Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen itseni luuseriksi... (työttömyys)
29.07.2015 |
Että voikin 27-vuotiaana olla tällaisessa tilanteessa... Itsetuntoni on jo niin paljon pakkasen puolella, että ei enää huvita nähdä edes ystäviä tai sukulaisia. Valmistumisesta aikaa yli vuosi, ja edelleen olen työtön. Muutaman kuukauden olin hommissa, joihin ei vaadita mitään koulutusta (ns. hanttihommia) eikä niistä töistä ollut mitään mahdollisuuksia edetäkään mihinkään, ja sitten tuntien vähenemisen vuoksi oli pakko hakea tukia. Muutaman työtunnin saan vielä tehtyä kuukaudessa.
Olen tehnyt surkean vääriä valintoja. Vielä ennen opintojen alkua kuvittelin, että toivoa työllistymisestä on aina, kun vaan on ahkera ja innostunut alastaan. Mikäkö olen? Restonomi. Sisarukset opiskelevat lääkiksessä ja kauppakorkeassa, ja voi kun olen kateellinen... Niin suunnattoman kateellinen. Minullakin olisi ollut älyä vaikka mihin, mutta kiinnostuksenkohteiden mukaan menin. Mitä tuhlausta. Saisiko tässä enää yliopistotutkintoa suoritettua, opintotukea en ainakaan saisi, mitenköhän työttömyystuen kanssa kävisi. Oikeasti en tässä iässä haluaisi viettää vuosia yliopistossa, haluan TYÖTÄ.
Tämä oli vain vuodatus, pakko kirjoittaa kun ahdistaa. Ahdistaa niin jumalattomasti. En ole päässyt edes ainoaankaan työhaastatteluun. Mitään vikaa minussa ei pitäisi olla; ei vain ole tarpeeksi mitään sellaistakaan jolla erottuisin edukseni.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! Itse olin ikäisenäsi samassa tilanteessa. Tosin olin jo kaksi ollut työttömänä insinöörinä. Kaikenlaista työtä etsin. Mikä tahansa olisi kelvannut. Toisiin olin ylikoulutettu ja toisiin taas työkokemukseni ei riittänyt. Hakemusta hakemuksen perään. Kävin myös haastatteluissa, mutta aina loppumetreillä oli joku parempi, joko työ tarjottiin. En uskaltanut enää soittaa mihinkään enkä oikein hakeakaan. Jotain tapahtui vuosi sitten. Kävelin työvoimatoimistoon ja sanoin, että en halua mitään muuta niin paljon kuin tehdä jotain työtä. Aivan sama mitä. Pian pääsin haastatteluun isoon firmaan, josta luvattiin soittaa pian. Soittoa ei kuulunut, joten keräsin rohkeuteni ja päätin soittaa. Tuo soitto muutti elämäni. Onneksi uskalsin!
Kävin myös työvoimatoimiston järjestämän 5 päivän työnhakuun valmentavan kurssin, missä sain todella paljon itsevarmuutta ja todella hyvät eväät työnhakuun. Voin suositella.
Älä menetä toivoasi. Olen aivan varma, että saat töitä, kun vain jaksat hakea ja hakea. Panosta hyvään työhakemukseen. Ja muista soittaa perään hakuajan päätyttyä. Vaikka kuinka pelottaisi, niin ajattele, että mitään menetettävää ei ole.
Voimia työnhakuun!
Alue: Aihe vapaa
Normaali tilanne. Tiedän kumminkin monia, jotka ovat 1-2 vuotta yrittäneet valmistumisen jälkeen ja sitten on tärpännyt. Jos vuosi eteenpäinkin tilanne on vielä sama, sitten kannattaa katsella vaihtoehtoja.