Perheellisten hoitorumba!
Taas täällä huhuilen, jotta olisiko samaan veneeseen hyppääjiä... Meillä on kolme lasta ja nyt olemme lähteneet vielä kerran klinikan ovia kolkuttelemaan. Vähän on kovat piipussa kun kaksi alkiota on enää pakkasessa ja rahotusta seuraavaan IVF:ään ei ole tiedossa... Olisi mukava jakaa tuntemuksia, pelkoja, ajatuksia ja toivottavasti myös iloisia uutisia teitin kanssa.
Onkohan pikkukakkonen ja Napero vielä kuulolla? Teistä olisi tosi mukava kuulla kesän jälkeen!
Tällä viikolla aloitan Estrodotit ja toivon, että jompi kumpi kertaalleen jo sulatetuista ja kaksi kertaa pakastetuista alkioista jaksaa sinnitellä masuun saakka. Oltiin kahden vaiheilla, että yritetäänkö luonnolliseen kiertoon, vai otetaanko tukilääkitys mukaan. Ajattelin, että jos siirtoon päästään, mutta raskaus ei lähde käyntiin, niin en halua jäädä spekuloimaan, että olisiko lääkityksellä onnistunut. Ja siks toisekseen tämä konsti on tuonut meille ihanaisen Hertan.
Nyt kun vielä saatais Sulo kotiin!
Aurinkoja, Noora
Kommentit (48)
Meillä on kolmannen yritys käynnistymässä, esikoinen täyttää 3 ja kuopus on 1 -v joten samaan syssyyn haluaisimme vielä yhden. Tuoresiirrot ei ole meillä tärpänneet (1 IVF ja 2 ICSIä), molemmat pojat on saaneet alkunsa korvauskiertoon tehdystä PASista ja sille tielle ollaan taas lähdössä. Lauantaina pistän jarrun ja seuraavassa kierrossa siirretään, tod näk. viikolla 36. Alkioita on pakkasessa vielä 4, toivottavasti niistä saadaan meille yksi lapsi vielä lisää.
t. Pöppis
Olipas mukava yllätys täällä odottamassa. Tervetuloa jutustelemaan!
Täällä on tiistaista asti tiputellut, eli huomisesta aloitan Estradot-laastarit ja parin viikon päästä on mahdollinen siirto. Niin, siis ultra on 21 päivä. Jos silloin kaikki ok (ja ressukat toista kertaa hytisemässä olevat selviävät) niin siirto on perjantaina. Yrotän pitää jäitä hatussa kun pakastin on noin tyhjä...
Meillä on 4.5-vuotiaat kauhukaksoset jotka lähtivät ensimmäisestä IVF ja ICSI-hoidosta. Alkioita tuli mukavasti silloin pakkaseen ja Hertta tuli kolmannesta PASsista. Nyt niitä kultaisia alkuja on siis enää kaksi. Ovat Oulussa pakastettu, tulleet rekkamiehen kyytillä Tampereelle, sulatettu ja pakastettu taas ja nyt pitäis vielä jaksaa masuun saakka. Toivottavasti niillä ei usko lopu kesken kaiken! Olisihan se huimaa jos tulisi neljä lasta yhdestä hoidosta. Kolmekin on jo niin loistava saldo.
Henkilökunta välillä aina ihmettelee, että eikö ne kolme riitä. Inhottavaa kun saa kaiken muun lisäksi perustella miksi haluaa itselleen suurperheen. Kai se on tälläkin konstilla sallittua?
Tsemppiä painonpudotukseen ja tulevaan hoitoon!
Kuulemisiin,
Noora
... tämä pino taitaa vähitellen vaipua unholaan kun kirjoittajia on niin vähän. Olen lähdössä perheineni nyt kahdeksi viikoksi reissuun ja pistän siellä seuraavan jarrun. PASiin päästään marraskuun puolivälissä jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Ehkä täällä vielä törmäillään...
t. pöppis
Lohdullista kuulla että suurperheenkin voi näin hankkia. Kyllä meillä kaikilla oikeus on ainakin yrittää sitä. Muistelen että sinullakin pöppiäinen alku oli hankalaa,joten ihanaa kuulla että kolmas on jo hakusessa.Meillä taitaa olla sama klinikka ja lääkäri(N.S),jos oikein muistan.Nyt tuntuu taas siltä että pas voi onnistua,itse asiassa näin lääkärikin sen sanoi.Mutta itsestä tuntuu masentavalta kun en ajoissa saanut näitä läskejä karkoitettua.Onnea hoitoihin.Mä laitan varmaan jarrun reilun kolmen viikon kuluttua.Joten nyt tuntuu että homma alkaa konkretisoitua.Tosin viimeksi jarrupiikki sai kyllä pinnan varsin tiukalle.
