Tutkimukset ja pelot

Itse pohdin myös, että uskallanko menna viikon 13 niskaturvotusultraan. Ensin ajattelin, että en mene koska en halua tietää onko turvotusta vai ei, kun kuitenkaan en olisi valmis abortoimaan alkiota.



Juttelin asiasta neuvolassa ja terveydenhoitaja sanoi, että ultraan mennessä voi sanoa että ei halua tietää niskaturvotuslukuja. Ultrassa kuitenkin katsottiin myös sikiön koko, raskausviikot ja istukan paikka ja lapsiveden määrä. Minulle ne olivat tärkeitä tietoja ja se että näki sikiön liikkeet. Päätin siis mennä ultraan vain noiden tietojen saamisen vuoksi. Siellä kuitenkin päätin, että saavat sanoa niskaturvotus asiatkin, koska eihän minun ole pakko osallistua jatkotutkimuksiin ja vaikka alkiolla turvotusta olisikin niin ei kuitenkaan ole 100% varmaa, että lapsi olisi vammainen.



Vaikee asia päätettäväksi, ja minä en ainakaan osaa ketään mennä neuvomaan kannattaako tutkimukseen osallistua vai ei. Itseäni mietityttää nyt, että menenkö 20 viikon rakenneultraan.....



t:nurminata

Kiva, että vastasitte. Kysymys on tosiaan äärimmäisen vaikea kaikinpuolin. Onhan tässä vielä aikaa miettiä asiaa vähäsen. Ehkä tutkimuksiakaan ei tarvitse pelätä, kun toisaalta epätietoisuus voi olla yhtä ahdistavaa. Se on näissä tieteen asioissa, jos niin voi sanoa, kaksiteräinen miekka..toisaalta saa paremmin tietoja kuin ennen, mutta samalla pelot kuten myös stressi lisääntyy. Mietin vielä asiaa ja yritän ajatella myös muita asioita. Onhan tässä vielä monta mutkaa ennen ultraa ja viikkoja aikaa. Kiitos.

Onnittelut plussasta!



Mulla on myös reilun viiden vuoden yrityksen jälkeen eka plussa ja ikää on ehtinyt tulla jo 39 v. Raskausviikot ovat nyt 12+1. Torstaina olisi NP-ultra.



Minä taas olen onnellinen siitä, että täällä tehdään sekä NP-ultra että rakenneultra. Ikäni puolesta pääsen myös NP-ultran lisänä olevaan verikokeeseen ja halutessani joko istukka- tai lapsivesitutkimukseen.



Ajattelin, että ilman muuta menen molempiin ultriin ja verikokeeseen. Niihin ei käsittääkseni edes liity mitään riskiä. Istukkatutkimus ei ajatuksena minua houkutellut, mutta lapsivesitutkimusta olemme harkinneet. Päätöksen siitä teemme tämän NP-ultran jälkeen, mutta luultavasti menemme myös siihen.



Minä olen ajatellut niin, että jos lapsi ei ole terve, haluan tietää sen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. En tiedä mitä siinä tilanteessa tekisimme, mutta tiedon ainakin haluaisin.



Mukavaa odotusta ja toivottavasti pelot hellittävät.



Terveisin

Kamu

Päätin odotusaikani, etten mene seulontoihin esim. niskaturvotusultraan varsinaisessa seulontamielessä, mutta halusin tietää, ovatko molemmat asukit matkassa. Kielsin siis mittaamasta niskapussia, koska olisi ollut aika vaikeaa, jos toinen olisi ollut ok ja toinen ei ja olin päättänyt, etten menisi jatkotutkimuksiin enkä tekisi aborttia.



SItten tuli rakenneultra ja olin käynyt viikolla 16 myös lapsettomuusklinikalla ultrassa, kun epäilin, olisivatko molemmat matkassa. Rakenneultraa en sitten enää paljoa jännittänyt ja tuli täysi pommi, että toinen oli jo kolmanneksen toista pienempi ja koko homma voi mennä täysin pieleen. Epäiltiin vaikeaa kehitysvammaisuutta ja tuomio oli aika tyly. Hoitava lääkäri oli vihainen, kun en suostunut lapsivesipunktioihin yms, mutta mitä se olisi hyödyttänyt. Halusin nähdä asian loppuun ja onneksi Taysissa lääkäri ymmärsi kantani ja hänen mielestään olisi aika turhaa tehdä tutkimukset, kun toinen oli kunnossa. Pitkä vuodelepo (3kk) heikoin ennustein ja lopulta pääsin viikolle 33 ennen lasten syntymää ja kaikkien yllätykseksi pienempikin pysyi matkassa, vaikka syntyessään olikin alle kilon ja kaikkien ihmetykseksi oli myös terve, vaikka veli oli puolet pienempi. Jonkin verran on ollut vaikeuksia, mutta periaatteessa lapsi on terve ja erittäin terhakka kesällä 3v kuten kaksosveljensä.



