Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidit ovat suomessa luterilaisittain synkkiä?
17.04.2009 |
Lapset on hirveitä. Äitiys on vaikeaa. Elämä on ikävää ja voi meitä äiti raukkoja kun joudumme uhrautumaan kaikkien puolesta. Miehet ei tee mitään ja naiset joutuvat venymään.
Jos et ole kokenut synnytyksen jälkeistä masennusta et ole oikea äiti!
Omasta lapsesta ei saa iloita, koska se tulkitaan heti tekopirteydeksi.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Joka ei töitä tee, ei sen syömänkään pidä". Ja perisynty...
Muissa uskonnoissa on sentään jotain toivoa, esim. room.kat. voivat käydä ripittäytymässä...
Sellaistahan se on se luterilaisuus ja ehkä pohjoismaalaisuus. Ootteko Jante-lakiin koskaan törmänneet? Kuvastaa hyvin tätä meidän kulttuurin mentaliteettia.
Janten laki sanoo, ettei kenenkään pitäisi kuvitella olevansa parempi kuin muut. Sen kymmenen käskyä näyttävät tältä:
1. Älä luule, että olet jotain.
2. Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me.
3. Älä luule että olet viisaampi kuin me.
4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
6. Älä luule, että olet enemmän kuin me.
7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
8. Älä naura meille.
9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
10. Älä luule, että voit opettaa meille jotakin.
TJEU http://fi.wikipedia.org/wiki/Janten_laki
Lutherin aikana katolinen kirkko opetti, että vain papit, munkit ja nunnat tekevät Jumalan silmissä arvokkainta työtä. Kaikkien muiden työ oli jotenkin paljon vähempiarvoista. Luther taas opetti, että jokainen työ on yhtä arvokasta ja ihminen voi palvella Jumalaa hyvin tekemällä juuri omaa työtään (vaikka se ei olisi mitenkään kirkkoon liittyvää) parhaansa mukaan.
Varmaan siksi, että luterilaisuus on ihan syvältä. "Joka ei töitä tee, ei sen syömänkään pidä". Ja perisynty...
Muissa uskonnoissa on sentään jotain toivoa, esim. room.kat. voivat käydä ripittäytymässä...
Joo, meidän kirkotkin on niin mieltäalentavan riisuttuja kaikesta, sellaisia laitosmaisia kliinisiä halleja pahimmillaan. Virretkin on masentavia. Tiitaatuuu, kohti kuolemaaa, uh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se on pikemminkin niin, että suomalaiset eivät kestä ja hyväksy valittamista. Perinteisesti on ajateltu, että naisen kun naisen on kestettävä kaikki valittamatta, hampaita purren perkele!
Synkkyys on sitten vähän toinen asia kuin valittaminen. Esim. minusta on MUKAVAA valittaa, mutta oikeasti olen aika perusiloinen ihminen.
Synkkyys on enemmänkin sellainen perusasenne elämään, että aina pitää odottaa ja varautua pahimpaan. Jos liikaa ilakoi, itkee pian katkeria kyyneleitä. TÄMÄ asenne minusta kyllä kuuluu suomalaisuuteen ja siihen voi olla syynä sekin, että oikeastikin täällä on elämä ollut viime vuosikymmeniin asti hyvin karua ja köyhää. "Lapsikuolleisuus hurjaa, miehet sotimassa muilla mailla Ruotsin kuninkaan puolesta, halla vei sadon, kulkutaudit tappoivat, ryssä ampui loput..."
Sellainen jättää helposti ihmisille epävarmuuden tunteen ja opettaa elämään varovaista ja varautunutta elämää. Eikä sellainen elämänasenne lähde parissa sukupolvessa ihmisistä, se opitaan jo pienenä kotoa.
Koska se on nykyisin täällä aina äänessä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kadehdi, kirjoita itse enemmän ;-)
Koska se on nykyisin täällä aina äänessä :)
On tehtävä kaikki "oikein" ja äitiys ei sa olla helppoa tai varsinkaan kivaa. Kaikki elämää ja äitiyttä helpottavat tai ihan vaan piristävät asiat ovat syntisiä:
virikehoito
lomakerhot
purkkiruoka
korvikemaito
ison lapsen vaunuissa "istuttaminen"
sektio
hoitoapu
nautintoaineet
oma elämä poissa lapsen luota
Tämä liittyy protestantismiin kyllä (jos lähdetään Weberin kautta tulkitsemaan) siten, että esim. Kalvinisteilla oli erittäin vahva protestanttinen työmoraali, jonka mukaanhan eniten ja koviten töitä tekevät ovat niitä, jotka ovat jo ennalta valittu taivaaseen pääsevien joukkoon. Joutilaisuus on kauhistus. Oikea elämä alkaa vasta kuoleman jälkeen, kun tässä elämässä on ensin kärsitty oikein kunnolla.