T:Tyynetuulia
Olipas kiva huomata että olit huhuillut...
Meille ei ihmeitä, ootellaan taas menkkoja alkavaksi, jotta päästään hoitoja jatkamaan... Joten veikkaanpa ettei tässä kuussa vielä tapahdu mitään. Ja aattelin jo seuraavalla käynnillä kysellä vähän että mitä olis seuraavaksi noiden clomien jälkeen " tiedossa" . Eli siis mitä hoitoa suosittelevat.
Mä aloitin eka päivä työt ja Eetu on ollu nyt tän viikon hoidossa, to ja pe olivat jo vaikeita, itkeskeli kun vietiin hoitoon. Mutta eiköhän se siitä jossain vaiheessa helpota, toivottavasti!
Noora, noista teidän lapsosten nimistä, on aivan ihanat nimet! Ja seuraavalle sopii mainiosti Sulo nimeksi! Ihanaa!!!
Ja kiva kun oli tullut muutama uusi joukkoon mukaan!
Niin ja pikkukakkosen kuulumisia odottelen minäkin!!!
napero
Moi Napero! Toivotaan pikaista kierron alkamista ja plussaa jo ennen kuin joudutaan tositoimiin! Kerrothan kuulumisistanne taas. Onnin ja Helmin kohdalla kävi niin, että klinikalle mentiin ekaa kertaa Onnin nimipäivänä ja raskaustesti tehtiin Helmin päivänä. Ja siitä se sitten lähti...
Tyynetuulia, ai että teilläkin on noin nopea aikataulu! Päästään jännittämään yhdessä!
Pöppis, Hyviä jarruja. Ja kivuttomia vaihdevuosia.
Täällä laatarit mahassa ja jännitys lisääntyy päivä päivältä. Tavoitteena olis päästä siirtoon asti, mikä sekin lienee jo ihme! Pelotta ihan kamalasti, että kolmentoista yön päästä ei mitäään siirrettävää ole ja mie istun ja itkeä tillitän. Mutta tähänhän emme usko. On vain yritettävä luottaa suureen suunnitelmaan.
Kuulemisiin, Noora kp 3
Niin, pistelin jarrua eilen eikä tänään ainakaan vielä ihmeempiä fiiliksiä. Tuskin maltan odottaa niitä kuumia aaltoja tähän helteeseen. Taidan muuttaa jääkaappiin... ;)
Kumma fiilis tämä vauvakuume. Meillä oli tosiaan alku hankalaa kuten Tyynetuulia muistelitkin (ja edelleen NS:llä käydään), jopa siihen saakka että positiivisen raskaustestin veritesti olikin negaa (no olihan se sitten labran moka -huom ei klinikan- mutta kruunasi koko lapsettomuusfarssin aika tehokkaasti). Tokaa yrittäessä en oikein osannut potea vauvakuumetta ja puhuinkin siihen aikaan yllätysraskaudesta kun tärppäsi ekalla PASilla täysin odottamatta. Nyt sitä toivoo ehkä liikaakin että 100% onnistuminen PASissa jatkuisi. Miten sitä osaa pitää jäitä hatussa niin ettei koko elämä ala TAAS pyöriä tämän asian ympärillä. Helppo se on sanoa että ollaan onnellisia näinkin, mutta onko se totta kuitenkaan?? Jos ei kolmatta tuu niin jäänkö potemaan lapsettomuuden traumaa josta jo olen aika hyvin toipunut? Tekeekö se tästä havittelusta sitten jo lähes itsetuhoista? Nyt se vauvan kaipuu vaan on jostain taas ryöminyt eikä sitä voi ohittaa. Tällä hetkellä ollaan valmiita siirtämään ne 4 jäljelle jäänyttä ja jos ei niillä lähde niin sitten saattaa olla homma siinä. Tai no, katsotaan.
Tsemppiä meille kaikille!
t. pöppis
Kylläpä Pöppis kuulosti pohdintasi tutulta! Justiinsa tuota olen itsekin pähkännyt, että onnistuuko se lopettaminen ennen neljättä vauvaa, kun tälle linjalle on kerran lähdetty. Rahatilanne vaan ei ole kovin kummoinen ja onnistumisestahan ei ole mitään takeita. Voe voe. Mun ainoa toive on veronpalautukset. Tosin isäntä keksisi niille parempaakin käyttöä... Mutta tietysti nyt toivotaan, että Suurin Ihme tapahtuisi 12 yön kuluttua.
