Kohdunvuokraus ja adoptio

Pitäisi laillistaa , ja nopeasti nimittäin tuo kohdunvuokraus / sijaissynnyttäjä  ! Monet sairauden esimerkiksi erityyppiset syövät voivat estää pariskuntia saamasta omaa biologista lasta . sukusolujen keräys ja + hoidot ja kohdunvuokraus  olisi monille pareille kuin 7 oikein lotto voitto .  Tietenkin asianomaiset olisivat olisivat sopineet asian jo etukäteen ja kaikki lakkasivat ja korvaukset ja palkkiot olisi kirjattu sopimuksiin ! Ruotsissa tämä on jo käytäntö ja voimassa ! 

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:25"]

Samaa mieltä. Sano homot taas tähän mitä tahansa perverssiä.

[/quote]

Kuten joku lesbo täällä sanoi: älä oo noin provosoiva, se ei edistä asiaamme.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:25"]

Samaa mieltä. Sano homot taas tähän mitä tahansa perverssiä.

[/quote]

Miksi vedät homot tähän keskusteluun? Meitä kohduttomia naisiakin on paljon. Suomeen ei olla ajamassa kohdunvuokrausta, vaan sijaissynnytystä. Ne ovat eri asia. Sijaissynnyttäjä on vapaaehtoinen, joka lainaa kohtuaan toisen parin sukusoluille. Lapsen oikea äiti on siis joku muu kuin raskaana oleva nainen, joka itse haluaa auttaa lapsetonta paria. Kohdunvuokrauksessa liikkuu raha, sijaissynnytyksessä ei. 

[/quote]

Hei

tuo tietty on parempi tuo "sijaissynnytys" kuin kohdunvuokraus, mutta ongelma on sama: lapsi oppii häntä "kantavasta" henkilöstä jo raskausaikana (mm. sydänäänet, jotka tuovat turvallisuudentunteen myöhemminkin), ja en pidä oikeana erottaa lasta äidistään/kantajastaan. Se ihmisoikeusjulistus (YK:n lapsen oikeuksien julistus) sanoo, ettei lasta saa kuin poikkeustapauksissa erottaa äidistään, ja tässä kohti sijaissynnytys on ongelmallinen. Onko mahdollista tavoitella sitä, että ulkomaisella adoptiolla autettaisiin katulapsiongelmaa (lapsia), ja samalla kohduton nainen ja tämän mies saisivat antaa lapselle sen korvaavan kokemuksen äidistä ja isästä?

Kohdunvuokraus on Suomessa laitonta, eikä tähän asiaan ole kukaan hakemassa muutosta.

Ja ap voisikin kertoa, mikä on se "kokemus isästä ja äidistä" jota lapselle pitää ehdottomasti tarjota. Millä tavalla jalkovälitavaroiden tasajakauma perheessä vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen?

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:14"]

Kohdunvuokraus on Suomessa laitonta, eikä tähän asiaan ole kukaan hakemassa muutosta.

Ja ap voisikin kertoa, mikä on se "kokemus isästä ja äidistä" jota lapselle pitää ehdottomasti tarjota. Millä tavalla jalkovälitavaroiden tasajakauma perheessä vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen?

[/quote]

Ensin esitän pahoitteluni muiden perinteisen kannalla olevien puolesta, että seksuaalivähemmistöjä on tänään muissa ketjuissa kovasanaisesti pilkattu. Se ei kuulu asiaan; toista voi ja pitääkin kunnioittaa molemmin puolin, vaikka eri mieltä asioista ollaankin.

Sitten asiaan: minusta ei ole perusteltua ohittaa niitä biologisia, fysiologisia, psykologisia ja neurologisia eroja, joita miehellä ja naisella on. Ja ei, en opeta sinulle mitä ne ovat jos et erota niitä vielä. "Kokemus isästä ja äidistä" on, että kun lapsi joudutaan antamaan adoptioon ja siten eroon vanhemmistaan, hän saa huoltajikseen miehen ja naisen. Tämä on myös lapsen oikeuksien mukaista.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:14"]

Kohdunvuokraus on Suomessa laitonta, eikä tähän asiaan ole kukaan hakemassa muutosta.

