Mitenhän tässä pitäisi toimia? Sain "ystävyydenkatkaisukirjeen" ihmiseltä, johon

.i think

ja anna toisen kypsyä itsehämmentämässään liemessä. Toisin sanoen, minä en tekis yhtään mitään vaan antaisin koko kirjeen jäädä omaan arvoonsa.

"kiitos muistamisesta, mutta eiköhän tuo ystävyys ole katkennut jo kauan sitten.."

..pikkasen mielenterveysongelmaa havaittavissa. Säästä kirje jos alkaa enemmänkin vainota, mutta muuten älä ole missään yhteydessä. Ei taida olla ihan tervettä jos viisi vuotta pohtii pitäisikö katkaista ystävyys vai mitä?

Paras olla reagoimatta mitenkään, jos ette kerran ole viime vuosina olleet muutenkaan tekemisissä.

Sanoisin jotain sellaista että onhan se totta että näissä meidän elämäntilanteissa vaatisi aika paljon vaalia todellista ystävyyttä. Ei siihen taida nyt olla resursseja - toivon kuitenkin että voit hyvin ja olet onnellinen.

sanoisin ,että edelliset kirjoittajat ovat oikeasssa mielenterveys ongelmien suhteen, siltä pahasti kuulostaa.

Oliko sellaisia aavisteltavissa jo silloin kun tunsitte?



Laittaisin tuon kirjeen talteen enkä tekisi mitään. Jos kirjeitä tai muita yhteydenottoja tulisi lisää, niin ihan vastuuntunnosta yrittäisin sitten vähän perehtyä asiaan niin että jos ihminen on vaikka oikeasti avun tarpeessa eikä kukaan muu tee mitään, niin voisi vaikka ohjata mielenterveystoimistoon tms. Onko teillä ketään yhteisiä tuttuja tai tunnetko jonkun hänelle läheisen ihmisen jolta voisit vähän kautta rantain tiedustella asiaa ja samalla ehkä informoida saamastasi kirjeestä.



Joskus mielenterveysongelmaiset ihmiset jäävät tosi yksin ja avun hakeminen menee ihan liian myöhäiseksi, kun kukaan ei halua olla tekemisissä eikä tee mitään.

mulla tulee yksi reilu 30 vuotias entinen kaveri mieleen, joka just heitteli noita palloja. häntä ei voinut auttaa mitenkään, hänellä täysin kummallisia käsityksiä ihmissuhteista.

Olin siinä jotenkin enemmän antavana kuin saavana osapuolena: kaveri ei soittanut, mutta jutteli kyllä mielellään jos minä soitin. Ei ehdottanut tapaamista, mutta tapasi kyllä jos minä ehdotin. Se alkoi ärsyttää, ja aloin tahallani jättää soittamatta ja ehdottamatta tapaamisia, ja nehän jäivät vähiin sitten. Jossain välissä harmitti niin, että sanoin tälle ystävälle, että huomaako hän itse miten suhde menee. Kaveri ei siitä ollut milläänkään.



Päätin sitten, että olkoon, olen mieluummin niiden ystävieni kanssa, joiden kanssa ystävyys on tasapuolista. Mutta joskus silti harmittaa, kun oli periaatteessa hyvä ystävyys, mutta hän oli jotenkin niin.. no itsekäs. Oikeastaan vikatikki tuli siitä, kun hän petti miestään, joka oli myös ystäväni, ja kertoi niistä jutuista minulle. En voinut käsittää.



No kumminkin, joskus on harmittanut se ystävyyden jääminen, vaikak siinä hankaluudet olikin, ja olen vuosienkin jälkeen miettinyt kirjeen/sähköpostin kirjoittamista hänelle, että miten menikin niin ja korjaisiko. mutta en ole tehnyt, kun en usko hänen muuttuneen.

opiskeluajoilta. Muutama vuosi opintojen päättymisen jälkeen sain kirjeen hiljaiselta tytöltä jonka olin jo miltei unohtanut. Olimme asuneet kolme vuotta samassa soluasunnossa. Opiskeluaikoina emme juuri huomenia tai heitä enempiä keskustelleet keskenämme. Sitten sain kirjeen jossa pyydettiin anteeksi kolmen vuoden aikana tapahtunutta varastelua. Tyttö oli tullut uskoon ja lähettänyt ilmeisesti kaaikille ihmisille anteeksipyyntökirjeitä joita kohtaan oli käyttäytynyt jotenkin väärin. Muistinkin sitten että toisinaan ihmettelimme että jääkaapista tuntui häviävän ruokaa. Kirjeessä oli tunnustus ja anteeksipyyntö, se kiltti ja hiljainen oli siis syönyt ne hävinneet ruuat.