Sekoitetaan joukkoon vähän vanhaa kunnon misogynismiä ja mielestäni tässä on joitakin aineksia suomalaisen äitiyden kurjuuteen. Luterilaisuudessa myös noita vastaavia piirteitä. Saa väittää vastaan! : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eihän tällä Janten lailla ole mitään tekemistä luterilaisuuden kanssa..
Niin, ei ihan suoranaisesti, mutta tämän meidän luterilaisen pohjoismaisen kansan yleisen sielunmaiseman kanssa kylläkin :)
soditaan, on köyhää, taudit tappaa ja koskaan ei tiedä mitä hallitus huomenna keksii. Ollaanko niissä maissa sitten jotenkin perusiloisempia vaan sen takia, kun ainoa varma asia on se, että huomennakin aurinko paistaa meidän risukasaan.
Koskaan Suomen historiassa ei olla eletty näin yltäkylläisyydessä, jokainen voi vapaasti valita mihin järjestöön/puolueeseen/uskontokuntaan kuuluu tai on kuulumatta. Saa matkustella ilman rajoituksia ja jopa niin,että matalapalkkaisimmillakin on mahdollisuus ostaa lomalippu lentäen etelään. Ei ole enää vain varakkaimpien huvi.
Minulle henkistä vireyttä tuo liikunnan ilo ja työelämään haen ihan itse vaihtelua opiskelemalla lisää tai vaihtamalla duunipaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt kuitenkaan ala vertailla suomalaisten kansanluonnetta vaikka bangladeshilaisiin. Vertaan sitä lähinnä ruotsalaisiin, joilla on ihan tutkitustikin positiivisempi elämänasenne, sosiaalisempi elämäntapa ja elävätkin vielä mokomat pidempään.
Varsinkin - jos puhutaan riikinruotsalaisista - heillä on myös vauraampi ja turvallisempi historia.
NYT toki eletään yltäkylläisesti. Mutta minusta siitä (kuten sanoin) elämänasenteesta ei pääse eroon yhdessä tai kahdessa sukupolvessa. Jo lapsena äidit opettavat lapsilleen, ettei saa liikaa liehua ja iloita, "itku pitkästä ilosta" jne.
soditaan, on köyhää, taudit tappaa ja koskaan ei tiedä mitä hallitus huomenna keksii. Ollaanko niissä maissa sitten jotenkin perusiloisempia vaan sen takia, kun ainoa varma asia on se, että huomennakin aurinko paistaa meidän risukasaan.
Koskaan Suomen historiassa ei olla eletty näin yltäkylläisyydessä, jokainen voi vapaasti valita mihin järjestöön/puolueeseen/uskontokuntaan kuuluu tai on kuulumatta. .
On tehtävä kaikki "oikein" ja äitiys ei sa olla helppoa tai varsinkaan kivaa. Kaikki elämää ja äitiyttä helpottavat tai ihan vaan piristävät asiat ovat syntisiä:
virikehoito
lomakerhot
purkkiruoka
korvikemaito
ison lapsen vaunuissa "istuttaminen"
sektio
hoitoapu
nautintoaineet
oma elämä poissa lapsen luotaTämä liittyy protestantismiin kyllä (jos lähdetään Weberin kautta tulkitsemaan) siten, että esim. Kalvinisteilla oli erittäin vahva protestanttinen työmoraali, jonka mukaanhan eniten ja koviten töitä tekevät ovat niitä, jotka ovat jo ennalta valittu taivaaseen pääsevien joukkoon. Joutilaisuus on kauhistus. Oikea elämä alkaa vasta kuoleman jälkeen, kun tässä elämässä on ensin kärsitty oikein kunnolla.
Sekoitetaan joukkoon vähän vanhaa kunnon misogynismiä ja mielestäni tässä on joitakin aineksia suomalaisen äitiyden kurjuuteen. Luterilaisuudessa myös noita vastaavia piirteitä. Saa väittää vastaan! : )
Tosin en ole ihan varma, missä määrin tuo johtuu luterilaisuudesta ja missä määrin karusta historiasta. Ovathan ruotsalaisetkin luterilaisia... mutta joo: juuri tuollaista suorittamista hampaat irvessähän se ON.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät ole sen synkempiä kuin muutkaan. Suurin osa tuntemistani valtakirkon jäsenistä on oikein iloisia ja pirteitä mammoja, synkkiä löytyy lähinnä lahkojen jäsenistä, sillä he ovat totaalisesti lainalla ja saarnaajiensa pelottelemia.