Ja ap voisikin kertoa, mikä on se "kokemus isästä ja äidistä" jota lapselle pitää ehdottomasti tarjota. Millä tavalla jalkovälitavaroiden tasajakauma perheessä vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen?

[/quote]

Ensin esitän pahoitteluni muiden perinteisen kannalla olevien puolesta, että seksuaalivähemmistöjä on tänään muissa ketjuissa kovasanaisesti pilkattu. Se ei kuulu asiaan; toista voi ja pitääkin kunnioittaa molemmin puolin, vaikka eri mieltä asioista ollaankin.

Sitten asiaan: minusta ei ole perusteltua ohittaa niitä biologisia, fysiologisia, psykologisia ja neurologisia eroja, joita miehellä ja naisella on. Ja ei, en opeta sinulle mitä ne ovat jos et erota niitä vielä. "Kokemus isästä ja äidistä" on, että kun lapsi joudutaan antamaan adoptioon ja siten eroon vanhemmistaan, hän saa huoltajikseen miehen ja naisen. Tämä on myös lapsen oikeuksien mukaista.

 [/quote]

Yllä siis ap:n vastaus. Ap jatkaa myös, että seksi ja seksuaalisuus ei ole sinänsä liity lapsenkasvatukseen, joten tuo "jalkovälin tasajakauma" ei kuvaa perusteluja oikealla tavalla. Eikä ongelma myöskään ole siinä, että homous/lesbous tekisi ihmisestä huonon vanhemman, ei.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:25"]

Samaa mieltä. Sano homot taas tähän mitä tahansa perverssiä.

[/quote]

Miksi vedät homot tähän keskusteluun? Meitä kohduttomia naisiakin on paljon. Suomeen ei olla ajamassa kohdunvuokrausta, vaan sijaissynnytystä. Ne ovat eri asia. Sijaissynnyttäjä on vapaaehtoinen, joka lainaa kohtuaan toisen parin sukusoluille. Lapsen oikea äiti on siis joku muu kuin raskaana oleva nainen, joka itse haluaa auttaa lapsetonta paria. Kohdunvuokrauksessa liikkuu raha, sijaissynnytyksessä ei. 

[/quote]

Hei

tuo tietty on parempi tuo "sijaissynnytys" kuin kohdunvuokraus, mutta ongelma on sama: lapsi oppii häntä "kantavasta" henkilöstä jo raskausaikana (mm. sydänäänet, jotka tuovat turvallisuudentunteen myöhemminkin), ja en pidä oikeana erottaa lasta äidistään/kantajastaan. Se ihmisoikeusjulistus (YK:n lapsen oikeuksien julistus) sanoo, ettei lasta saa kuin poikkeustapauksissa erottaa äidistään, ja tässä kohti sijaissynnytys on ongelmallinen. Onko mahdollista tavoitella sitä, että ulkomaisella adoptiolla autettaisiin katulapsiongelmaa (lapsia), ja samalla kohduton nainen ja tämän mies saisivat antaa lapselle sen korvaavan kokemuksen äidistä ja isästä?

[/quote]

Toki lapsi oppii kantajastaan ja sama ongelma koskee myös adoptiota. Miksi siis olet valmis kannattamaan adoptiota, mutta et sijaissynnytystä? Kiintymyssuhdetta käydään adoptioneuvonnassa laajalti läpi ja siihen tietääkseni panostetaan myös mahdollisen adoption toteutuessakin. Samaa neuvontaa ja panostusta voisi liittyä sijaissynnytykseenkin, joka tosin on prosessiltaankin ihan erilainen kuin adoptio, jossa pariskunta ei "odota" lasta kuten yhdessä sijaissynnyttäjän kanssa.

Lapsen oikeuksien julistus on tuttu ja sitä lukiessaan voi vaan miettiä kuinka moni muu kohta toteutuu oikeasti. Kuinka moni lapsi elää keskellä viinanhuuruista ja riitaisaa elämää? Kuinka moni lapsi saa oikeasti päättää uskonnostaan, koskemattomuudestaan, sananvapaudestaan? Miten turvataan lapsen oikeus yksityisyyteen, kun some-aikana lapsen kuvia levitellään ilman hänen omaa lupaansa? Jne. Voi vain miettiä kuinka monissa tilanteissa lasten oikeudet jäävät oikeasti toteutumatta.