Voimia ja Onnea hoitoihin,
Noora kp 4
Hei !!
Saisinkos minäkin tulla tänne porukkaan, kova on vauvakuume.Nuorin on tosin vasta 4.5kk:ta, mutta olisi vielä kiva saada hällekin leikkikaveri. Meillä on inssin kautta syntyneitä lapsukaisia. Esikoinen 2001, kaksoset 2003 ja tuo nuorin. Tosiaan kaksi raskautta on alkanut inssin kautta ja tämä kolmas kovalla hormoonilääkityksellä ja luonnollisella tavalla (yksityinen paikka jäi kesälomalle, joten inssi siksi ei tullut kysymykseen).
Ongelmana PCO.
Nyt haluaisin lähteä vielä yhteen yritykseen, mutta kun oikeastaan ahdistaa kovasti se kova paine....lääkkeiden pistäminen, jatkuva ultraaminen (llääkäri 120km:n päässä).Ja tuo raha on tietysti yksi ongelma..olen äitiyslomalla, joten rahaa ei ole paljoa ylimääräistä.
En tiedä olenko hullu kun vielä haluaisin yhden lapsen tai ...
kaksosmamma ja vauvakuume
Tervetuloa mukaan Kaksosmamma! Miekin jouduin miettimään tälle hoitokierrokselle lähtöä aika kauan. Niin ja taisi siinä isännän lämmittelyssäkin jokin tovi kulua. Eka kertaa taisin itsekin kyseenalaistaa jaksamisen hoitojen ja raskauden aikana. Mulla raskaudet olleet aikas hankalat sairaalahoitoa vaativan pahoinvoinnin ja muiden lisukkeiden takia.
Kumminkin asia oli jatkuvasti niin pinnalla, että mietin sitä päivittäin ja pohdin mitä kannattaisi tehdä. Sekin on tosi kuluttavaa. Nyt vaan yritän pitää jäitä hatussa kaikilla voimilla, etten romahda jos pienet ei selviä masuun asti. Se olis jokapäiväinen tavoite!
Mitenkäs, onko teille henkilökunta maininnut mitään asiasta? Meidän lääkäri ei onneksi lukumäärään tartu, mutta moni hoitaja on pyytänyt nauttimaan niistä kolmesta mitkä on saanut. Kiitän heistä päivittäin ja vauvan kaipuu ei vähennä rakkautta heitä kohtaan. Jotenkin tosiaan hassua, että jos lasten saamiseen tarvitsee apua, niin silloin kannattaisi perustaa vain pieni perhe. Onhan tämä melkoista rumbaa ilman hoitojakin, mutta olen valmis vielä kertaalleen tähän myllerrykseen. Kamala ajatellakin että ei saisi enää koskaan kasvattaa masua, imettää...
Isäntä tosin vaatii kirjallisena, että neljännen jälkeen ei sama kuvio toistu. Taidan pitää sormia ristissä!
Voimia päätöksentekoon ja mahdollisesti tulevaan hoitoon.
Terveisin, Noora kp 5
Missä päin te kaikki muuten asutte? Me asutaan pirkanmaalla.
Nyt on sopiva tauko...
Eli tuosta lasten lukumäärästä..kysyin silloin kun viimeistä aloimme tekemään (nuorinta siis) , että montako lasta on mahdollista tehdä...ei siihen suoraan annettu mitään vastausta vaan sanottiin, että he tekevät niin monta kertaa(tuloksellisia) kun asiakas haluaa.
Käymme siis yksityisellä ja hehän siitä rahan saavat joten miksi oikeastaan asiasta pitää mainita..tuntuu aika oudolta.
Mutta onhan se totta sekin, että ainakin minun kohdalla elimistöön pumpataan niin reilusti hormonia hoidon yhteydessä joten jos sitä siinä ajatellaan.
Olen äärimmäisen onnellinen lapsistani..mutta minkäs sille voi, että olisi halunnut suurperheen..mutta kun se kaatuu tällaiseen ongelmaan.
Mutta nyt täytyy nyt kuitenkin jatkaa hommia ja pähkäilyä miten toimisi.
Kaksosmamma
Kuinkas teitillä sujuu? Toivottavasti hoidot ja suunnitelmat etenevät mallikkaasti.
Huomenna olis mulla ultra ja täytyy toivoa parasta. Yritän lähetellä sulamistoiveita yläkertaan...