Mäkin olen joskus saanut tällaisen ystävyydenkatkaisu-viestin ihmiseltä, jota en edes pitänyt ystävänäni. Pitkän vuodatuksen siitä, kuinka hän ei koe mua ystäväkseen kuten minä hänet, ja kuinka ei kykene sellaiseen ystävyyteen kuin minä haluaisin. Olin ihan että TÄH, sillä en ollut mitenkään ollut enkä edes pyrkinyt hänen ystäväkseen koskaan.



Lapsemme tunsivat toisensa, ja olin aiemmin ihmetellyt paria juttua. Soitin esim. hänelle kysyäkseni, voisivatko LAPSEMME tavata, eli leikkiä jomman kumman luona ilman mitään aikuisten kahvitteluja, eli heitetään vain lapsi jomman kumman luokse pariksi tunniksi.Hän ehdottikin, että voisimme tavata eräässä ravintolassa ja käydä lasillisella, olin aika hämmästynyt, mutta suostuin kun ajattelin, että hänellä on jokin syy siihen, on yksinäinen tai jotakin. No, hän perui tämän sitten samana päivänä , laittoi viestiä että on flunssassa. No hyvä, kun en minä mihinkään lasillisella olisi halunnutkaan. Ja tämän jälkeen tuli sitten sähköposti siitä, kuinka hän ei voi tarjota mulle ystävyyttä kuten minä haluaisin yms!



Ei voi vieläkään ymmärtää, mikä idea tuossa oli, ja miksi ihmeessä hän luuli että haluan ja olen mielestäni hänen ystävänsä! Musta oli ihan ok kun lapset viihtyivät yhdessä, tapasimme muutaman kerran vuodessa lasten tapaamisten takia, ja yhtäkkiä hän halusi "lasillselle" ja katsoi sitten tarpeelliseksi laittaa jonkun vuodatuksen siitä, kuinka ei voi kykene olemaan ystävä jonka haluaisin...

Nyt ekan kerran luen, että muutkin ovat saaneet tuollaisia, aika hassua, että ihmisillä on noin outoja käsityksiä siitä, mikä on tuttava ja mikä ystävä, ja millä on merkitystä, ja millä ei...

haikaili perääni ja oli sitä mieltä että olen hänen elämänsä nainen jonka mieheni julmasti ryösti häneltä. Kirjeen tullessa viimeisestä tapaamisesta oli 13 vuotta... Harrastin tuon miehen kanssa seksiä kerran ja tapailin tyhmyyttäni sen jälkeen muutaman kerran. Saan häneltä edelleen joka vuosi joulukortin. Kirjeessä hän kertoi ajaneensa taloni ohi. Asun miehestä noin 400 km päässä.

Sanoisin jotain sellaista että onhan se totta että näissä meidän elämäntilanteissa vaatisi aika paljon vaalia todellista ystävyyttä. Ei siihen taida nyt olla resursseja - toivon kuitenkin että voit hyvin ja olet onnellinen.

Toisen kasvojen säilyttäminen on aina hyvä idea eikä maksa kuin yhden tekstarin tai kirjeen verran. Itse mielenterveysongelmaisena suosittelen olemaan hankkimatta ehdoin tahdoin vihamiehiä tasapainottomista ihmisistä.

myöhemmin kuulin, että hän oli samaan aikaan lähettänyt kirjeen jokaiselle ystävälleen, halusi siis "aloittaa alusta". Mielenterveysongelmiahan sieltäkin taustalta sitten löytyi.

Toisen kasvojen säilyttäminen on aina hyvä idea eikä maksa kuin yhden tekstarin tai kirjeen verran. Itse mielenterveysongelmaisena suosittelen olemaan hankkimatta ehdoin tahdoin vihamiehiä tasapainottomista ihmisistä.

[/quote]

Tiedän kanssa yhden naisen, joka kirjoitteli tuttaville ja myös naapureilleen kirjeitä kun oli pahasti sekaisin. Älä ainakaan vastaa mitään. Häntä hävetti jälkeenpäin aivan hirveästi kun oli ollut hoidossa ja sai lääkityksen kohdalleen.