Adoptio ei valitettavasti ole ratkaisu katulapsiongelmaan, humanitaarisesta syystä adoptioon ei kannata lähteä. Eikä adoptiojonoon pääse automaattisesti kaikki ihmiset. Prosessi voi tyssätä esim. vanhaan, käsittelemättömään ongelmaan, uskontoon, vanhaan rikostuomioon tai johonkin sairauteen. Ja jonotusaika on luonnollisesti pitkä, joten monilla tulee ikä vastaan jonottaessa.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:25"]

Samaa mieltä. Sano homot taas tähän mitä tahansa perverssiä.

[/quote]

Miksi vedät homot tähän keskusteluun? Meitä kohduttomia naisiakin on paljon. Suomeen ei olla ajamassa kohdunvuokrausta, vaan sijaissynnytystä. Ne ovat eri asia. Sijaissynnyttäjä on vapaaehtoinen, joka lainaa kohtuaan toisen parin sukusoluille. Lapsen oikea äiti on siis joku muu kuin raskaana oleva nainen, joka itse haluaa auttaa lapsetonta paria. Kohdunvuokrauksessa liikkuu raha, sijaissynnytyksessä ei. 

[/quote]

Hei

tuo tietty on parempi tuo "sijaissynnytys" kuin kohdunvuokraus, mutta ongelma on sama: lapsi oppii häntä "kantavasta" henkilöstä jo raskausaikana (mm. sydänäänet, jotka tuovat turvallisuudentunteen myöhemminkin), ja en pidä oikeana erottaa lasta äidistään/kantajastaan. Se ihmisoikeusjulistus (YK:n lapsen oikeuksien julistus) sanoo, ettei lasta saa kuin poikkeustapauksissa erottaa äidistään, ja tässä kohti sijaissynnytys on ongelmallinen. Onko mahdollista tavoitella sitä, että ulkomaisella adoptiolla autettaisiin katulapsiongelmaa (lapsia), ja samalla kohduton nainen ja tämän mies saisivat antaa lapselle sen korvaavan kokemuksen äidistä ja isästä?

[/quote]

Toki lapsi oppii kantajastaan ja sama ongelma koskee myös adoptiota. Miksi siis olet valmis kannattamaan adoptiota, mutta et sijaissynnytystä? Kiintymyssuhdetta käydään adoptioneuvonnassa laajalti läpi ja siihen tietääkseni panostetaan myös mahdollisen adoption toteutuessakin. Samaa neuvontaa ja panostusta voisi liittyä sijaissynnytykseenkin, joka tosin on prosessiltaankin ihan erilainen kuin adoptio, jossa pariskunta ei "odota" lasta kuten yhdessä sijaissynnyttäjän kanssa.

Lapsen oikeuksien julistus on tuttu ja sitä lukiessaan voi vaan miettiä kuinka moni muu kohta toteutuu oikeasti. Kuinka moni lapsi elää keskellä viinanhuuruista ja riitaisaa elämää? Kuinka moni lapsi saa oikeasti päättää uskonnostaan, koskemattomuudestaan, sananvapaudestaan? Miten turvataan lapsen oikeus yksityisyyteen, kun some-aikana lapsen kuvia levitellään ilman hänen omaa lupaansa? Jne. Voi vain miettiä kuinka monissa tilanteissa lasten oikeudet jäävät oikeasti toteutumatta.

Adoptio ei valitettavasti ole ratkaisu katulapsiongelmaan, humanitaarisesta syystä adoptioon ei kannata lähteä. Eikä adoptiojonoon pääse automaattisesti kaikki ihmiset. Prosessi voi tyssätä esim. vanhaan, käsittelemättömään ongelmaan, uskontoon, vanhaan rikostuomioon tai johonkin sairauteen. Ja jonotusaika on luonnollisesti pitkä, joten monilla tulee ikä vastaan jonottaessa.

[/quote]

Kiitos asiallisuudesta tekstissässi.