Mielenkiintoinen tuo valitsemasi lause kuvaamaan luterilaisuutta "joka ei töitä tee, ei sen syömänkään pidä". Oletko todella sitä mieltä, että se on luterilaisen kirkon ykkösagenda? Minun käsityksen mukaan esim. ev.lut. kirkon diakoniatyö perustuu juuri päinvastaiseen: kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä saman arvoisia ja kristittyjen tulee tukea niitä, jotka tarvitsevat apua. Minun tietääkseni ei ruokakassien jaossa kysellä, että onkos tullut päivän työt tehtyä, että ansaitsee ruokaa tänäänkin.
Kertausta peruskoulun uskonnon tunneilta: roomalaiskatolisuus on kirkkokunta, ei eri uskonto luterilaisuuteen verrattuna. Molemmat ovat saman uskonnon, kristinuskon kirkkoja.
Kertausta rippikoulusta: myös luterilaisessa kirkossa voi käydä ripittäytymässä.
Varmaan siksi, että luterilaisuus on ihan syvältä. "Joka ei töitä tee, ei sen syömänkään pidä". Ja perisynty...
Muissa uskonnoissa on sentään jotain toivoa, esim. room.kat. voivat käydä ripittäytymässä...
Kun tulee räntää niskaan taivaan täydeltä, niin kuka hemmetti jaksaa repiä huumoria nuhjuisesta hämärästä. Kesä onkin sitten ihan eri kuvio.. tittidii.. auringosta se sielunmaisema johtuu, tietysti!
JA luterilaisuus nyt vain sattuu sopimaan siihen sielunmaisemaan, koska se OIKEUTTAA sen ihanan synkistelyn.
"Luterilainen työmoraali" on yleisilmaus kaikille kurjalle raadannalle. Harmi vain, että teologisesti ei ole kyse luterilaisuudesta, vaan kalvinismista, kun puhutaan (palkka)työn yliarvostamisesta. Mutta kuka sitä tietoa haluaa omaksua, kun on kivempi potkia nilkkaan omaa kotoista kirkkoa?
Uskonnon piikkiin en kaikkea suomalaista ahdistusta pistäisi. Suomi on ollut köyhä ja kuritettu maa ja kyllä se näkyy tässä kansanluonteessa, vaikka löysemminkin voisi elämään asennoitua.
On tehtävä kaikki "oikein" ja äitiys ei sa olla helppoa tai varsinkaan kivaa. Kaikki elämää ja äitiyttä helpottavat tai ihan vaan piristävät asiat ovat syntisiä:
virikehoito
lomakerhot
purkkiruoka
korvikemaito
ison lapsen vaunuissa "istuttaminen"
sektio
hoitoapu
nautintoaineet
oma elämä poissa lapsen luotaTämä liittyy protestantismiin kyllä (jos lähdetään Weberin kautta tulkitsemaan) siten, että esim. Kalvinisteilla oli erittäin vahva protestanttinen työmoraali, jonka mukaanhan eniten ja koviten töitä tekevät ovat niitä, jotka ovat jo ennalta valittu taivaaseen pääsevien joukkoon. Joutilaisuus on kauhistus. Oikea elämä alkaa vasta kuoleman jälkeen, kun tässä elämässä on ensin kärsitty oikein kunnolla.
Sekoitetaan joukkoon vähän vanhaa kunnon misogynismiä ja mielestäni tässä on joitakin aineksia suomalaisen äitiyden kurjuuteen. Luterilaisuudessa myös noita vastaavia piirteitä. Saa väittää vastaan! : )
ainahan täälläkin paheksutaan heti
* jos joku meikkaa, että näyttäisi vähän iloisemmalta (=halpa nainen, miesten vikittelijä)
* palkkaa siivojan tai lastenhoitoapua, vaikka on äitiyslomalla (=patalaiska, ei pärjää arjessa, täysin organisointikyvytön)
* iloitsee mukavista appivanhemmista (=hoidattaa lapset heillä, vaikka vanhukset pitäisi jättää yksin katsomaan kaunareita)
* on menossa lomamatkalle (=kantsis säästää, kun on lama),
* harrastaa yksin jotain mukavaa ja ottaa itselleen omaa aikaa (=hylkää lapsensa ja miehensä)
* juo samppanjaa vappulounaalla (=voi lapsiparkoja, kun joutuvat elämään alkoholistin kanssa)
* ostaa itselleen kauniita vaatteita (= vie leivän lasten suusta, tälläytyy vaikka onkin äiti-ihminen ja miten noiden kanssa siellä hiekkalaatikolla, tuokaan äiti ei leiki lastensa kanssa)
No kirkon vikako se on vai mistä tuo luterilaisuus tuohon ilmestyi?
Aika paljon niitä ihmisiä kyllä on jotka ovat elämäänsä kyllästyneitä.