Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
" miten joku voi uskoa etta jaksaa lapsen/lasten kanssa ilman ns ilopillereita jos ei jaksa ennen raskautta ilman niita itteensa kanssa?
25.03.2006 |
näin kaverini sanoi kun oli keskustelua nykypäivän suurkulutuksesta masennuslääkkeitä ajatellen. Onhan ihan totta, en muuta voinut kun myöntää että aivan....Koska jos oikeesti ajattelee niin kyl vauvaaika sen verran rankka on että jos jo ENNEN vauvaa ei selviä ilman masennuspillereitä niin miksi ihmeessä pitää sit suunnitella perhettä koska sit aivan varmasti masentuu ja joutuu popsimaan pillereitä että arjesta selviää. Kyl pitäisi sen verran ajatella eteenpäin että edes jaksaisi oman egonsa kanssa ilman pillereitä. Sit ahdistaa, tabujen määrä kasvaa, sit ahdistaa enemmän ja synnytys menee pieleen (jos pitkän toivomuslistan tehnyt), vauva itkee (koska tuntee että äiti ei voi hyvin), ahdistaa enemmän, sit on synn jälkeinen masennus ja joutuu vielä popsimaan lisää pillereitä. Onko tämän päivän maailma liian itsekäs kenties - haluan, minä suunnittelen, minun pitää saada jne...- eikä ajatella että miten oikeesti jaksan!!! Eikä nyt tartte tyhmiä kommentteja vaan keskustelua....enkä ole lapseton akka vaan tiedän kyl suht hyvin mistä puhun - tosiasia tämä on, ja tämän päivän lapset voi huonosti, huomisen lapset ehkä vielä huonommin, ja missä syy loppujen lopuksi?! Itsekkyydessäkö? vai....?
Kommentit (12)
Niin, ehkä pitäisi odottaa, että olisi paremmassa kunnossa, ennenkuin hankkii lapsen. Kyllähän se voimavaroja vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietysti eihän jokainen ja esim. kaikki mielenterveysongelmaisetkaan ole sopiviakaan äidiksi kun äitiys on tosi vaativa taitolaji ja hermoja vaativa
jos niiden avulla kykenee elämään normaalia elämää. Kaikki sairaudet ovat samanarvoisia ja niihin on oikeus käyttää lääkkeitä.
Vierailija:
jos niiden avulla kykenee elämään normaalia elämää. Kaikki sairaudet ovat samanarvoisia ja niihin on oikeus käyttää lääkkeitä.
Kolesterolilääkkeitä syövät eivät katso mitä suuhunsa pistävät. Varataanko aika pallolaajennukseen vai ohitusleikkaukseen?
se johtuu on aivojen serotoniinin puutteesta, jota voi hoitaa lääkkeillä.
Kolesterolista: Jotkut eivät saa kolesterolia laskettua ruokavaliolla, se on myös perimästä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos on siinä tilassa, ettei pääse aamuisin sängystä ylös ja saa asioitaan hoidettua, niin on kyllä parempi napata se pilleri. Niin sitä jaksaa paremmin tehdä töitäkin itsensä kanssa. Itselläni ei kylläkään ole kokemusta masennuslääkkeistä, mutta masennuksesta on. Onneksi olen aina toipunut itsestään, ilman hoitoa.
Ja tuohon alkuperäiseen aiheeseen, niin minulla tosiaan oli taipumus vajota masennukseen ennen lasten tuloa. Lasten saamisen jälkeen en ole ollut kertaakaan masentunut, ei ole ollut aikaa. Ennen mua vaivasi sellainen tarkoituksettomuuden tunne, millään ei ollut mitään väliä. Nyt on syy pysyä elämässä kiinni. Tämä siis oma kokemukseni.
pääsisi pois edes hetkeksi työelämän stressavasta oravanpyörästä. Siis että saisi rauhassa keskittyä omaan perheeseensä kolme vuotta.
Työelämä kun on nykyisin semmoista, että jos on esim. kolme kuukautta vuorotteluvapaalla, niin sillä aikaa on ehtinyt tulla jo kaksi uutta tietokoneohjelmaa, jotka sitten on kurssitettu kaikille muille paitsi vuorotteluvapailijalle. Joten niinkin lyhyessä ajassa ehtii pudota paljosta pois. Ja lisäksi on tullut jos mitä organisaatiomuutosta ja lakiesitystä tai direktiiviä. Jotta pysyisi muutoksissa mukana, on opiskeltava vapaa-aikana työasioita.
Joten miksi ei sitten keskittyisi kunnolla ja pidempään siihen omaan perheeseen, jos kerran se on mahdollista ja jos sitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverin appi kuoli 78-vuotiaana muutaman kuukauden sairastettuaan. Anopille lääkäri antaa nappeja, jotta tämä selviää. Hautajaisissa työkaveri itkee appeaan, anoppi on turta. Työkaveri kiroaa jälkeen päin, että oli noloa, ikäänkuin hän olisi ollut läheisin.
Eikö puolison kuoleman kuulu tuntua pahalta? Ymmärrän, jos vuoden päästä ei vielä mitenkään ole asian yli päässyt, silloin keskustellaan mitä tehtäisiin, mutta nykyisin ei saa tuntua pahalta.
Masennuslääkkeet ei ole mitään ilopillereitä. Ne ei sekunnissa vaikuta eikä niistä tule iloiseksi. Ne vain helpottavat oloa kun niitä säännöllisesti käyttää.
Ahdistukseen käytettävät " hätäapu" lääkkeet ovat ehkä siinä mielessä ilopillereitä että ne rentouttavat ja parantavat oloa välittömästi. Oma isäni on käyttänyt masennuslääkkeitä kymmeniä vuosia ja luultavasti joutuu käyttämään koko elämänsä.
Oman isäni kohdalla vika on välittäjäaineissa ja hänellä on myös paniikkihäiriö jonka takia jatkuva lääkitys.
Kyllä minun mielestä masentuneellakin on oikeus saada perhe ja onnellinen elämä. Tottakai täytyy ottaa omat voimavarat huomioon.
Ainakin oma isäni on niin lapsirakas että olisi ollut varmasti todella sääli jos ei olisi lapsia ollenkaan saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan varmasti on itkenyt miehensä kuolemaa ja tulee itkemään monet monet kerrat!
Tulin siihen tulokseen, että tietysti on. Syön lääkkeni ja pärjään ihan samoin kuin kuka muukin äiti lastensa kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Pitää olla niin montaa asiaa, joka paikassa mukana, että voi olla onnellinen (muka). Elämisen edellytykset on viety pienituloisilta, valtiovalta vetää armotta maton alta lapsiperheiltä.
Lisäksi nykyään lääketieteellistetään kaikki -laihdutetaan laihdutuslääkkeillä, nukutaan unilääkkeillä, ollaan raittiita antabuksella ja elämään kuuluvat surut hoidellaan mukavasti pois masennus- tai rauhoittavilla lääkkeillä. SYITÄ ja seurauksia ei pohdi kukaan, hoidetaan pelkkää oiretta eikä aiheuttajaa.