Olen valmis hyväksymään adoption tilanteissa, joissa se on perusteltua näkökulmasta "lapsen paras", eli että omat vanhemmat ovat tämän hylänneet, he ovat kuolleet, he ovat uhka lapselle tai eivät tosiasiallisesti pysty huolehtimaan lapsestaan (edes tuettuina). Tässä tilanteessa ollaan siis jo siinä, että lapsi on olemassa. Tämänkaltaista tilannetta tarkoitan katulapsiongelmalla. En tosiaan tunne sitä tapausta; voi olla että parempi on rakentaa lastenkoti ja saada sinne hoitajat näille alueille, joissa katulapsia jo on.

Sijaissynnytyksen hyödyn pitäisi minusta olla lapsen hyöty, eikä sijaissynnytyksen hyödyn kuuluisi olla ainostaan aikuisen lähtökohdista. Sijaissynnytyksessähän on käsittääkseni kyseessä lapsen suunniteltu erottaminen "kantajastaan" (vai?), jota en kannata. Adoptioon taas viittasin tilanteessa, jossa siihen joudutaan turvautumaan ei-suunnitellusti.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:43"]

Adoptio ei valitettavasti ole ratkaisu katulapsiongelmaan, humanitaarisesta syystä adoptioon ei kannata lähteä. Eikä adoptiojonoon pääse automaattisesti kaikki ihmiset. Prosessi voi tyssätä esim. vanhaan, käsittelemättömään ongelmaan, uskontoon, vanhaan rikostuomioon tai johonkin sairauteen. Ja jonotusaika on luonnollisesti pitkä, joten monilla tulee ikä vastaan jonottaessa.

[/quote]

Muuten, sanot tuossa että adoptioprosessi voi tyssätä joihinkin seikkoihin.

Ehkä tiesitkin, että "villistä lännestä" kuuluu jo kummia, että adoptio voi tyssätä siihen, että on sitä mieltä, että avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto.

Pidätkö tätä oikeutettuna, jos ko. mielipide on ainoa adoption eväämisen syy?

Minä tarjoaisin mielelläni kohtuani vuokralle. En halua enää lapsia, mutta raskaana on ihanaa olla.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:26"]Minä tarjoaisin mielelläni kohtuani vuokralle. En halua enää lapsia, mutta raskaana on ihanaa olla.
[/quote]

Minä myös. Uuden elämän luominen on mahtava tunne. Eikä yhtään huonompi juttu ole auttaa lapsetonta pariskuntaa. Jos tämä joskus tulee lailliseksi, aion ehdottomasti lähteä mukaan.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:25"]

Samaa mieltä. Sano homot taas tähän mitä tahansa perverssiä.

[/quote]

Miksi vedät homot tähän keskusteluun? Meitä kohduttomia naisiakin on paljon. Suomeen ei olla ajamassa kohdunvuokrausta, vaan sijaissynnytystä. Ne ovat eri asia. Sijaissynnyttäjä on vapaaehtoinen, joka lainaa kohtuaan toisen parin sukusoluille. Lapsen oikea äiti on siis joku muu kuin raskaana oleva nainen, joka itse haluaa auttaa lapsetonta paria. Kohdunvuokrauksessa liikkuu raha, sijaissynnytyksessä ei. 

[/quote]

Hei

tuo tietty on parempi tuo "sijaissynnytys" kuin kohdunvuokraus, mutta ongelma on sama: lapsi oppii häntä "kantavasta" henkilöstä jo raskausaikana (mm. sydänäänet, jotka tuovat turvallisuudentunteen myöhemminkin), ja en pidä oikeana erottaa lasta äidistään/kantajastaan. Se ihmisoikeusjulistus (YK:n lapsen oikeuksien julistus) sanoo, ettei lasta saa kuin poikkeustapauksissa erottaa äidistään, ja tässä kohti sijaissynnytys on ongelmallinen. Onko mahdollista tavoitella sitä, että ulkomaisella adoptiolla autettaisiin katulapsiongelmaa (lapsia), ja samalla kohduton nainen ja tämän mies saisivat antaa lapselle sen korvaavan kokemuksen äidistä ja isästä?

[/quote]

Toki lapsi oppii kantajastaan ja sama ongelma koskee myös adoptiota. Miksi siis olet valmis kannattamaan adoptiota, mutta et sijaissynnytystä? Kiintymyssuhdetta käydään adoptioneuvonnassa laajalti läpi ja siihen tietääkseni panostetaan myös mahdollisen adoption toteutuessakin. Samaa neuvontaa ja panostusta voisi liittyä sijaissynnytykseenkin, joka tosin on prosessiltaankin ihan erilainen kuin adoptio, jossa pariskunta ei "odota" lasta kuten yhdessä sijaissynnyttäjän kanssa.

