Lue keskustelun säännöt.
Oi voi.. olen kateellinen. Luulin että sitä piirrettä en omistakaan.
11.04.2009 |
Olen kahden lapsen yksinhuoltaja, opiskelen yliopistossa ja teen samalla täysiä työpäiviä. Ei ole miestä, enkä sellaista kaipaakaan, vaikka näköjään kannattaisi.
Kaverini on kolmen lapsen yh, mutta on kouluttamaton eikä ole koskaan tehnyt päivääkään töitä. Nyt hän sitten löysi varakkaan miehen, vaikka eihän hänellä miehistä ole koskaan ollut pulaa, koska on niin kaunis että miehet juoksevat hänen perässään.
Elintaso nousi heti roimasti. Lapset ovat jatkuvasti hoidossa, kun nämä tekevät ihania matkoja pitkin maailmaa, viettävät hotelliviikonloppuja, käyvät joka paikassa ilman lapsia, koska hoitajia on - minä mukaan lukien. Mies syytää rahaa kaveriini ja kaverini on onnensa kukkuloilla. Ei ole jatkossakaan tarvetta mennä kouluun tai töihin.
Olen kateellinen, koska minulla ei ole aikaa ja varaa matkustella lasteni kanssa ja kaikki aika menee töissä ja opiskellessa. Mitään en saa helpolla, ja toisaalta toisen kukkarolla eläminen käy luonnolleni. Silti olen kateellinen ja paheksun kaverin villiä elämää. Nyt olen alkanut kieltäytyä kaverin lastenkin hoidosta ja keksinyt tekosyitä. En vaan siedä katsoa tuota helppoa elämää. Taidan olla katkera.
Kommentit (12)
muta älä anna tunteillesi liikaa valtaa, varsinkaan, jos et voi asialle mitään.
Ja onhan se hienoa, että edes joillakin käy hyvä tuuri:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin kateellinen ellei sillä nyt olisi noita kolmea yksinhuollettavaa lasta. Mutta olen usein kateellinen eri asioista jopa kavereilleni, enkä silti pidä itseäni huonona ihmisenä. Mutta voithan toki mennä ruoskimaan itseäsi jos se jotain auttaa.
No turhaan olet kateellinen. Outo aiti, jos juoksee pitkin maailmaa lapset hoidossa. Sina sentaan olet lasna lapsillesi, kylla ehdit myohemminkin matkustella.
Taalla missa asun, on samanlainen tilanne. Lapset ovat au apirin hoidossa, eivatka muista kuka heidan aitinsa on. Surullista...
Sinun elämäsi on huomattavasti rikkaampaa kuin kaverisi. Ja tarjoat lapsillesi tasapainoista elämää. Onko kaverisi lopulta niin onnellinen?
Mitä sitten jos ja kun mies jättää, kaverisi on aika tyhjän päällä.
Ei itsetuntoa ja omanarvontuntoa kasvata jos on toisesta riippuvainen.
Sinulla on ehkä nyt tiukkaa, mutta valmistumisesi jälkeen ehkä helpompaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuo kateus kertoo sinulle jotain? Miksi laitat itsesi noin koville, kun sekä käyt täyspäivätyössä, opiskelet, ja olet yh! Olisiko aikaa hellittää hieman?
sä opiskelet ja saat ammatin, näin ollen saat siis paremmin töitä. Kaverillasi voi olla nyt asiat ulkoisesti paremmin mutta kauan?
Kun mies lähtee = raha lähtee! Siinähän kaverisi jää taas rahattomaksi.... kun sinä voit olla ( ja oletkin!) töissä ja tienaat itse rahasi :=))
silloin sinun elintaso onkin toista kun kaverisi.
sen jos minä olen oppinut elämästä että mikään ei ole varmaa, varsinkin juos elää toisen siivellä. Sitähän kaverisi tekee!
Älä ole enää kade yhtään vaan ole ylpeä itsestäsi! Minä olisin ainakin. Sinä teet itse sinulle ja lapsillesi tulevaisuuden!
Stemppiä opintoihin ja arkeen!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, ennemmin tai myöhemmin tulee jotain, mikä pudottaa ystäväsi maan pinnalle :D.
Itsekkin olen yh ja aika ajoin tosi väsynyt tähän kaikkeen. Elämässäni kaikki on samalla tasolla kuin viisi vuotta sitten erotessani. Olen edelleen samassa, tylsässä duunipaikassa, asumme samassa liian pienessä kämpässä. Olen pienituloinen, mutta kuítenkin niin hyvätuloinen, että jos muuttaisimme, emme saisi esim. asumistukea lainkaan. Mutta ei minun palkallani makseta yksin n. 700-800 € vuokria. Parisuhdettakin kaipaisin, nyt kun itse olisin valmis, niin eipä näy siippaehdokkaita. Silloin kun en vielä pystynyt, oli useampi herkku tarjolla. Mur. Elämäni on aina ollut yhtä raatamista, mitään en ole saanut helpolla. En tiedä, kuinka kamalan vahva mun pitää olla, jotta saavuttaisin edes jotain.
Tästä saa nyt väärän kuvan, olen lapsistani kiitollinen ja onnellinen, mutta pieni onnenmuru ei olisi pahitteeksi.
Ap: tsemppiä sinulle :D
Ei kaverisi elämä minusta hohdokkaalta kuulosta. Mieluummin opiskelisin mielenkiintoista alaa ja menisin johonkin kiinnostavaan työpaikkaan kuin eläisin toisen siivellä lomia odotellen arjesta nauttimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni avioliitto on juuri tuota: mies elättää kouluttamatonta ja varatonta vaimoa. Kamala riippuvaisuussuhde.
Mun eräs kaverini on myös kouluttamaton ja työtön, velat ulosotossa, luottotiedot historiaa jne. Hän on aina elänyt muiden loisena, ikinä ei ole nähnyt vaivaa minkään eteen. Kunnes sitten löysi miehen, teki lapsia ja miehen varoilla rakennettiin omakotitalo hienolle alueelle. Kaveri ajelee uudella Bemarilla lähikauppaan ja elelee oikein mukavasti. Mies paiskii töitä kuin hullu, ja kaveri se loikoo uudessa kämpässä sisustuslehtiä selaten. Niin, eikä todellakaan aio opiskella tai mennä töihin.
Mun mielestä ällöttävä elämänasenne. Siksi ei ollakaan tekemisissä, kun tyyppi miettii vaan aina ensimmäisenä miten voi hyötyä mistäkin.
sehän on inhimillistä tuossa tilanteessa. Mutta mieti: haluaisitko olla elätettävä pikkuvaimo, riippuvainen miehen rahoista? Koko ajan miettiä, että kelpaatko miehelle ettei mene rahahanat kiinni? Alistua? Pitkän päälle kaverisi suhde ei ole tasavertainen ja vapaa-ehtoinen, olisko kivaa? En usko että tykkäisit, ap. Ja jos olen oikeassa sun suhteesi, niin lakkaat kyllä aika pian kadehtimasta ja kaveruus jatkuu.
Ole ennemmin avoin ystävällesi ja iloinen hänen puolestaan. Eihän se helppoa ole.
Toisekseen, arvosta itseäsi, jaksamistasi ja muista, että uurastuksesi varmasti palkitsee sinut myöhemmin. Tsemppiä.