Uutisianne odotellen,
Noora kp 12
paino on hieman tippunut mutta vielä sitä on liikaa jäljellä...Mutta ultraan olen menossa perjantaina.Suunnitelmiin tuli hieman muutosta.2.IVF.stÄ on jäljellä 1 alkio joka niin sanotusti vanhenee 1.9 kun laki astuu voimaan(luovutetulla spermalla saatu aikaan).Olin itse ajatellut että roskiin sitten,ei nyt yhtä alkiota kannata siirtää ulkomaille.Mutta klinikan biologi järkyttyi niin puhelilmessa että päädyin luonnolliseen kiertoon tehtävään passiin ja säästetään loput 3 lääkkeelliseen passiin.Toivottavasti sen ehtii tehdä.Mulla on ovulaatio yleensä vasta kp18/28-30,eli hieman tiukille menee,mutta aikaisemmin olen pistänyt pregnylin irrottamaan munasolun.En jotenkin itse usko mahiksiin mutta eipä sitten tarvitse myöhemmin harmitella.2.IVF :stä on alkanut 2 raskautta jotka molemmat menivät kesken.Tosin aloitin metforminit vasta toisen km:n jälkeen.
Nooralle toivotan kovasti onnea siirtoon,toivottavasti sulavat hyvin.Hyvän satsin joka tapauksessa olette saaneet kun jo 2 raskautta siitä on alkanut.
T:Tyynetuulia
Mulla piti alkaa menkat eilen ja tänään oli sitten määrä aloittaa progynovat. Mutta ei tietoakaan mistään puolukkapäivistä joten ei auta kuin odotella. Mulla on aiemminkin käynyt niin ettei Terolutin teho riittänyt aikaansaamaan menkkoja joten en ole kauhean toiveikas nytkään. Toivottavasti tämä homma ei lykkäänny kovin pitkälle.
Pomo kyseli työhönpaalaamisesta (olen nyt hoitovapaalla) ja oli pakko paljastaa haave kolmannesta. Nyt tuntuu että olemme tuomittuja epäonnistumaan :( En olis halunnut puhua kellekään...
Positiivista on se että varmaan ne menkat on tulossa kuitenkin kun on siihen tapaan surkea tämä mieliala :)
Pöppis
tsemppiä etenkin Nooralle!
Yöllä vietin kamalia hetkiä, kun vessassa käydessäni paperiin pyyhkiytyi verta! Olin ihan varma, että lääkitys on pettänyt! Onneksi lääkäri oli heti klo 8 aamulla. Lääkäri tuumasi, että näkee heti ultralla, että mikä tilanne on. No, onnekseni kaikki näytti hyvältä ja limis oli parhaimmillaan jo 12 mm! Luultavasti estrogeeni on ärsyttänyt limakalvoja sen verran, että isännän kanssa ilottelu ei oikein tehnyt hyvää... Tästä lähtien siis pidetään jalat ja kädet ristissä.
Tänään alkaa siis luget ja perjantaina saa soittaa klo 11 ovatko selvinneet. Jännäksi vetää. Saapa nähdä kuinka tuo nukkuminen onnistuu.
Noora kp 13
Unohdin siis kommentoida teidän tilanteita, oman jännityksen keskellä! Tehän tulette pian perässä. Tyynetuulialle onnea luomuPASsiin ja Pöppikselle toivotaan, että menkat tulevat viimeistä kertaa pitkään aikaan!
Voimia teille jokaiselle hermoja raastaviin päiviin!
Noora
Onneksi arki pitää sen verran kiireisenä ettei näitä hoitojuttuja ehdi entiseen tapaan murehtia ja jännätä. Nooralle pidetään edelleen peukut pystyssä että pikkuiset sulaisivat hyvin ja pääsisit piinailemaan .Pöppiäiselle toivotaan menkkoja alkaviksi.Jännä miten hoidoissa ja raskauden aikana pää vilisi maagisia ajatuksia,vaikka järki sanoi mitä tahansa.Itsellänikin on sellainen olo,ettei onnistu jos asiasta jotain julkisesti puhuu.
T:Tyynetuulia
... olenkohan ylihysteerinen vai en? Soitin tänään klinikalle siitä vuodosta ja alamahakivusta. Ajattelin, että pitäisiköhän varuiksi ottaa lääkekuuria jos tulehdus olisi iskenyt. No, lääkäri haluaakin sitten katsoa tilanteen vielä uudelleen ennen sulatusta eli aamulla olisi taas aika klinikalle. Naapurin rouva suostui onneksi ottamaan lapset siksi aikaa hoitoon, ettei tarvitse kolmena päivänä viikossa rehjustaa Tampereelle niitten kanssa. Mulla ei siis ole ajokorttia eli bussilla kuljetaan. Meiltä on tunnin bussimatka kaupunkiin ja lapset kyllä tykkäävät tehdä retkiä. Eilen vaan oltiin koko päivä Tampereella ja lapset käveli melkein 10 km! Melkoisia sissejä. Niin että ihan heti en raaski noin kovaa päivää niille järjestää uudelleen.