Lapsen oikeuksien julistus on tuttu ja sitä lukiessaan voi vaan miettiä kuinka moni muu kohta toteutuu oikeasti. Kuinka moni lapsi elää keskellä viinanhuuruista ja riitaisaa elämää? Kuinka moni lapsi saa oikeasti päättää uskonnostaan, koskemattomuudestaan, sananvapaudestaan? Miten turvataan lapsen oikeus yksityisyyteen, kun some-aikana lapsen kuvia levitellään ilman hänen omaa lupaansa? Jne. Voi vain miettiä kuinka monissa tilanteissa lasten oikeudet jäävät oikeasti toteutumatta.

Adoptio ei valitettavasti ole ratkaisu katulapsiongelmaan, humanitaarisesta syystä adoptioon ei kannata lähteä. Eikä adoptiojonoon pääse automaattisesti kaikki ihmiset. Prosessi voi tyssätä esim. vanhaan, käsittelemättömään ongelmaan, uskontoon, vanhaan rikostuomioon tai johonkin sairauteen. Ja jonotusaika on luonnollisesti pitkä, joten monilla tulee ikä vastaan jonottaessa.

[/quote]

Kiitos asiallisuudesta tekstissässi.

Olen valmis hyväksymään adoption tilanteissa, joissa se on perusteltua näkökulmasta "lapsen paras", eli että omat vanhemmat ovat tämän hylänneet, he ovat kuolleet, he ovat uhka lapselle tai eivät tosiasiallisesti pysty huolehtimaan lapsestaan (edes tuettuina). Tässä tilanteessa ollaan siis jo siinä, että lapsi on olemassa. Tämänkaltaista tilannetta tarkoitan katulapsiongelmalla. En tosiaan tunne sitä tapausta; voi olla että parempi on rakentaa lastenkoti ja saada sinne hoitajat näille alueille, joissa katulapsia jo on.

Sijaissynnytyksen hyödyn pitäisi minusta olla lapsen hyöty, eikä sijaissynnytyksen hyödyn kuuluisi olla ainostaan aikuisen lähtökohdista. Sijaissynnytyksessähän on käsittääkseni kyseessä lapsen suunniteltu erottaminen "kantajastaan" (vai?), jota en kannata. Adoptioon taas viittasin tilanteessa, jossa siihen joudutaan turvautumaan ei-suunnitellusti.

[/quote]

Totta, näin sijaissynnytys juuri menee, että asia on mahdollisimman pitkälle suunniteltu ja mietitty asia, kuten myös adoptiokin. Siinä synnyttäjä ei ole lapsen vanhempi, vaan vanhemmat ovat ne, joiden sukusolulla raskaus on alkanut ja jotka lapsen kasvattavat ja hoitavat. Lapsen hankkiminen on aina aikuisesta lähtöisin ja itsekkäistä syistä tehty: halu tulla vanhemmaksi, kasvattaa lasta, jatkaa sukua. Suomessa tulisi toteutumaan korkeintaan muutama sijaissynnytys vuosittain tarkkaan harkitusti ja suunnitellusti, joten lapsi pääsisi toivottuna hyvään kotiin, kuten adoptiossakin. Jos jokainen vanhempi joutuisi käymään läpi sen prosessin, jonka adoptiovanhemmat käyvät, niin meiltä loppuisi lapset. Lapsen paras kun ei valitettavasti toteudu läheskään kaikissa biologisissa perheissä.

Omalta kohdaltani asia on jo käyty läpi, koska en voi koskaan saada biologista tai adoptiolasta, mutta pohdin ja ajan asiaa muiden kohduttomien ja lapsettomien kannalta. Ehkä tämäkin asia joskus muuttuu. Näin ainakin toivon.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:21"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:43"]

Adoptio ei valitettavasti ole ratkaisu katulapsiongelmaan, humanitaarisesta syystä adoptioon ei kannata lähteä. Eikä adoptiojonoon pääse automaattisesti kaikki ihmiset. Prosessi voi tyssätä esim. vanhaan, käsittelemättömään ongelmaan, uskontoon, vanhaan rikostuomioon tai johonkin sairauteen. Ja jonotusaika on luonnollisesti pitkä, joten monilla tulee ikä vastaan jonottaessa.

