Lue keskustelun säännöt.
10-vuotiaan raivokohtaukset?
15.07.2015 |
Miten pitäisi toimia? 10-vuotias poika saa pienistä asioista pahoja raivokohtauksia. Kohtaukset ilmenee puhumattomuutena tai karjumisena, tavaroiden heittelynä ja rikkomisena.
Erityisen "kilahdusherkkiä" on tilanteet, kun poika on kertonut jonkun asian, mutta vastaanottaja ei sitä ymmärrä, tai jos vaikka minä olen sanonut jostain asiasta jonkun toimintatavan, ja joku muu menee sanomaan toisenlaiset ohjeet. Yleensä joku muu on pojan sisko, joka on hyväntuulinen hössö, eikä yleensä jaksa ymmärtää mitään...
Onko tuossa lapsessa jo sisäsyntyisesti jotain vikaa? Voiko korjata? Miten ja missä? Raivarit on sellaisia silmät synkkenee ja katse lasittuu -tyylisiä :(
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
99% varmuudella ei ole sisäsyntyistä vikaa. Seuraavan lapsen kohdalla katsele enempi peiliin.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:18"]
99% varmuudella ei ole sisäsyntyistä vikaa. Seuraavan lapsen kohdalla katsele enempi peiliin.
[/quote]
Tää on se viimeinen. Ei ole enää seuraavaa. Ensimmäinen on suht samoilla olosuhteilla ja kasvatusmetodeilla tullut ihan mukavaksi. Entä jos lapsi on se 1%. Mitä pitäisi tehdä? -ap-
Huono itsetunto ja nolostuessaan ei tiedä miten toimia ja purkautuu noin. Voisko olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:37"]
Meidän as-poika on tuollainen.
[/quote]
Mikäs se as nyt olikaan? -ap-
Miten on mennyt kasvatus näin omasta mielestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:41"]
Huono itsetunto ja nolostuessaan ei tiedä miten toimia ja purkautuu noin. Voisko olla?
[/quote]
En minä tiiä. Miten senkin saisi selville? Poika on muuten ns. normaali, koulu sujuu hyvin, koulussa on kavereita, tykkää harrastuksestaan, ihan reipas ja fiksu. -ap-
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:45"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:37"]
Meidän as-poika on tuollainen.
[/quote]
Mikäs se as nyt olikaan? -ap-
[/quote]
asperger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mieheni poika oli nuorempana suuttuessaan hyvinkin aggressiivinen. En tiedä johtuiko siitä, että uusioperheen myötä hänen elämänsä muuttui niin paljon. Muutaman vuoden sitä kesti ja nykyään poika on 16v ja todella hyväkäytöksinen ja osaa myöskin hillitä hermonsa.
Mun tärkein neuvo on, että älä missään nimessä anna pojan komennella vanhempia. Teidän on näytettävä kuka on "pomo"- ehkä teilläkin poika iän myötä hieman rauhoittuu.
12 jatkaa: ylipäätänsä lapsilla on tapana reagoida raivoamalla, jos elämässä tapahtuu jotain käännekohtia. Onko teidän perheessä tapahtunut? Esimerkkinä voin ottaa myös meidän kasvattilapsen, joka muuttaessaan meille muutama vuosi sitten sai lähes päivittäin raivareita. Se oli hänen tapansa käsitellä elämän suuria muutoksia. Nykyään hänkin on erittäin hyväkäytöksinen ja raivarit on lakanneet kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan normaalilta 9-10- vuotiaan lapsen käytökseltä. Jonkinlainen murrosvaihe ennen varsinaista murrosikää. Monilla samanikäisillä tuttavapiirissä ihan samantyyppistä.
Voisi olla jotain neurologistakin. Lääkäriin, ehdottaisin. Yksityiselle lastenneurologille vaikka, saatte lähetteen myös psykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:47"]
Miten on mennyt kasvatus näin omasta mielestä?
[/quote]
Kiitos kysymästä, ihan hyvin on mennyt, tietenkin aina kaikessa on parantamisen varaa, mutta helposti päästään keskivertokasvattajien joukkoon. -ap-
Murrosikä? Monilla alkaa nykyään jo tuossa iässä, kuulostaa mielestäni normaalilta, hormonit...
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:57"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:47"]
Miten on mennyt kasvatus näin omasta mielestä?
[/quote]
Kiitos kysymästä, ihan hyvin on mennyt, tietenkin aina kaikessa on parantamisen varaa, mutta helposti päästään keskivertokasvattajien joukkoon. -ap-
[/quote]
Täällä nyt aina aletaan syyttämään kasvatusta joka asiasta..
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:55"]
Voisi olla jotain neurologistakin. Lääkäriin, ehdottaisin. Yksityiselle lastenneurologille vaikka, saatte lähetteen myös psykologille.
[/quote]
Mulla on tämäkin ihan hakusessa, että mitäs ne psykiatrit sitten tekee? Verrattuna psykologiin? Jos tilanne sen vaatii niin toki me otetaan sit kaikki apu mitä vastaan saadaan, mutta noin muuten, alkuunsa, en tahtoisi mihinkään kunnallisiin järjestelmiin mitään kirjauksia. Eihän niin käy, kun käy yksityisellä? -ap-
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:54"]
12 jatkaa: ylipäätänsä lapsilla on tapana reagoida raivoamalla, jos elämässä tapahtuu jotain käännekohtia. Onko teidän perheessä tapahtunut? Esimerkkinä voin ottaa myös meidän kasvattilapsen, joka muuttaessaan meille muutama vuosi sitten sai lähes päivittäin raivareita. Se oli hänen tapansa käsitellä elämän suuria muutoksia. Nykyään hänkin on erittäin hyväkäytöksinen ja raivarit on lakanneet kokonaan.
[/quote]
Eipä meillä mitään ole tapahtunut. Tasaisen tylsää on ollut viimeiset kymmenen vuotta ja sitä ennenkin... Tai sitten on tapahtunut jotain, mitä minä en tajua mutta ollut lapselle merkittävää, eikä ehkä itsekään osaa sitä kertoa sanoin :/ -ap-
Minullakin katse lasittuu, jos raivostun, mutten huuda tai heittele tavaroita. Kannattaa kysyä, mistä kiikastaa, ei tuollainen raivoaminen ihan normaalia ole.
Eiks oo ketään viisasta ja kokenutta linjoilla?