Lue keskustelun säännöt.
opettavainen kertomus teille, jotka jollain lailla kohtelette lastanne väärin.
24.03.2006 |
Kun sain esikoiseni, olin 20 vuotias ja seurustelin ensimmäistä kertaa. Mies oli paljon vanhempi kuin minä, tai no, 9 vuotta vanhempi. Mies oli hyvin hallitseva, ja osasi aina kertoa miten aikuisen naisen tulee käyttäytyä. Hän myös joi usein.
Kun lapsemme oli alle vuoden, sain tietää että mies oli pettänyt minua kun olin synnytyssairaalassa.
Erosimme niin, että mies kertoi yhtäkkiä muuttavansa tämän uuden naisen luokse.
Olin hyvin väsynyt, pettynyt, jne.. en jaksanut olla millään lailla kiinnostunut lapsestamme.
Ongelmat alkoivat kun jäin yksin.
Lapsi oli rauhallinen, normaali lapsi, mutta joskus sain raivarit ja tukistin tai läpsäytin häntä. Kun hän kasvoi isommaksi, ja villimmäksi,
saatoin haukkua tyhmäksi, hyvin monta kertaa...
Lapsi meni perhepäivähoitajalle, joka sairasteli paljon. Kun pph oli sairas, joutui lapseni olemaan ryhmiksessä.
Kerran kun tulin hakemaan lastani, löysin hänet tuoliin sidottuna. Kuulema siksi koska hän ei ollut suostunut syömään.
En jaksanut taistella asiasta ja en edes tiennyt mitä olisin tehnyt sille.
Myöhemmin lapsellani todettiin dysfasia, joka tietenkin vaikutti käyttäytymiseenkin.
Lastani sanottiin mm. huonosti kasvatetuksi koska hän ei osannut kertoa mitä halusi.
Itse olin väsynyt, ja minuunkin tarttui ajatus että lapseni on vaan tyhmä ja huonosti kasvatettu.
Mitenköhän monta kertaa sanoin sen hänelle? Varmaan niin monta kertaa, että se kulkee hänellä lopun elämää mukana.
Kerran hän kysyi minulta vakavana, " olenko minä äiti oikeasti tyhmä?"
Olen tehnyt lapselleni niin paljon vahinkoa, että se seuraa minua kuolemaani asti.
Kadun joka ikinen päivä näitä asioita.
Nyt asiat ovat paremmin, mutta ei se niitä tekemättömäksi saa.
Jos joskus sanotte lastanne tyhmäksi, muistakaa että se oikeasti jää hänen mieleensä. Se tuhoaa lapsuuden sekä aikuisuuden.
Kommentit (5)
Jopa pieni lapsi ymmärtää sen kun sanoo, että äiti oli väsynyt ja purki sinuun sen väsymyksen. Äiti sanoi väärin ja teki väärin. Lapsi kummasti ymmärtää tämän, vaikka me luulemme ettei lapsi tajua mistään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin toivottavasti olet alkanut kehumana ja rohkaisemaan lasta. Sanomaan että rakastat häntä, ja että hän on ihana fiksu lapsi. Ja ajan kanssa lapselle voi alkaa jutella myös menneistä, koska ne ovat lapsella mielessä. KErota, että joskus aikuisetkin voivat olla väsyneitä ja tehdä vääriä asioita. JA purkaa omaa pahaa oloaan muihin.
Itse ainakin aika ajoin esikoiselle juttelen jonain rauhaisana hetkenä esim. meidän vanhempien riitelystä, ja mitä se tarkoittaa. Siis ettei siitä tarvitse olla huolissaan, ja että äiti ja isä rakastaa toisiaan kuitenkin jne. (Ja me ei siis riidellä mitenkään usein, tai väkivaltaisesti tms.)
Pidä vaan tästä eteenpäin lapsestasi huolta, äläkä ajattele, että olet pilannut lapsen elämän. Et tietenkään ole, hänellä on paljon hyvää ja ihanaa vielä tulossa elämässään.
PS. Mulla ainakin aukeni silmät tuon " lapsen elämä pilalla" - jutun kanssa, kun yksi naispoliisi sanoi siitä, että on kamalaa, että lapsille hoetaan tuollaista asiaa. Varsinkin jos kyse on esim. lapseen kohdistuneesta hyväksikäytöstä, on todella väärin hokea lapselle, (ja huom lapset kuulevat asioita vaikkei niitä suoraan sanottaisikaan) että jostain, mihin hän ei ole itse voinut vaikuttaa on vielä seurannut hänen elämänsä pilalle meneminen. Kun ei sen niin tarvitse mennä, ei lapsuus ole koko elämä, ei äiti kaikki ihmiset maailmassa jne. Toki asiat jättävät jälkensä, mutta asioita voi myös käsitellä ja niistä yli päästä.
ei se anteeksipyytäminen aina auta, joskus vain on liian myöhäistä.
" Äiti, miksi mä olen tyhmä?" " Mähän olen tyhmä ja voin tehdä mitä haluan.." jne... lapseni on nyt 11v. Anteeksipyytämisistä huolimatta hän muistaa sen aina, aina. Ja pitää itseään tyhmänä.
mutta tuntuu, että hän ymmärtää, että vaadin anteeksipyyntöä häneltä. Ainakin toimii samalla tavalla.
Tai sitten haluaa halaamalla ja pussaamalla osoittaa, että antaa anteeksi. En tiedä. Vaivaa kyllä tuo asia.
Mutta onneksi olet tajunnut asioita nyt ja voit vielä korjata ainakin osan tekemistäsi virheistä.