Tällä halusin sanoa, että nämä np-ultrat, rakenneultrat yms. seulonnat ovat kaksipiippuisia juttuja. Olen tyytyväinen edelleen, etten antanut mitata niskapusseja, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että kävin rakenneultrassa ja tämä vaikeus saatiin selville. Ilman tätä tietoa en olisi tiennyt, mitä kohdussani tapahtuu enkä olisi osannut niin paljoa levätä ja lääkärit ainakin uskovat levon auttaneen toistakin poikaa, että selvisi tähän maailmaan heikoista lähtökohdista huolimatta. Se kuitenkin kannattaisi miettiä tarkkaan, mihin on valmis jos jotain häikkää ilmenee tai muuten menee entistä enemmän sekaisin.

Olisit onnellinen kun vauveli vatsassa kasvaa.Itse sain sun iälläsi poitsin ivf:llä ja kaikki meni ok.Niska pussista ne näkee et lapsi ok.Silloin kun minulle tärppäs pitkän odotuksen jälkeen niin olin onnellinen enemmän pelkäsin et kesken menoi tulee ja toinen vauvahan tuli kesken 8vk mutt toinen säilyi.

Ota rauhallisesti ja älä ajattele mitään pahaa voisi tapahtua luottavaisin mielin eteen päin.Minä tein silloin heti perään toisen pojan koska tiesin et hoitojen jälkeen tulee helposti raskaaksi.Ja niin tulinkin samana vuonna pyöräytin viel toisen pojan.Ja mitään vikaa ei ole ollut.

Ja nyt ikää karttunut yli neljäkymmentä ja huomasin et odotan sit sit sitä ilta tähteä rv 7.3.Niskapussi tutkimuksen annan tehdä ja jos siin jotain niin sit mietitään uudestaan.Nyt vain kasvatan poikia ja omaa mahaa.

Mulla ikää 36v ja on ollut alusta asti selvä että niskapoimu katsotaan ja veriseula otetaan.

Haluan kanssa tietää onko kaikki hyvin, raskaus on ollut muutenkin niin hermoja raastavaa kun pelkää keskenmenoa ja vaikka mitä, etten halua enää yhtään lisää mietittävää ja pähkäiltävää tähän päälle.

Vaan kuntapa ei täällä tarjoa kunnon np-ultraa eikä veriseulaakaan alle 40v, joten pussia pitää taas raotella yksityisen suuntaan.

Siis ihan oikeasti en uskalla, koska jos jotain niissä jotain ilmenesikin, en varmaan uskaltaisi edes mennä jatkotutkimuksiin. Aiemmin olin aina sitä mieltä, että kyllä tehdään abortti, jos lapsi on vaikeasti vammainen. Nyt en voisi hoitojen avulla alkuun saatettua lasta " tappaa" mistään hinnasta.



Jos ne kovasti pelottavat, olisikohan hyvä jättää menemättä kokonaan? Seulonnathan ovat vapaaehtoisia, ja tälläkin palstalla muistan joidenkin jättäneen lapsivesitutkimukset väliin, koska niissä keskenmenon riski on kuitenkin usein todellisen kromosomihäiriön todennäköisyyttä suurempia. Ehkä tieto todella vain lisäisi tuskaa...



Todellakaan stressi ei tee hyvää ja sitä koetan hokea itselleni, että muistaisin ottaa rennosti töissä ja vapaa-ajalla, mutta en taida aina osata.



Ei tästä mun pohdinnasta tainnut mitään apua olla, mutta joka tapauksessa, et ole yksin mietteinesi, vaikka minulla ikää onkin alle 30. Eiköhän 35-vuotiaiden lapsista suurin osa kuitenkin ole ihan terveitä.



-Osse ja Santeri 7+6