Kenen kanssa puhutte miehenne ongelmista?
Miehelläni on aika isoja ongelmia joista minulla olisi tarvetta keskustella muidenkin kanssa kuin hänen. Ongelmat ovat kuitenkin osittain "arkaluontoisia", jonka takia en halua keskustella näistä asioista esim. vanhempieni kanssa. Jos he tietäisivät näistä ongelmista, niin siitä muodostuisi tosi iso virtahepo heidän suhteeseensa. Ongelmat ovat siis sellaisia, että jos niistä joku tietäisi niin se saattaisi haitata työnhakua, ihmiset juoruaisivat ym. Ystävilleni en myöskään haluaisi näistä asioista kertoa.
Eli kenen kanssa voisin puhua?
Kommentit (4)
Nyt vasta pääsin lukemaan ketjua. Miehelläni on siis varmistumassa ADHD, joka on oireillut koko aikuisiän tavalla ja toisella (addiktioita, irtisanomisia, riitoja puoleen ja toiseen... ). Anoppi on alalla joka liittyy aiheeseen läheisesti, mutta hänen mielestään hänen pojassaan ei voi olla mitään vikaa. Kaikki on aina pomon/naapurien/sukulaisten vikaa.
Itselläni on monta kertaa ollut sellainen olo että minulla on päässä vikaa kun miehen kanssa on vaikeaa. Hän on taitava verbaalisesti ja älykäs sekä ikävä kyllä hän yrittää usein turvautua manipulointiin saadakseen tahtonsa läpi.
Mies kuitenkin tiedostaa myös itse että hänellä on ongelmia ympäröivän maailman kanssa, joten hän onneksi on suostunut hakemaan apua. Jo 6 vuotta sitten olimme ADHD diagnoosin partaalla. Psykiatri piti ADHD:ta hyvin mahdollisena, mutta koska anoppi oli sitä mieltä että lapsena ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia niin diagnoosia ei voinut tehdä. Sen takia lähdettiin sille linjalle, että kyseessä on masennus ja lääkitys auttoikin jonkin verran joten asia jäi. Mutta nyt lääkityksen jäätyä oireilu on niin pahaa että joko hoidetaan ADHD:ta tai sitten tämä perhe ei enää pysty jatkamaan.
varmasti kaiken tarvitsemasi vertaistuen.
Sekä yhdelle hyvälle ystävälle. Tosin mun miehen ongelmat ei nyt varsin työnhakua varmaan haittaisi, mutta kuitenkin terveyttä koskevat. Meillä on kuitenkin anopin ja apen kanssa yhteinen huoli miehestä.
Miehelläni on taustalla hiljattainen aika paha työuupumus, joka purkautui aika rajulla tavalla. Anoppi on ollut aivan korvaamaton tuki tässä asiassa suurelta osin siksi, että hän tuntee mieheni vähintään yhtä hyvin kuin minä ja on ns. "alan" ihmisiä. Jos läheisistä ei löydy ketään niin miten olisi esim. mielenterveystoimisto tai psykiatrinen (oletan, että liittyy psykiatrian puoleen, meneekö metsään?) sairaanhoitaja. Heitä sitoo vaitiolovelvollisuus.