Luultavasti tämä on vaan sitä korvienväliosastoa eli hermot ei meinaa kestää. Mulla on melkein joka hoidossa ollut ylimääräisiä ultria ja plussan jälkeen se laukkominen vasta alkaa. Hitsi kun osais vähän höllätä. Samalla mietin koko ajan paljonko laskua tulee. No, eiköhän ne rahat taas jostakin löydy.
Voi kauhia jos ne pakkaspienet ei jaksa sulaa. Meillä on perjantaina lähtö seurakunnan perheleirille. Kuinkakohan siellä jaksaa hymyillä ja leikkiä jos siirtoon ei päästä. Näitäpä on tietenkin turha etukäteen miettiä, mutta kun... Iskäkin näyttää aika huonolta ja juuri sanoi, että jos tämä ei onnistu niin se oli sitten siinä. Eli vähitellen täytyy ruveta orientoitumaan ajatukseen juuri tämänkokoisesta perheestä. Mulla on kolme elävää ihmettä. Niistä saan kiittää joka päivä. Eikä tuo isikään oikeastaan hullumpi ole!
Yritän kuiteskin pitää toivoa yllä, ettei pienet ainaskaan sen takia luovuta. Taas on turvauduttava siihen, että päivä vain ja hetki kerrallansa on elettävä. Ja nöyrästi otettava vastaan kaikki eteen tuleva. Voimia teille kaikille hoitoihinne.
Noora kp 14
Toivottavasti kaikki kunnossa kohtuosastolla ja pääset siirtoon.Onneksi kuitenkin pääset jo tänään ultraan,etteivät turhaan sulata pikkuisia,jos limakalvoissa onkin jotain häikkää.Kun kerran viimeinen kierros on edessä niin kannattaa ottaa varman päälle.Onhan näissä hoidoissa ravaaminen rassaavaa ,kun matkoihin menee aikaa ja saa sumplia ja tehdä töissä tunteja takaisin.Itse laskin ajoitusta niin ettei mitään isoja perhejuhlia tai muita tule heti piinailun perään.Takana on raskaita rippijuhlia ja syntymäpäiviä ym. keskenmenojen ja negaan päättyneiden piinapäivien jälkeen. Kyllä sitä jännittää ihan turhaan monesti,minäkin mietin jo viikonloppuna että voi ei nyt varmaan on vaihdevuodet tulossa kun oli niin hikinen olo...onneksi kaikki merkit kuitenkin nyt näyttävät hyvältä.Huomenna ultraan sitten.
T:Tyynetuulia
ps.Mulla muuten jarrupiikki on siirtänyt menkkojen alkamista kaksikin viikkoa,oli kamalaa kärvistellä kun pinna oli aika lyhyt.
Hei, meillä esikoinen 1,9v ja vauvakuume on kova.Lopetin imetyksen vasta juhannuksen aikoihin ja siksi PAS siirtynyt.Lisäksi painoa pitäisi saada alaspäin kun olen synnytyksen jälkeen lihonnut yli kymmenen kiloa.Ikääkin on vähän liian kanssa joten kelakorvauksia ei enää ole odotettavissa.Olisin ehkä kuitenkin vielä halunnut yhden IVF:n(esikoinen sai alkunsa 3 ivf:n tuoresiirrosta).Ongelmana on PCO. aloitin metukat heti imetyksen loputtua niistä kyllä on hyötyä selvästi myös tässä painonhallinnassa.PAS on tarkoitus tehdä lääkkeellisenä,yksi hyvä raskaus näin alkanut mutta se meni kesken.Pakkasessa on vielä 4 alkioita. Toisaalta kun on yhdenkin lapsen saanut niin olen siitä todella onnellinen ja siihen on sitten tyytyminen jos muu ei auta.Tuska ei enää ole samanlaista kuin lapsettomana, mutta voihan olla että hoidot ja klinikalla käynnit taas saavat tunteet pintaan.Painon pudottaminen tuntuu vaan niin työläältä,jospa palstailu auttaisi asiaa.Mikä teillä on PASsin aikataulu?
T:Tyynetuulia