[/quote]

Muuten, sanot tuossa että adoptioprosessi voi tyssätä joihinkin seikkoihin.

Ehkä tiesitkin, että "villistä lännestä" kuuluu jo kummia, että adoptio voi tyssätä siihen, että on sitä mieltä, että avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto.

Pidätkö tätä oikeutettuna, jos ko. mielipide on ainoa adoption eväämisen syy?

[/quote]

En ole kuullut enkä usko, että se voi olla ainoa syy adoption eväämiseen. Adoptioprosessissa täytyy olla mukana niin järkeä, tunnetta, tietoa kuin tahtoakin sekä pitkäjänteisyyttä, avoimuutta ja avarakatseisuutta. Täytyy olla valmis avaamaan elämänsä ja ajatuksensa vieraalle ihmiselle ja selvittää oma historiansa, tulevaisuudensuunnitelmansa, taloudellisen tilanteensa ja parisuhteensa myös. Mahdolliseen lapseen on pystyttävä luomaan hyvä, kiinteä ja tasapainoinen suhde, rakkautta ja ymmärrystä on löydyttävä. Myös biologinen suku voi olla mukana adoptiossa, silloin puhutaan kotimaan avoimesta adoptiosta. Tähän kaikkeen on oltava valmis.

Kovin jyrkästi ja ahdasmielisesti ajatteleva ihminen ei välttämättä ole hyvä adoptiovanhempi, koska lapsi on hyväksyttävä sellaisena kuin hän on, ei minään täydellisenä kiiltokuvana lapsesta. Niin se on biologisessakin lapsessa. Koskaan ei tiedä millainen lapsi on syntyessään, mutta hän ansaitsee kaiken rakkauden, hoivan ja huolenpidon tullessaan tähän maailmaan sukupuolesta, ihonväristä, seksuaalisuudesta tai muusta seikasta riippumatta.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 16:07"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 13:25"]

Samaa mieltä. Sano homot taas tähän mitä tahansa perverssiä.

[/quote]

Miksi vedät homot tähän keskusteluun? Meitä kohduttomia naisiakin on paljon. Suomeen ei olla ajamassa kohdunvuokrausta, vaan sijaissynnytystä. Ne ovat eri asia. Sijaissynnyttäjä on vapaaehtoinen, joka lainaa kohtuaan toisen parin sukusoluille. Lapsen oikea äiti on siis joku muu kuin raskaana oleva nainen, joka itse haluaa auttaa lapsetonta paria. Kohdunvuokrauksessa liikkuu raha, sijaissynnytyksessä ei. 

[/quote]

Hei

tuo tietty on parempi tuo "sijaissynnytys" kuin kohdunvuokraus, mutta ongelma on sama: lapsi oppii häntä "kantavasta" henkilöstä jo raskausaikana (mm. sydänäänet, jotka tuovat turvallisuudentunteen myöhemminkin), ja en pidä oikeana erottaa lasta äidistään/kantajastaan. Se ihmisoikeusjulistus (YK:n lapsen oikeuksien julistus) sanoo, ettei lasta saa kuin poikkeustapauksissa erottaa äidistään, ja tässä kohti sijaissynnytys on ongelmallinen. Onko mahdollista tavoitella sitä, että ulkomaisella adoptiolla autettaisiin katulapsiongelmaa (lapsia), ja samalla kohduton nainen ja tämän mies saisivat antaa lapselle sen korvaavan kokemuksen äidistä ja isästä?

[/quote]

Toki lapsi oppii kantajastaan ja sama ongelma koskee myös adoptiota. Miksi siis olet valmis kannattamaan adoptiota, mutta et sijaissynnytystä? Kiintymyssuhdetta käydään adoptioneuvonnassa laajalti läpi ja siihen tietääkseni panostetaan myös mahdollisen adoption toteutuessakin. Samaa neuvontaa ja panostusta voisi liittyä sijaissynnytykseenkin, joka tosin on prosessiltaankin ihan erilainen kuin adoptio, jossa pariskunta ei "odota" lasta kuten yhdessä sijaissynnyttäjän kanssa.

