Lue keskustelun säännöt.
Mulla on yksi ärsyttävä kaveri jonka pitää aina olla "paras"
12.05.2009 |
ollaan aika paljon yhdessä kun meillä on just samanikäiset tytöt, asutaan vielä samassa taloyhtiössä.
Siis hänen kotona kaikki on aina niin tosi hyvää, ja hänen lapset aina niin parhaita...
Aluksi myöntelin aina ja ihastelin mukana kun hän kehui milloin mitäkin kotonaan tai pihassaan laittamaansa juttua, tai kehui lapsiaan, mutta yhtäkkiä tuli mitta täyteen.
Havaitsin,että hän hylkää aina muiden ideat - vain hänen ideansa ovat hyviä. Kellään muulla ei mikään ole hienoa. (En muista kuulleeni että hän olisi ikinä kehaissut mitään muista ihmisistä.)
Hän aina haluaa ymmärtää asiat niin että häntä haukutaan, jos joku uskaltaa olla vähän eri mieltä.
Nyt mietin, otanko etäisyyttä ja alan olemaan sitä mieltä mitä oikeasti olen, mikä tulee tarkoittamaan että meiltä menee kyllä välit, eikä sekään ehkä ole kovin toivottava tilanne...
Vai jatkanko edelleen tietyntyyppistä myötäilyä (koska mulle nyt on sinänsä sama vähän kehaista hänen juttujaan, mutta se on alkanut ärsyttää, että kaikki pitäisi tehdä just' hänen mielensä mukaan tai muuten hän vastustaa kaikkea).
Kommentit (5)
Onko siihen syytä?Oletko korkeammin koulutettu yms.?
Toinen vaihtoehto on että vähättelet alitajuntaisesti hänen puhumisiaan elekielellä tai jotain.
Tai sitten vaan se on se naapuri-naapuri asetelma
Tai te olette liian samankaltaisia ja hän vertaa teitä koko ajan toisiinsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihan kuin olisit meidän "ystävyyssuhdettamme" kuvaillut!
Minun kaverini on nyttemmin sen lisäksi, että on aina "paras" alkanut pistämään minua alas. Hän on koko ajan pätemässä ja hänen tapansa on ainoa oikea (kun esimerkiksi selvisi, että häneltä ei ole tullut tarpeeksi maitoa, niin nyt korvikemaito on vauvan ainoaa oikeaa ravintoa. Antoi jopa minulle muutaman korvikemaitopakkauksen, sillä "siihen on lisätty kaikkia vauvalle tärkeitä aineita")
Hänen vauvansa on (ehkä osaksi ravinnonpuutteen vuoksi) hieman kehityksestä jäljessä. Nyt "ystäväni" muistaa mainita, miten muut vauvat kehittyvät MINUN vauvaani nopeammin (mikä ei pidä paikkaansa, lääkärikin on kehunut vauvani nopeaa kehitystä.). Eli aika näppärästi kääntää nämä asiat omaksi edukseen, ja kas, hän on taas paras!
Nyt olen tietoisesti ottanut häneen etäisyyttä (onneksi välimatkaa on muutama kilometri, ettei ihan samassa taloyhtiössä asuta), kun alkoi käydä niin raskaaksi ja tapaamisista jäi vain paha mieli.
just yksi tyypillinen.
HÄNEN lapset osaa aina kaiken ekana ja parhaiten. Ja selän takana päivitellään miten sen ja sen lapsi ei vieläkään osaa sitä ja tätä... (lapsellista!!)
Ilmeisesti on pakko päteä sillä "kotiäitiydellä".
En tiedä hänen koulutusta, voi olla että mulla on parempi - ei olla puhuttu. Luulen ettei hänellä ehkä ole työpaikkaa johon palata.
Ehkä häntä siis risoo, että joku muu näyttää onnistuneen yhdistämään "uran ja perheen".
Niin ja hänen mies on myös maailman paras ja fiksuin ja taitavin :).
ap
niin kaveri ei pysty yhtään ihastelemaan sitä vaan kateuksissaan on vaan hiljaa.
Minä ainakin pystyn ihastelemaan ystävieni lapsia, jotka ovat nopeammin kehittyneitä kuin omani :). Ei tarvitse vertailla, mutta toisaalta on aika teennäistä jättää vertaamatta. Koko kouluelämäkin on yhtä vertaamista sitten kuitenkin :)
sillä tuntuu olevan tosi laaja ystäväpiiri - ihan normaaleita tyyppejä.
Olenko mä sitten ainoa jota JATKUVA oma kehu alkaa jo vähän rasittaa, vai kehuuko se vaan mulle?
En siis koe olevani edes kade hälle mitenkään.
ap