekan pois. Parkuu yöllä kovaan ääneen ja vaatii niistämistä HETI, jos nenä vuotaa. Olen pitänyt tätä lähinnä luontaisena siisteyden haluna. Poika on muutenkin pikkutarkka - ja ehdottomasti myös hyvässä: napittaa pienetkin napit, käsittelee mm. neuloja tosi taitavasti, kirjoittaa kirjaimia jo varsin hyvin.
Kun nyt rupesin tätä oikein miettimään, täytyy kyllä sanoa että kuopuskin (2 v 2 kk) vaatii heti niistämistä, jos nenä vuotaa. Haluaa että kädet pyyhitään tai pestään vaikka kesken ruokailun, jos sottaantuvat. Minusta tällainen ei ole huolestuttavaa, oikeastaan päinvastoin. Enkä ole ajatellut asiaa niin, että se olisi jotain erityistä eritteiden inhoa - ja sitäpaitsi jonkinasteiden eritteiden ja lian inho lienee jopa tarpeellista, jotta lapsi oppii yleistä siisteyttä.
Tietenkin kaikessa voi mennä liiallisuuksiin. Olet varmasti itse paras oman lapsesi tuntija; jos huolestuttaa, voit vaikka kysäistä asiasta kun seuraavan kerran käytte neuvolassa.