Lapsen oikeuksien julistus on tuttu ja sitä lukiessaan voi vaan miettiä kuinka moni muu kohta toteutuu oikeasti. Kuinka moni lapsi elää keskellä viinanhuuruista ja riitaisaa elämää? Kuinka moni lapsi saa oikeasti päättää uskonnostaan, koskemattomuudestaan, sananvapaudestaan? Miten turvataan lapsen oikeus yksityisyyteen, kun some-aikana lapsen kuvia levitellään ilman hänen omaa lupaansa? Jne. Voi vain miettiä kuinka monissa tilanteissa lasten oikeudet jäävät oikeasti toteutumatta.

Adoptio ei valitettavasti ole ratkaisu katulapsiongelmaan, humanitaarisesta syystä adoptioon ei kannata lähteä. Eikä adoptiojonoon pääse automaattisesti kaikki ihmiset. Prosessi voi tyssätä esim. vanhaan, käsittelemättömään ongelmaan, uskontoon, vanhaan rikostuomioon tai johonkin sairauteen. Ja jonotusaika on luonnollisesti pitkä, joten monilla tulee ikä vastaan jonottaessa.

[/quote]

Kiitos asiallisuudesta tekstissässi.

Olen valmis hyväksymään adoption tilanteissa, joissa se on perusteltua näkökulmasta "lapsen paras", eli että omat vanhemmat ovat tämän hylänneet, he ovat kuolleet, he ovat uhka lapselle tai eivät tosiasiallisesti pysty huolehtimaan lapsestaan (edes tuettuina). Tässä tilanteessa ollaan siis jo siinä, että lapsi on olemassa. Tämänkaltaista tilannetta tarkoitan katulapsiongelmalla. En tosiaan tunne sitä tapausta; voi olla että parempi on rakentaa lastenkoti ja saada sinne hoitajat näille alueille, joissa katulapsia jo on.

Sijaissynnytyksen hyödyn pitäisi minusta olla lapsen hyöty, eikä sijaissynnytyksen hyödyn kuuluisi olla ainostaan aikuisen lähtökohdista. Sijaissynnytyksessähän on käsittääkseni kyseessä lapsen suunniteltu erottaminen "kantajastaan" (vai?), jota en kannata. Adoptioon taas viittasin tilanteessa, jossa siihen joudutaan turvautumaan ei-suunnitellusti.

[/quote]

Totta, näin sijaissynnytys juuri menee, että asia on mahdollisimman pitkälle suunniteltu ja mietitty asia, kuten myös adoptiokin. Siinä synnyttäjä ei ole lapsen vanhempi, vaan vanhemmat ovat ne, joiden sukusolulla raskaus on alkanut ja jotka lapsen kasvattavat ja hoitavat. Lapsen hankkiminen on aina aikuisesta lähtöisin ja itsekkäistä syistä tehty: halu tulla vanhemmaksi, kasvattaa lasta, jatkaa sukua. Suomessa tulisi toteutumaan korkeintaan muutama sijaissynnytys vuosittain tarkkaan harkitusti ja suunnitellusti, joten lapsi pääsisi toivottuna hyvään kotiin, kuten adoptiossakin. Jos jokainen vanhempi joutuisi käymään läpi sen prosessin, jonka adoptiovanhemmat käyvät, niin meiltä loppuisi lapset. Lapsen paras kun ei valitettavasti toteudu läheskään kaikissa biologisissa perheissä.

Omalta kohdaltani asia on jo käyty läpi, koska en voi koskaan saada biologista tai adoptiolasta, mutta pohdin ja ajan asiaa muiden kohduttomien ja lapsettomien kannalta. Ehkä tämäkin asia joskus muuttuu. Näin ainakin toivon.
[/quote]Entä lapsen ihmisoikeus? Kuvaat kuinka sijaissynnytys suunnitellaan huolella, mutta edelleen siihen kuuluu -tietysti- lapsen tarkoituksellinen erottaminen kantajastaan.Eikö löytyisi lapsiystävällisempää ratkaisua sijaissynnytyksen tilalle?